Pettämisestä selviytyminen??

Yksissä bileissä jo melkein petin omaa miestäni miehen kanssa, mutta onneksi se jäi pussailuasteelle. Vaatii melko paljon itsekuria olla pettämättä, jos on paljon houkutuksia ympärillä. Parempi keksiä elämäänsä parempia harrastuksia kuin juominen ja baarissa käyminen.

Aika pieni galluppi! ja todennäköisiä vastaajia on varmasti nuoret jotka elävät muutenkin todella vauhdikasta elämää.

Uskollisuuden vaatimus näyttäisi liittyvän fertiili-ikään, mikä onkin helppo ymmärtää, kun ajattelee, että lapset tarvitsevat turvakseen molemmat vanhemmat. Uskottomuus on aina suuri uhka lapsille ja siksi naisten on vaikea antaa sitä anteeksi miehille.



Vaikka minulla ei ollut edes lapsia silloin, miehen toistuva uskottomuus rikkoi ensimmäisen avioliittoni. En vain pystynyt elämään sen asian kanssa, eikä miehenikään pystynyt olemaan uskollinen, vaikka yritti.



Nyt, kun toisen miehen kanssa lapset ovat isoja, olemme siirtyneet yhteisellä sopimuksella vapaaseen vaiheeseen. Jos kumpi tahansa kokee tulevansa onnelliseksi sivusuhteen avulla, se on OK. Ei meille ole liiton pysyvyyskään enää mikään kiveen hakattu asia. Ollaan yhdessä niin kauan ja vain niin kauan kuin se tuntuu mukavalta.



Niin että uskoisin, että kaikilta tämänkin ketjun lapsiperheellisiltä naisilta tuo vaihe menee ohi samassa tahdissa kuin lapset kasvavat.

no mä sanoisin kaikille petetyille, että älä missään nimessä paina villaisella kun asia tulee eka kerran ilmi. Siis tyyliin ok, sanot katuvasi ja saat anteeksi. sillä kun mies huomaa, että elämä jatkuu entiseen malliin niin ei mene kauaakaan kun pettää uudestaan...tilanne pahenee vaan...



itse annoin anteeksi vaatimatta miestä tilille siinä mielessä, että olisin vaatinut terapiaan tai vastaavaan menoa ja että mies olisi kantanut vastuunsa teostaan (eli ruennut näkemään vaivaa myös sen eteen että rakentaa uudestaan luottamusta..antanut esim puhelimensa avoimesti tarkistettavaksi jne) ja ekaa pettämistä seurasi vaan toinen....jne onneksi lopulta lähti silloisen hoitonsa matkaan.



jälkikäteen tajusin että todellakin mun olis pitänyt kunnioittaa itseänikin sen verran, että olisin pannut hommalle stopin. tyyliin nyt muutat pois yhteisestä kodista ja menet terapiaan mikäli haluat joskus vielä palata saman katon alle. se että mies olisi oikeasti tehnyt jotain osoittaakseen halunsa jatkaa (ei vaan sanallisesti katunut) olisi ollut ainoa tie mahdolliseen suhteen elpymiseen.



siis...petetty muista että teot puhuvat eniten...älä tyydy pelkkään sanahelinään...vailla tekojen todistusta.

Miehellä oli muutaman kuukauden suhde 12 vuotta sitten. Pari vuotta meni, että mietin sitä joka päivä, sen jälkeen oli useita vuosia ihan hyvää aikaa, jopa onnellista aikaa, kun saatiin vielä iltatähtikin, mutta viime vuodet ovat olleet syvältä. Mä en vain enää jaksa uskoa ja luottaa mun mieheen yhtään. Ehkä juuri se, että lapset olivat pettämisen aikaan pieniä, sai mut vielä jatkamaan ja uskomaan, että tästä vielä jotakin tulee, mutta tyhmästi tein, kun en tuolloin eronnut. Toisaalta, ei olisi tuota kuopusta, jos silloin olisi erottu. Nyt se on joka tapauksessa edessä. Ei miehet miksikään muutu.

Uskollisuuden vaatimus näyttäisi liittyvän fertiili-ikään, mikä onkin helppo ymmärtää, kun ajattelee, että lapset tarvitsevat turvakseen molemmat vanhemmat. Uskottomuus on aina suuri uhka lapsille ja siksi naisten on vaikea antaa sitä anteeksi miehille. Vaikka minulla ei ollut edes lapsia silloin, miehen toistuva uskottomuus rikkoi ensimmäisen avioliittoni. En vain pystynyt elämään sen asian kanssa, eikä miehenikään pystynyt olemaan uskollinen, vaikka yritti. Nyt, kun toisen miehen kanssa lapset ovat isoja, olemme siirtyneet yhteisellä sopimuksella vapaaseen vaiheeseen. Jos kumpi tahansa kokee tulevansa onnelliseksi sivusuhteen avulla, se on OK. Ei meille ole liiton pysyvyyskään enää mikään kiveen hakattu asia. Ollaan yhdessä niin kauan ja vain niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Niin että uskoisin, että kaikilta tämänkin ketjun lapsiperheellisiltä naisilta tuo vaihe menee ohi samassa tahdissa kuin lapset kasvavat.

ai että ollaan yhdessä vain niin kauan kun tuntuu mukavalta :D:D:D empä usko, että kukaan oikeesti vois olla tyytyväinen ja luottavainen tuollaisen sivusuhde sopimuksen kanssa. Siinä vaiheessa viimestään kun toinen löytää "kivan" sivusuhteen ja hehkuttaa, että miten ihanaa seksiä ja läheisyyttä sitä kautta saa...taitaa sopimus menettää voimansa..

minä olen tyytyväinen meidän sivusuhdesopimukseemme. En ole yksi avioinen, kuten ei miehenikään, mutta liittomme on kestänyt pahempiakin asioita, meitä tämä sivusuhdediili vain vahvistaa. Ei kaikkia asioita saa yhdestä suhteesta...

Kun sivusuhteet perustuvat keskinäiseen sopimukseen, sovitaan myös siitä, mitä noista asioista toiselle kerrotaan ja mitä ei kerrota. Meillä ollaan täysin rehellisiä, mutta kerskumiset jätetään väliin. Ihastuksia on jo koettu, joten sopimuksemme on kyllä testattu. Mieheni on ollut täysin perillä ihastukseni jokaisesta olennaisesta käänteestä, mutta tietenkään en ole loukannut häntä yksityiskohdilla.



Luotamme täysin toisiimme ja toistemme arvostelukykyyn. Eihän tämä muuten olisi mahdollistakaan. Tämä järjestely vaatii elämänkokemuksen tuomaa harkintakykyä, jota, kuten sanottu, ei mielestäni ole niillä, joiden munasarjat vielä toimivat.

Suurin osa onnistuu olemaan uskoton puolisonsa tietämättä. Miehet kärähtävät useammin kuin naiset. Miehistä kerran kiinnijääneitä on noin joka kolmas, kun naisista vain joka neljäs on jäänyt kiinni kerran. Miehistä 55 prosenttia ei ole kärähtänyt koskaan, ja naisista jopa 68 prosenttia on onnistunut samaan.

että vaimo petti minua kerran. Ei varmastikaan olisi jäänyt kiinni mutta kertoi itse heti. Hyvä että kertoi. Asia keskusteltiin selväksi eikä siihen ole sen jälkeen enää ollut tarvetta palata. Asia ei vaivaa minua, tapahtumasta on jo 10 vuotta. Tiedän että jos vaimoni vielä tekisi saman, ei anteeksi antaminen olisi enää yhtä helppoa.

miksi ihmiset edes yrittävät vastustaa biologiaa. Jos olisi aivan luonnollista olla yhden ja saman kanssa 50 vuotta niin kukaan ei vaivautuisi pettämään.

Mies kiisti loppuun asti, kunnes näytin löytämäni viestin- vaihdot.



että nämä tunnottomat pervot vielä yrittää kääntää mustan valkoiseksi. Eivät tunnusta eivät millään. Pitäisi laittaa näille mikit mukaan reissuihin, niin ei enää inistäs.

miksi ihmiset edes yrittävät vastustaa biologiaa. Jos olisi aivan luonnollista olla yhden ja saman kanssa 50 vuotta niin kukaan ei vaivautuisi pettämään.

Petetyksi tuleminen on usein vaikea paikka jopa niille, jotka käyvät itse vieraissa. Kyse on myös tunteista, ei pelkästä biologiasta.

Meillä mies jäi muutama vuosi sitten kiinni sivusuhteesta. Nyt voin sanoa, että onneksi emme eronneet vaan jaksoimme yhdessä tuon vaikea vaiheen. Kävimme pitkään yhdessä terapiassa asian vuoksi ja tietenkni siellä käsiteltiin muitakin kysymyksiä. Asia oli minulle tosi raskas ja eihän sellainen koskaan unohdu. Mutta asian kanssa voi oppia elämään ja jopa antamaan anteeksi. Ihmisiä me vaan olemme ja suuri osa meistä joutuu tuon joskus kohtaamaan. Mutta se vaatii yrittämistä ja sitä, että uskoo, että toinen tosiaan katuu ja haluaa muuttua. En usko, että toistamiseen antaisin anteeksi. Toisaalta en luota siihenkään, etteikö se voisi tapahtua kenellä tahansa, joten mahdollisessa uudessa suhteessa se voisi tulla myös eteen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nykyään erotaan liian helposti.

Suurin osa onnistuu olemaan uskoton puolisonsa tietämättä. Miehet kärähtävät useammin kuin naiset. Miehistä kerran kiinnijääneitä on noin joka kolmas, kun naisista vain joka neljäs on jäänyt kiinni kerran. Miehistä 55 prosenttia ei ole kärähtänyt koskaan, ja naisista jopa 68 prosenttia on onnistunut samaan.



Olen pettänyt muutaman kerran 20 vuoden liitossa ja en halua hajottaa liittoani, joten en ole kertonut. Ei kannata rikkoa jotain, joka on jo valmiiksi vaikeaa.

että jos mies itse heti tunnustaa tapahtuneen, katuu sitä ja pyytää anteeksi jne. jatkaminen olisi helpompaa. Mutta jos asia tulee esiin myöhemmin jotain ihan muuta reittiä ja siinä vaiheessakin mies valehtelee silmät ja suun täyteen niin luottamus todellakin menee. Se tarkoittaa vain sitä, että tekee uudelleen ja uudelleen samoja juttuja toivoen ettei jää kiinni.



Pettäminen tuhoaa naisen täysin, minulta se vei täysin itsetunnon ja itsekunnioituksen, aloin hävetä vartaloani ja seksielämästä tuli yhtä häpeilyä ja itsensä kontrollointia. Myös mies alkoi tuntua inhottavalta ja likaiselta, seksi hänen kanssaan kuvotti. Joku muukin oli kosketellut miestä ja miest jotakuta muuta, penis oli uinut vieraissa vesissä ja oli minulle jotenkin saastainen. Suuseksi loppui kuin seinään, en vain pystynyt sen likaisuuden takia jne. Kova hinta on pettämisellä, varsinkin kun perheessä pieniä lapsia. Naisen se voi tuhota täysin, jos siitä mies vielä naista syyllistämään.

1. Miksi ihmiset pettävät? Jos puoliso on uskoton, onko suhteessa aina vikaa?



"Laukaisevia tekijöitä ovat oma tai puolison kriisi, turhauttavaksi koettu arki, hellyyden ja seksin kaipuu ja muutoksen tarve elämässä.



Omassa tutkimuksessani uskottomat selittivät pettämistä selviytymiskeinokseen. Joskus uskottomuus johtuu henkilökohtaisesta elämän kriisistä, jolloin suhteessa ei ole erityistä vikaa."







2. Kuinka moni nainen ja mies on ollut uskoton kumppanilleen?



"Suomalaisista noin joka kolmas on ollut joskus uskoton, miehet hieman naisia useammin."







3. Voiko ihastuminen tai rakastuminen olla pettämistä, vaikka siihen ei liittyisi seksiä?



"Mielestäni ei. Tunteet ja mielikuvat eivät ole tahdonalaisia, ja tunteista on vielä pitkä matka toimintaan. Kun ihminen tunnistaa tunteensa, hän ei järjestä itseään ihastuksen kanssa ruotsinristeilylle."







4. Miten uskottomuus ja valehtelu vaikuttavat petettyyn? Entä pettäjään?



"Kummassakin tapauksessa luottamus itseen horjuu. Petetty on uskonut toisesta ja suhteesta paljon enemmän, ja koko elämä on arvioitava uudelleen. Se voi olla vuosien kriisi. Uskottomalla horjuu luottamus etenkin itseen. Syyllisyydentunne on niin vahva, että moni joutuu maagisen pelon valtaan: elämä tai jumala vielä kostaa. Läheisen sairastuminen tai kuolema pitkänkin ajan jälkeen saatetaan tulkita maksuksi pahasta teosta."







5. Miksi kostaminen voi helpottaa petetyn oloa?



"Kun lähtee kostamaan, antaa tilaisuuden todistaa itselle, että ei ole tyhmä eikä kelpaamaton, kuten on voinut tuntua. Helpotus on kuitenkin hetkellistä, sillä kosto ei lopulta vaikuta syihin, jotka uskottomuuteen johtivat."







6. Kannattaako yksittäisestä syrjähypystä vaieta ja säästää puoliso tuskalta?



"Se riippuu ihmisestä ja suhteesta. Joskus järki sanoo, että tunnustaminen on turhaa: raskasta hoivatyötä tekevä omaishoitaja sortuu syrjähyppyyn jaksaakseen arkea. Puolisolle tilittäminen ei johtaisi mihinkään.



Toiset kokevat, että syyllisyyden kantaminen on heille synnin palkka. Kertominen voi olla hyväksi, jos on oikeasti valmis tarttumaan ongelmiin. Omassa tutkimuksessani uskottomuuden tunnustaneille kävi yleensä paremmin kuin niille, jotka jäivät kiinni."







7. Jos puoliso jää kiinni, voiko uskoa, ettei hän pettäisi toistekin?



"On jonkinlainen myytti, että pettäjä on aina pettäjä. Kyselytutkimusten mukaan uskottomuuteen sortuneista alle 10 prosenttia ryhtyy vakituiseen tai toistuviin rinnakkaissuhteisiin."







8. Moni sanoo, että jos puoliso pettäisi, suhde olisi kerrasta poikki. Miten ihmiset toimivat käytännössä?



"Uskottomuus on yksi yleisimmistä syistä hakeutua pariterapiaan, joten ihmiset ovat ainakin halukkaita käymään uskottomuuden syitä läpi.



Jos sen on laukaissut vakava parisuhteen ongelma, kuten henkinen tai fyysinen väkivalta, uskottomuus voi olla lopullinen irtiotto. Jos se johtuu uskottoman omasta kriisistä ja tämä on valmis muutokseen, petetyllä riittää helpommin halua jatkaa yhdessä."







9. Voiko uskottomuudesta joskus olla jotakin hyötyä?



"Rinnakkaissuhde syntyy usein vaikeassa elämäntilanteessa, johon sen on odotettu tarjoavan ratkaisuja. Suhde on saattanut olla myös herättelijä, jonka seurauksena oman elämän kipupisteet on nähty selvemmin ja niitä on alettu työstää.



Parisuhteelle uskottomuus on aina kova haaste. Mutta jos parin tavoitteena on selvitä uskottomuudesta, voi kriisi ja sen selvittäminen tarjota välineen muutokseen. Tällöin parisuhde jatkuu uudelta pohjalta. Tästä näkökulmasta uskottomuus ei ole vain haitallista."







10. Miten uskottomuudesta voi toipua ja estää sen, ettei uusia syrjähyppyjä tule?



"Luottamusta on vaikea rakentaa, mutta se on mahdollista, jos pystytään aidosti antamaan anteeksi. Uskottoman täytyy todella lopettaa syrjähypyt, kestää toisen tunnereaktiot ja kertoa rehellisesti, mitä haluaa parisuhteelta.



Petetyn täytyy oppia kohtaamaan puolison toiveita, mutta pitää huolta myös omista tarpeista. Omien tarpeiden tiedostaminen ja keskusteluyhteys puolison kanssa ovat tärkeitä, jos uskottomuus halutaan välttää."





Kysymyksiin vastasi teologi ja tutkija Maria Buchert Helsingin yliopistosta.

Luin kirjoittajaan 9 asti. Uskomatonta. Kyllä minusta olisi mahdotonta jatkaa tuon yli, harmi että välit tyttäreenkin varmaan menisivät. Mitenköhän kyseinen mieshenkilö voisi ottaa vastuuta vanhemmuudesta, jos on noin vietävissä.



Itselläni ei ole kokemusta petetyksi tulemisesta, mutta vastaatteko, sen kokeneet?



Minulle tulee voimakas koston tarpeen tunne, kun ajattelen, että jotain tuollaista paljastuisi. Pakkaisin kapsäkit, ottaisin parin viikon loman ja panisin suunnilleen jokaista vastaantulevaa (täysikäistä :). Onko kellekään tullut tällaista tunnetta, onko kukaan toteuttanut?

Lähdin lasten kanssa. Yritti meitä takaisin, mutta en vain voinut. Kuten joku kirjoitti, mieheen ei voinut enää koskea, ällötti ja oikeasti oksensin, kun yritin. En sitten enää edes yrittänyt.



Silteen olen selvinnyt, että lapset hoidin hienosti monta vuotta yksin (ex viikonloppuisin), mutta välillä se katkeruus/"mitä jos" mietinnät tulee mieleen. Esimerkiksi veljen pojan lakkiaisissa mietin, että miten hienoa olisi ollut jos meilläkin olisi ydinperhe isännöimässä juhlaa. Meidän tytölle tulee vuoden päästä ensin juhlat äidin puolella ja sitten juhlat isän puolelle ja illalla kavereiden kanssa. Emme siis mahdu saman katon alle, koska appivanhemmat sekaantuivat törkeällä tavalla eroomme aikanaan. Oli MINUN syyni, että perhe hajotettiin. Juuh!

44:n ongelma on asian ylimitoitetussa tulkinnassa ja hän tarvitsee ehdottomasti terapiaa selviytyäkseen tilanteen yli. Varsinainen syy ei kuitenkaan todennäköisesti ole miehessä, vaan jossakin menneisyyden tilanteessa,joka on aktivoituessaan aiheuttanut neuroottisen suhtautumisen asiaan. Se voi olla jokin ihan pienikin, vaikkapa siisteyskasvatukseen liittyvä asia, kun nyt vallitseva tunne on häpeä likaisuudesta.