Pettämisestä selviytyminen??
Miten olette selviytyneet puolisonne pettämisestä vai oletteko?
Meidän tapauksessa pettämistä tapahtui 3 kertaa saman ihmisen kanssa kunnes käry kävi. Sitten puolisoni kertoi kaiken tiukan keskustelun jälkeen. Tapauksesta on aikaa vähän vajaa vuosi edelleen asia vaivaa päivittäin ja luottamusta ei ole. Onkohan tälläisen yli pääseminen täysin mahdotonta? ja onko tällaisessa liitossa mitään tulevaisuutta? Naimisissa olemme olleet jo 12vuotta ja lapsiakin on.
Kiitos teille jotka vaivaudutte kertomaan kokemuksistanne!
Kommentit (49)
Puolisoni petti minua 10 v sitten ja uusi tekonsa vastikään. Molemmat naiset oli satunnaisia kulkijoita baarista, ei siis tunteita mukana touhussa, vaan pelkkää seksiä (mikä sinänsä "hyvä asia"). Ensimmäisen pettämisen jälkeen pääsin siitä yli 80 %:sti, ja pystyin elämään asian kanssa. Tästä uudemmasta teosta en ole päässyt yli ja tiedän että en tule koskaan pääsemäänkään. Luottamusta ei minullakaan ole yhtään silloin, jos hän on poissa kotoa ja alkoholia nauttineena (alkoholi liittyi aina näihin tekoihin). Neljän yhteisen lapsen takia sinnittelen, mutta mietin usein millaista elämäni olisi ilman miestäni. Itseasiassa lapset (ja myös raha) pitää minua vielä liitossa, en osaa sanoa onko minulla kovinkaan paljon rakkautta häntä kohtaan. Kuinka voisin rakastaa häntä vilpittömästi tuollaisten tekojen jälkeen? En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, aika näyttää. Selvää kuitenkin on että jos hän vielä kolmannen kerran sen tekee, näytän ovea saman tien vaikka tiedän että lapsille avioero olisi ihan hirveä juttu. Suojellakseni omaa psyykettä, en aio kolmatta kertaa tähän myllerrykseen lähteä, hyvä jos selviän tästä toisesta kerrasta hengissä.
Meillä mies petti mua.Luulin aina ettei sellaista voisi tapahtua,ei ainakaan meille.
Meillä oli hyvä avioliitto,hyvä seksielämä ja rakkautta riitti.Talousasiat kunnossa.
Kuulin pari kuukautta sitten että mies oli pettänyt minua pari vuotta sitten.Hän puhui kaverinsa kanssa ja satuin kuulemaan keskustelun.Hän oli pettänyt minua työmatkallaan,kun minä synnytin kolmatta lastamme synnytyslaitoksella. Mies kertoi että se oli vain seksiä,myöhemmin selvisi sekin ettei se ollut ollut joku aivan random vaan hänen työkaverinsa
Annoin anteeksi.Mutta eilen mieleeni iskostui eräs asia.Tämä työkaverihan sai lapsen 9 kuukautta sen jälkeen ja mietin että mies saattaisi olla tämän tytön isä,tämän työkaverin mies on puhunutkin että heillä oli vaikeuksia siittää lapsi ja sitten yhtäkkiä se tapahtuikin ja vaimo oli raskaana
Mieheni kanssa meillä on 3 lasta (poikia kaikki) ja tyttöä olemme haaveilleet.Nyt mietin että pakottaisiko tekemään sen dna testin,mutten halua loukata tätä työkaverin miestä,sillä jos hän olisikin oikeasti tytön isä,heidän liittonsa menisi viemäristä alas ja lapsi kärsisi.
Avioero on mielessäni koko ajan,mutta lapset kärsisivät siitä.
Puolisollani ei ole ollut mittän tunteita tätä ylimääräistä osapuolta kohtaan vaan pelkkää kokeilua ja jännityksen hakua. Alkoholi ei kuulu mukaan en tiedä onko se hyvä vai huono. Puolisoni kertoi myös katuvansa heti ja toivovansa että asia tulee ilmi. Puolisoni haluaa edelleen jatkaa ja toivoo että asian yli päästäisiin.
Kiitos kokemuksistanne ja laitelkaa ehdottomasti lisää! Kokemukset antaa lisää näkökulmia ja selvästi auttaa asiaa käsittelemään. Veraistuki on se paras minusta ainakin. Toivottavasti asiat lutviutuu teillekin!
Meilä tapahtui sellainen että mies petti minua tyttäreni kanssa.Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä nyt 3 vuotta ja tyttäreni on 20 vuotias tyttö/nainen joka asuu kotona.Odotan yhteistä lastamme (rv 37)ja seksiä ei ole ollut,koska lääkäri kielsi sen.Yritin antaa anteeksi,mutten tiedä pystynkö siihen.Kumminkin kun oli oma tytär ja oma mies.Mies kertoi että se oli yhden illan juttu,koska hän ei vain pystynyt vastustamaan kiusausta.Siis hemmetti soikoon.Mun omaa tytärtäni ja tämä suostui (poikaystävä oli jättänyt,hän kertoi että se oli ollut hän joka oli tehnyt aloitteen)
Mutta..epäilen ettei ollut eka kerta.Tytär siis asuu kotona,mutta muuttaa pois.Olen löytänyt hänen huoneestaan,kun olen siivonnut käytettyjä kondomeja ja alushousut.Ja nämä alushousut olivat mieheni.Kyseli niitä ja silloin tajusin.Pakotin kertomaan totuuden ja niin tekikin.
Tekisi mieli heittää molemmat pihalle samantien
Ja niin siis minä olen 37 ja mieheni 34 vuotiaita
Varmasti on rankkaa asua molempien osapuolien kanssa :(
Meillä tämä ylimääräinen osa puoli oli meidän molempien tuttu joten sekin teki tästä vielä kamalempaa. Joten ylimääräinen osapuoli tiesi ja tunsi perheemme arg...!
siis uskomatonta,että tyttäresikin halusi sinua loukata....voe kauhee tätä elämän menoo...melkonen soppa
pettäminen rikkoo petetyn sisimmästä. Luottamus menee ja sydän ei koskaan enää eheydy ihan täysin. Sielusta tulee paljon herkempi uusille koettelemuksille ja särähtää helpommin kokonaan rikki. Jotain särkyy kahden rakastavaisen ihmisen välistä pahasti, lopullisestikin.
Mies petti minua useamman kerran alaisensa kanssa silloin kun ensimmäinen lapsemme oli juuri syntynyt ja olin vauvan kanssa kotona. Eipä häntä juurikaan kotona näkynyt. Aina oli töissä ja iltariennoissa. Siis tämän tytön kanssa.
Usein iltaisin otin vauvan sänkyyn viereeni nukkumaan ja itkin itseni uneen. Tuntui niin pahalta, että minulla oli vain se oma rakas vauva, eikä ketään muuta maailmassa, kukaan muu ei minua rakastanut. Olin kaukana sukulaisita ja tutuista ja uudella paikkakunnalla.
Usein iltaisin yritin miehelleni soitella, mutta puhelin oli aina varattu. Jos satuin hänet saamaan kiinni niin hänellä ei ollut aikaa puhua vaan lopetti heti puhelun. No epäilyksiä alkoi olla ja miehen puhelin oli minun nimelläni ja tilasin siitä puheluerittelyt, joista näkyy mihin numeroihin sillä on soiteltu.
Selvisi, että jokaikinen ilta hän oli puhunut useita tunteja tämän tytön kanssa!! ja välissä näkyi meidän minuutin kestänyt puhelu (kun oli muka niin kiire ettei vaimon kanssa v oinut kahta sanaa vaihtaa..) ja sen jälkeen oli samantien ollut aikaa 1,5 tuntia puhua kuitenkin tuon tytön kanssa.
Elämä tuntui romahtavan vaikka mies kuinka yritti selitellä, että tytöllä on vain vaikeaa ja hän yrittää auttaa sitä jne. Kaiken huippu oli, kun tuli minun ensimmäinen äitienpäiväni, jota mieheni ei tietenkään edes muistanut mitenkään, ja lähdin käymään miehen työpaikalla 2kk vauvani kanssa niin kun tämä tyttö huomasi minun tulleen sinne niin suuttui silmittömästi ja lähti nokkapystyssä ja ovet paukkuen pois työpaikalta.. Olipa ihana eka äitienpäivä.
Siitä asiat sitten selvisivät ja mies antoi tytölle potkut ja minä vannotin etten koskaan halua sitä tyttöä elämässäni missään nähdä! Varsinkaan siellä työpaikalla.
aikaa tuosta on kulunut jo yli 9 vuotta, mutta silti sydämeni ei oli täysin ehjä ja nuo muistot palaa mieleen välillä.
Nyt mieheni on aloittanut pari kuukautta sitten reissuhommat ja on välillä kuukaudenkin poissa kotoa ja käy siellä viikonloppuisin baareissa jne. Arvatkaapa vaan saanko nukuttua, syötyä jne. Tulee taas olo, että se mies varmasti siellä minua pettää. Luottamusta ei vaan koskaan saa täysin korjattua ja tällaisessa tilanteessa se kaikki vanha kipu palautuu tuoreena mieleen:(
Joskus toivon, että olisin silloin heti eronnut 9-vuotta sitten..ehkä kaikki olisi nyt paremmin ja minulla v ierelläni luottamukseni arvoinen mies. Mutta tähän jäin ja lapsiakin on vielä kolme sen jälkeen tullut. Nyt tästä on paljon vaikeampi irrottautua. Silloin yhden pienen vauvan äitinä se olisi käynyt helpommin ja ikääkin oli silloin vain 21v.
Mieti siis tarkkaan, että mitä teet, ettet myöhemmin kadu. Toki lapset ja lasten koti painaa paljon myös asiassa. Voimia kaikille teille petetyille, tiedän niin hyvin tuskanne.
siis sairasta touhua, vaikka ei ihan insestin kehyksillä mennä, mutta on kiellettyä vaimon tyttäreen koskeminen. Ensinnäkin olisin heittänyt kummatkin ulos, heti. Tytär ei kunnnioita äitinsä suhdetta siinä missä "isäpuoli" ei kykene näkemään mikä on oikein ja väärin. Kyllä sinua on löyty poskille molemmin puolin. Miehelle ei näköjään ole mikään pyhää. Kerää rippeet itsekunnioituksestasi ja heitä kummatkin pihalle. Miettikööt elämäänsä.
On kärsinyt jo 16 vuotta... Yritä sinä käydä asia läpi perusteellisesti oman miehesi kanssa, ettei tarvitse loppuelämää surra.