Pettämisestä selviytyminen??

Meidän avioliitossa on nyt mennyt 1.5v siitä kun vaimoni petti minua. Otti lapset ja muutti vieraan miehen kanssa yhteen asumaan. Yhteiseloa kesti 2 viikkoa jonka jälkeen pyysi saada muuttaa takaisin kotiin.

Ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä on kannettava vastuu. En ole ikinä kokenut sellaista tuskaa mitä hän aiheutti ja minä olen paljon nähnyt elämässäni kaikenlaista. Asia vieläkin mielessä päivittäin ja korostuu varsinkin riita tilanteissa. En missään nimessä kadu ratkaisuani antaa anteeksi ja toista mahdollisuutta, mutta kamalan vaikeaa se meinaa olla. Me olemme pystyneet puhumaan asiasta ja olisi hyvä jos olisi joku jonka kanssa pystyisi asiaa jakamaan. Luottamus palautuu pikkuhiljaa, eikä pettämistä varmasti koskaan unohda, mutta merkitys ja vaikutus muuttuu ajan kanssa.

Teille, jotka edes leikittelette ajatuksella pettämisestä, SE EI KANNATA! Loppujen lopuksi jäljelle jää vain rikki revittyjä sydämiä ja perheitä.

Ja niin kauan kun on rakkautta, on myös toivoa :)

aina sitä silti miettii, että tekikö siltikään oikein kaikkien kannalta.

Meillä on mies jäänyt kiinni kahdesti, kahden eri naisen kanssa. Olen antanut ne anteeksi, mutta ei ne koskaan unohdu ja mikä valitettavaa, luottamuskaan ei koskaan palaudu. Ei se liitto enää ole se sama kuin ennen noita pettämisiä. Pettäminen on kuin maanjäristys, hajottaa koko talon. Osa kerrallaan se pitää kasata takaisin. Jos haluaa ja jaksaa. Ja aina on takaraivossa pelko, että kun katto on taas paikallaan, tulee uusi järistys joka hajottaa taas kaiken silpuksi. Me on yritetty kasata tätä, mutta työ on tosi hidasta. Hetken hurmiosta kuukausien tai vuosien työ.

Mun mieheni petti mua kun aloin vahingossa odottaa lastamme. Mies meni shokkiin ja "katosi" (omien sanojensa mukaan selvitti ajatuksiaan asumalla hotellissa 1,5 viikkoa).

Aloitti salamana suhteen alaisensa kanssa, joka sattui olemaan vuori naimisissa oleva nainen ja kahden lapsen äiti.

Jäi kiinni kun luin miehen facebookviestit. Luulin kuolevani, kun tajusin että se on vehdannut mun selkäni takana. Tämä toinen nainen oli vielä yleisesti tunnettu horo, petti miestään minkä ehti. Oli pannut kaikkia mieheni työkavereita ja naisen maine oli kiertopalkinto. Mies vannoi tälle rakkautta viesteissä jne jne ja suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta.



No suhde oli loppunut jo ennenkuin sain siitä tietää. Mutta vaikka tästä on kohta 4 vuotta aikaa, en voi sanoa päässeeni yli. Kertaluontoisen kännipanemisen voisin antaa jopa suht helposti anteeksi, mutta toiseen "rakastumisen" ja yhteisen tulevaisuuden suunnittelua en. Ja systemaattista valehtelua, jota nyt ei kestänyt kuin tuon 1,5 viikkoa jonka mies oli poissa ja jonka ajan "oli suhteessa" toiseen naiseen.



Lopputulos on se että olemme edelleen yhdessä mutta jotan rikkoutui lopulisesti väliltämme. Mies on tehnyt parhaansa että luottaisin häneen mutta en luota. Melkein päivittäin tuota petosta ajattelen. Ihan hyvin meillä menee nyt jne mutta jotain puuttuu, ja se johtuu tasan tarkkaan miehen pettämisestä. Pahinta on että huomaan olevani katkeroitunut.



Ainiin, tämä nainen jonka kanssa mieheni vehtasi on nyt 4 lapsen yh ja ikää alle 30-v. En kadehdi, en todellakaan.. Kerroin miehellensä että vaimonsa on ollut suhteessa mun mieheeni, eivät eronneet vielä silloin, vasta kun nainen synnytti 4. lapsen joka ei ollutkaan tämän miehen (ja sekin selvisi DNA-testeillä kun´nainen kisiti viimeiseen asti asian). Juttelin naisen kanssa kun suhde paljastui, kysyin että eikö sillä ole mitään moraalia, kun vehtaa mieheni kanssa kun minä odotan lasta. Nainen vastasi ettei se kuulu minulle mitä mun mieheni ja hän tekevät.. Juu eipä kuulu ei...

Minulle selvisi vajaa vuosi sitten että mies oli pettänyt, klassinen kännipano tuntemattoman naisen kanssa. Yllättävän hyvin asiata olen yli päässyt vaikka usein se mieleen vielä juolahtaa. normaali arki yhdessä sujuu hyvin, mutta pelolla odotan sitä kun mies mahdollisesti seuraavan kerran on yksin lähdössä ja alkoholi mukana kuvioissa. Nyt ei siis melkein vuoteen ole juhlimassa yksin käynyt, selvin päin muutaman kerran kyllä. Minulle on vaikuttanut paljon se, miten mies asiaan suhtautui. Mies oli katuva ja syytti itseään, ei tuota toista mitenkään. Samoin se, miten mies on tämän kuluneen vuoden aikana huomioinut minut ja lapset on vaikuttanut. Uskon että mieskin huomasi ettei ruoho ole vihreämpää aidan takana ja todella voi myös menettää minut. Luottamuksesta on minullakin vielä pulaa, mutta ehkä sekin ajan kanssa.

siis sairasta touhua, vaikka ei ihan insestin kehyksillä mennä, mutta on kiellettyä vaimon tyttäreen koskeminen. Ensinnäkin olisin heittänyt kummatkin ulos, heti. Tytär ei kunnnioita äitinsä suhdetta siinä missä "isäpuoli" ei kykene näkemään mikä on oikein ja väärin. Kyllä sinua on löyty poskille molemmin puolin. Miehelle ei näköjään ole mikään pyhää. Kerää rippeet itsekunnioituksestasi ja heitä kummatkin pihalle. Miettikööt elämäänsä.

Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Joillakin on helpompaa, kun heruu molemmilta! Siinä on ukolla kyllä mehevät tarinat kerrottavaksi äijäsaunailloissa muutaman kaljan jälkeen!

Meillä ei ole tapahtunut kunnon pettämistä, mutta asioita, jotka ajaneet suhteemme täydelliseen luottamuspulaan. Ajattelimme parisuhdeterapiaa, mutta ajattelin, että enhän minä ole sitä luottamusta vienyt vaan mieheni. Mieheni lähti siis hakemaan itse itselleen apua ja tällä tavoin halusi osoittaa, että hän haluaa olla minulle mies, johon minä voin luottaa täysin. Suhteemme paraneminen lähti hänestä itsestään ja hän onkin tehnyt paljon työtä sen eteen,että voisimme olla taas "normaali" pariskunta.

Luottamuksen meneminen on kamalaa, mutta pidän tärkeänä sitä,ettei itse vajoa kovin syvälle. Pitää itse olla todella vahva ja kertoa toiselle osapuolelle miten asiat on.

Aika hyvä sanonta on se,että vaikka arvet jää,nahka kestää.

sain tietää tammikuussa että miehellä ollut suhde viimiset 6kk. en tiedä minkä takia jäin, no helmikuussa huomasin olevani raskaana (kahden vuoden yrityksen jälkeen, juuri nyt, ironiaa?). ollaan käyty muutaman kerran terapiassa, en tiedä auttaako. pelottaa lähteä ja saada vauva yksin, toisaalta haluaisin. mutta silti rakastan sitä idioottia ja haluaisin "oikean" perheen. en tiedä mitä pitäisi tehdä..

...että miehelläni on ollut suhde neljän eri naisen kanssa viimeisen 6 vuoden aikana. Kaksi sivusuhdetta ja 2 kännipanoa. Sellaista ei voi enää unohtaa, eikä anteeksi antaa. Tuska on ihan helvetillinen. Meilläkin oli muka hyvä liitto, seksiä ja läheisyyttä, mukava arki. Mies kiisti loppuun asti, kunnes näytin löytämäni viestin- vaihdot. Jätin tänään avioerohakemuksen. Tätä tuskaa ei ymmärrä, kun saman kokenut. Ihmisen joka on läheisin, jota kunnioitat ja johon luotat...on jotain ihan muuta mitä luulit. Elinikäinen trauma...

ei "selvinny", teki miehen elämästä helvetin jatkuvalla itkulla ym. :( ero olisi ollut heille helpotus, mutta mies tappoi itsensä

vaikka siitä on jo paljon aikaa ja kyyneleet nousee silmiin ja tuska pintaan, kun luen näitä juttuja. Mies ei mitenkään voi ymmärtää kuinka paljon se yksi nautinnon hetki vaikuttaa koko loppuelämään.



Se on niin hirveää, kun rakastat toista ihmistä koko sydämestäsi, elät elämääsi hänen kanssaan, saat lapsia hänen kanssaan ja sitten yksi kaunis päivä sulle selviää, että mies ei ole lainkaan sellainen millaiseksi hänet kuvittelit. Mies on valmis tuhoamaan kaiken kauniin väliltänne, särkemään sydämesi, viemään itsekunnioituksesi ja itsetuntosi.



Jos miehet ymmärtäisi edes pienen hitusen siitä tuhosta, mitä teollaan aiheuttuvat, en usko heidän siihen pettämiseen ryhtyvän. Tai sitten ne on vaan niin sikoja etteivät edes välitä.

Puistobluesissa. Kaikki yli 40-vuotiaita miehiä. Olin poikaystäväni kanssa, joka on siis avioliiton ulkopuolinen suhde. Kaikista miehistä oli vaan mahtavaa, että jos alkaa avioliitto tympimään ja pettää. Kännissä illan suurin puheenaihe oli. että millaisen kanssa pettäisit jos pettäisit.



Mieheni pettää myös minua, mutta emme eroa. Joillekin nämä eivät ole isoja asioita, enkä kyllä koskaan ole uskonutkaan, että kukaan olisi oikeasti uskollinen. Te vaan luulette niin.

Et voi olla tosissasi 8-( ??

Kiitos muille runsaista kokemuksista!!! Parempaa tulevaisuutta teille jokaiselle! Toivon että aikakin auttaisi kaiken muun ohella.



-ap-

Joka toinen pohjoiskarjalainen on ollut uskoton. Asia paljastui Karjalaisen verkkolehden nettikyselystä, johon vastasi 382 lukijaa.



Harvalla uskottomuus jää yhteen kertaan. Keskimäärin joka kymmenes pohjoiskarjalainen on ollut uskoton vain kerran elämässään. Miehistä kertalaakiin on tyytynyt lähes kuusi prosenttia vastaajista, kun naisista noin 16 prosentille yksi kerta riitti.



Muutaman kerran uskottomia on ollut lähes joka viides. Useasti uskottomia on ollut joka viides mies ja naisista noin 14 prosenttia.



Reilut neljä prosenttia elää rinnakkaissuhteessa eli jakaa itsensä säännöllisesti kahdelle. Rinnakkaissuhteet ovat kyselyn perusteella kaksi kertaa yleisempiä miehillä kuin naisilla.





Puutteet parisuhteessa

tavallisin syy



Kun uskottomuus on näin yleistä, mikä siihen sitten johtaa?



Kyselyn mukaan puutteet omassa parisuhteessa on merkittävin uskottomuuden syy. Kaksi viidestä vastaajasta on sitä mieltä.



Koko artikkeli:



http://www.karjalainen.fi/karjalainen/Teemat/joka_toinen_pett%C3%A4%C3%…

kaikille Teille!Oli kauhea lukea kuinka petollisia nuo niin ihanat miehet voivat olla!

minä olin se pettäjä. Mieheni pääsi nopeasti asian yli, mutta minulle on omasta likaisesta teostani jäänyt raskas kivi hartioilleni, vaikka anteeksi olen saanut. En vielä tiedä, kuinka kauan menee että pystyn hyväksymään että menneet ovat menneitä ja että ei suhteemme tähän oikeasti ole kaatunut.

vastenmieliseltä ja likaiselta sen jälkeen, kun pettäminen paljastuu. Onhan mies jakanut itseään niin intiimisti jonkun muun kanssa.

ai niinku aurajoessa??

penis oli uinut vieraissa vesissä

Päivittäin edelleen mielessä. Tulee jostain asiasta yhtäkkiä mieleen ja vaivaa. Miehen kanssa ei asiasta enään keskusteela.

Pelkään, että vuosien päästä nousee ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi itselle.

Surullista minkälaista tuhoa pettaminen saa aikaan. Kunpa jokainen miettisi tarkkaan ennen kuin tuolle tielle lähtee. Siinä sattuu niin moneen ja rikki menee sellaista mitä ei koskaan samanlaiseksi saa.



-ap-