Minulla on kaksi poikaa, ja on alkanut ahdistaa

Tosi monella on hyväkin suhde anoppiin (esim. veljeni vaimolla), mutta vaatii se jotain anopiltakin. Luuletko, että naiset myötäsyntyisesti vihaavat anoppiaan? Vihaatko itse?



Paras juttu anopin ja miniän hyvän suhteen syntymiselle on se, että molemmat hyväksyvät toisensa sellaisena kuin ovat. Ei ennakko-odotuksia, ei ajatuksia siitä, että toinen ei ole tarpeeksi hyvä. Myöskin pitää osata olla puuttumatta toisten elämään.



Mä en ole juuri missään tekemisissä anoppini kanssa, mutta tämä ei kyllä ole mun syytä. Miehelläni on huonot välit vanhempiinsa.

että pojistasi tulee homoja niin ei tuu ilkeitä naisia miniäksi:)

Tämä kappale:

Toivottavasti osaan kasvattaa poikani oikein, jotta he saisivat kunnolliset naiset vaimoikseen. Sellaiset, jotka osaavat ajatella muitakin kuin itseään ja omia tarpeitaan. Ja onneksi meillä on yksi tyttökin.

kertoo jo jotain asenteestasi tulevana anoppina. Kaikkihan on siitä miniästä ja hänen ominaisuuksistaan (lue puutteistaan) kiinni. ;)

Äitini aina sanoo, että anopin ei pidä olettaa, että hän olisi poikansa perheelle yhtä läheinen kuin vaimon äiti - niin se vaan usein menee. Oma äitini on kyllä tosiaan läheinen veljeni perheen kanssa, ja uskon sen johtuvan siitä, että hän ei ole yrittänyt tuppautua, määräillä tai ottaa väkisin jotain asemaa perheessä (ja tätä mieltä hänkin on).



#2

Ei tällä palstalla kannattaisi oikeasti roikkua edes. Ahdistusta tulee, paha olo tarttuu ja saa voimaan huonosti.



Mutta uskoisin, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisia, tervejärkisiä.



Jos poikasi opiskelevat hyvin, tuskin törmäävät pahoinvoiviin naisiinkaan.

Täällä on sellaisia ihmisiä ja mielipiteitä, joihin ei törmää missään oikeassa elämässä. Mitään yleistä linjaa tämä ei siis edusta, paremminkin muutamaa rassukkaa jotka ei oikeassa elämässä saa suutaan auki ja purkautuu sitten täällä.

Ota opiksi mitä täältä luet. Eli älä mene tonkimaan kaappeja, älä vaihda huonekalujen järjestystä, älä tyrkytä apuasi ellei pyydetä tai vihjailla, älä tunge kylään etukäteen sopimatta ja ymmärrä jos sanotaan ei. Älä puutu toisten elämään.



t. kolmen tytön äiti

(jolle oma äiti antoi ohjeeksi, että älä ikinä muuta anopin kanssa saman katon alle)

mutta ajattelen kyllä niin, ettei niitä lapsenlapsia minulle tai muille mummoille tehdä. Mistä sen tietää, löytääkö lapset sellaista elämänkumppania, joiden kanssa perheen haluaa perustaa, haluavatko ylipäätään hankkia lapsia, ovatko ylipäätään heteroita (toki homoseksuaalitkin voivat tulla vanhemmiksi) jnejnejne. Kieltämättä minäkin olen päätäni pudistellen lukenut täällä näiden hirviöminiöiden anopinparjauksia, mutta se että tuleeko minusta itsestäni ikinä miniää saati isovanhempaa on niin monesta sattumasta ja johdatuksesta (?) kiinni, että on varmaan turha murehtia asiaa nyt. Omalla esimerkillä voi ehkä tehdä jotain sen eteen, millaisen puolison lapsi sitten joskus haluaa valita, mutta aika hataraa sellainen ohjailu on. Ihmiset hullaantuvat toisessa aika randomeihin asioihin ja harvoin sitä nuorena käydään kovinkaan syvällisesti läpi toisen vakaumuksia tai vaikkapa sukurakkauden määrää.. Täytyy vaan yrittää ottaa ne mahdollisesti joskus tulevat lasten puolisot vastaan ihmisinä, sellaisina kuin ovat ja antaa heille mahdollisuus. Jos jo ennakkoasenne on sellainen siunaileva että olenkohan minä nyt osannut poikaa ohjeistaa niin että tuo hyvän tytön tänne näytille, niin ei siinä kovin hyvät lähtökohdat ole anoppi-miniä-suhteelle.

Arvasinkin, että tulee just tollasia kommentteja :(



Itse asiassa en ole edes aiemmin ajatellut koko asiaa, kunnes luin täältä näitä juttuja.



Oma suhteeni anoppiini on aina ollut hyvä. Ja myös veljeni vaimo on suorastaan ystävä äitini kanssa. Eli toivotaan, että täällä nuo tietyt naiset olisivat vain marginaalinen joukko :)

Tarkoitin että on niin monesta sattumasta kiinni että saanko edes ikinä miniää tai tuleeko minusta koskaan isovanhempaa..

mutta ajattelen kyllä niin, ettei niitä lapsenlapsia minulle tai muille mummoille tehdä. Mistä sen tietää, löytääkö lapset sellaista elämänkumppania, joiden kanssa perheen haluaa perustaa, haluavatko ylipäätään hankkia lapsia, ovatko ylipäätään heteroita (toki homoseksuaalitkin voivat tulla vanhemmiksi) jnejnejne. Kieltämättä minäkin olen päätäni pudistellen lukenut täällä näiden hirviöminiöiden anopinparjauksia, mutta se että tuleeko minusta itsestäni ikinä miniää saati isovanhempaa on niin monesta sattumasta ja johdatuksesta (?) kiinni, että on varmaan turha murehtia asiaa nyt. Omalla esimerkillä voi ehkä tehdä jotain sen eteen, millaisen puolison lapsi sitten joskus haluaa valita, mutta aika hataraa sellainen ohjailu on. Ihmiset hullaantuvat toisessa aika randomeihin asioihin ja harvoin sitä nuorena käydään kovinkaan syvällisesti läpi toisen vakaumuksia tai vaikkapa sukurakkauden määrää.. Täytyy vaan yrittää ottaa ne mahdollisesti joskus tulevat lasten puolisot vastaan ihmisinä, sellaisina kuin ovat ja antaa heille mahdollisuus. Jos jo ennakkoasenne on sellainen siunaileva että olenkohan minä nyt osannut poikaa ohjeistaa niin että tuo hyvän tytön tänne näytille, niin ei siinä kovin hyvät lähtökohdat ole anoppi-miniä-suhteelle.

Arvasinkin, että tulee just tollasia kommentteja :(

Itse asiassa en ole edes aiemmin ajatellut koko asiaa, kunnes luin täältä näitä juttuja.

Oma suhteeni anoppiini on aina ollut hyvä. Ja myös veljeni vaimo on suorastaan ystävä äitini kanssa. Eli toivotaan, että täällä nuo tietyt naiset olisivat vain marginaalinen joukko :)

ketjussa on ollut aika paljon fiksujakin kommentteja. Kai varmaan itsekin olet sitä mieltä, että ettei huonot välit ole pelkästään miniästä kiinni, siis että anopinkin täytyy vähän miettiä rooliaan?

Mulla on oikein ihana anoppi, jonka kanssa olen alusta lähtien tullut hyvin toimeen. Kyllä kai yleensä molemmilla osapuolilla on toiveena hyvät välit. Mulla on vielä pienet tyttö ja poika, enkä osaa vielä sitä mahdollista tulevaa miniää jännittää. Voi se vävykin olla hankala tapaus. Uskon, että jos välit omiin lapsiin ovat hyvät ja läheiset, näen heitä ja lapsenlapsia ja miniä tai vävy voi tehdä silloin jotain muuta :)

huonoitsetuntosia ja pahoinvoivia naisia. Ei niistä kannata välittää. Jotain lähiömammoja, joilla mies on käynyt vieraissa ja tänne purkavat vitutustaan.

Ei tällä palstalla kannattaisi oikeasti roikkua edes. Ahdistusta tulee, paha olo tarttuu ja saa voimaan huonosti.

Mutta uskoisin, että suurin osa ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisia, tervejärkisiä.

Jos poikasi opiskelevat hyvin, tuskin törmäävät pahoinvoiviin naisiinkaan.

Juu, oikein hyviä ja rakentaviakin kommentteja on tullut, kiitos niistä.



Niin, mitäpä sitä vielä suremaan. Kuten joku sanoikin, mistä sitä tietää, tulenko koskaan edes mummoksi. Ja ehkä tosiaan kannattaisi minunkin laittaa "av-suodatin" päälle näitä juttuja lukiessani ;)

Turha panikoida nyt ja jos lapsesi ovat vielä pieniä niin olen sitä mieltä että aivan turha murhe. Etenkin kun teillä on "mallina" aivan erilainen asetelma kuin nämä joidenkin palstasekojen käytännöt. Jatkakaa vaan samaa linjaa, niin eiköhän ne pojat ime noita vaikutteita mukaansa ja pidä sitten kummallisena, jos yhtäkkiä toisen puolen mummot ja papat ulkoistetaan elämästä.

T. aiemmin kirjoittanut pelkkien poikien äiti, joka ei nyt vielä jaksa murehtia vuosien päästä ehkä siintävää isovanhemmuutta

Arvasinkin, että tulee just tollasia kommentteja :( Itse asiassa en ole edes aiemmin ajatellut koko asiaa, kunnes luin täältä näitä juttuja. Oma suhteeni anoppiini on aina ollut hyvä. Ja myös veljeni vaimo on suorastaan ystävä äitini kanssa. Eli toivotaan, että täällä nuo tietyt naiset olisivat vain marginaalinen joukko :)

Juu, oikein hyviä ja rakentaviakin kommentteja on tullut, kiitos niistä. Niin, mitäpä sitä vielä suremaan. Kuten joku sanoikin, mistä sitä tietää, tulenko koskaan edes mummoksi. Ja ehkä tosiaan kannattaisi minunkin laittaa "av-suodatin" päälle näitä juttuja lukiessani ;)

anopin roolia niissä kireissä väleissä? Voitko kuvitella että vikaa voi joskus olla anopissakin?

Kuten mun anopissa, ei onneksi olla tekemisissä lainkaan. Molempien halusta. Kaikki ei voi tykätä kaikista/tulla toimeen kaikkien kanssa, eiköhän se opita jo koulussa.

ap:n kommentteja anopin roolista.

kuin ihmistä niin yleensä ne välit on ihan ok. Jos sen sijaan ainoa ajatus mikä päähäsi mahtuu on minä ja minun poikani niin heikoilla ollaan. Mulla on kaksi poikaa eikä mua huoleta miniät. Mulla ja omalla anopilla on erinomaiset välit, otetaan toisemme huomioon eikä tapella turhista.

Anteeksi tuhannesti, jos en muisanut kommentoida anopin roolia! Tietenkin ihmissuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, tässä tapauksessa miniä ja anoppi. Ja kyllä, anopin käytöksessä voi myös olla korjaamiseen varaa. Mutta täällä esiin tulleista kirjoituksista suurimmasta osasta paistaa niin selvästi läpi miniöiden periaatteellinen vastustus anoppejaan kohtaan. Se on se asia jota ihmettelen!

Arvasinkin, että tulee just tollasia kommentteja :(

Itse asiassa en ole edes aiemmin ajatellut koko asiaa, kunnes luin täältä näitä juttuja.

Oma suhteeni anoppiini on aina ollut hyvä. Ja myös veljeni vaimo on suorastaan ystävä äitini kanssa. Eli toivotaan, että täällä nuo tietyt naiset olisivat vain marginaalinen joukko :)

En ole koskaan tosi elämässä tällaseen törmännyt, mitä täältä lukenut.

Oma anoppini on ihana ihminen, eipä voi valittaa.