Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on kaksi poikaa, ja on alkanut ahdistaa
10.07.2011 |
Ja yllätys, ahdistus on alkanut lukiessani tätä palstaa. Olen alkanut pohtia, millaisen suhteen saan luotua tuleviin lastenlapsiini, jos miniäksi tulee sellaisia kuin jotkut naiset tällä palstalla ovat. Anoppia inhotaan yli kaiken, vain naisen oma äiti kelpaa lapsen mummoksi, appivanhemmat vain maksajiksi.
Toivottavasti osaan kasvattaa poikani oikein, jotta he saisivat kunnolliset naiset vaimoikseen. Sellaiset, jotka osaavat ajatella muitakin kuin itseään ja omia tarpeitaan. Ja onneksi meillä on yksi tyttökin.
Kommentit (58)
Mutta täällä esiin tulleista kirjoituksista suurimmasta osasta paistaa niin selvästi läpi miniöiden periaatteellinen vastustus anoppejaan kohtaan. Se on se asia jota ihmettelen!
ja pohjaan kokemukseni siihen ja lähipiiriin. Varsinkin kun anopilla on vain yksi lapsi, poikalapsi, ei vaan voi päästää irti ja uskoa, että se vaimo o nyt se nainen numero yksi, ei enää äitee, se on surullista.
Tunnen pari mukavaakin anoppia lähipiiristä, en sitä kiellä ja olen mm. veljelleni ihan ääneen kateellinen ihanista appivanhemmista. Että taidan kuulua tuohon mainitsemaasi joukkoon, joka mieluummin solvaa kuin kehaisee anoppia. Mutta osaan myöntää, että voi niitä kivojakin anoppeja olla, niinkuin mun miehellä sattuu olemaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä inhottavia anoppeja ON oikeastikin olemassa! vaan mitä sanot mun anopista;ei vois vähempää kiinnostaa mun lapset! ovat hänen ainoitaan,silti ei muista synttäreitä (juu,riittäisi ihan onnittelu) vuos sitte nähnyt lapset,.matka ei ole pitkä,mutta kun ei vaan kiinnosta! keski-ikäinen on,eli ei vanh,ei sairauksia.kaiken huippu on että on päiväkodissa töissä.eli luulis pitävän lapsista.
ei ole vaan nähnyt meidän lapsia kohta kahteen vuoteen eikä minuakaan, en ole tervetullut kahville. Ja hän ei koskaan "kerkeä" kylään, vaikka pyydetään. Ja ihan 10 km sisällä asuu. Mun anoppi ei tosin ole lapsirakas ihminen muuteskaan.
Anoppeja on mm.
- tuppautujia, sekaantujia (esim. kaappien järjestelijöitä)
- niitä, joita ei kiinnosta lapsenlapset kuin puheen tasolla,eivät tule vierailemaan saati että haluaisivat joskus hoitaa
- alkoholisoituneita, mt-ongelmaisia, jotka hädin tuskin pystyvät huolehtimaan itsestään
- Omien elämänarvojen (esim. uskonto) tuputtajia
- arvostelijoita
- oman tien kulkijoita (eivät esim. kunnioita vanhempien toiveita nukkumaanmenoajoista tai herkkujen syönnistä)
Nämä arkkityypit sain helpolla koostettua oman lähipiirin anopeista. Olemme kaikki kouluttautuneita, ihan normaalia väkeä. Hyvin läheiset välit anoppiin on todella harvalla. Tullaan toimeen, mutta aika usein vähän hammasta kiristellen. Tiedän yhden esimerkkiperheen, jossa anoppi ja miniä tekevät reissujakin yhdessä. Heillä on ammattikoulutaustat.
Enemmän olen omaa lähipiiriäni seuratessa yrittänyt huomioida, mitä kolmen pojan äitinä minun kannattaa tehdä toisin, että saan olla mukana poikieni ja heidän tulevien perheiden elämässä tulevaisuudessa.
niitä inhottavia anoppeja ON oikeastikin olemassa! vaan mitä sanot mun anopista;ei vois vähempää kiinnostaa mun lapset! ovat hänen ainoitaan,silti ei muista synttäreitä (juu,riittäisi ihan onnittelu) vuos sitte nähnyt lapset,.matka ei ole pitkä,mutta kun ei vaan kiinnosta! keski-ikäinen on,eli ei vanh,ei sairauksia.kaiken huippu on että on päiväkodissa töissä.eli luulis pitävän lapsista.
pahamieli tulee siitäkin,kuinka näkee,miten se loukkaa miestäkin. ja mä en tosiaan ole käytökselläni aiheuttanut anopin tylyä käytöstä. :(
ei ole vaan nähnyt meidän lapsia kohta kahteen vuoteen eikä minuakaan, en ole tervetullut kahville. Ja hän ei koskaan "kerkeä" kylään, vaikka pyydetään. Ja ihan 10 km sisällä asuu. Mun anoppi ei tosin ole lapsirakas ihminen muuteskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä inhottavia anoppeja ON oikeastikin olemassa! vaan mitä sanot mun anopista;ei vois vähempää kiinnostaa mun lapset! ovat hänen ainoitaan,silti ei muista synttäreitä (juu,riittäisi ihan onnittelu) vuos sitte nähnyt lapset,.matka ei ole pitkä,mutta kun ei vaan kiinnosta! keski-ikäinen on,eli ei vanh,ei sairauksia.kaiken huippu on että on päiväkodissa töissä.eli luulis pitävän lapsista.
pahamieli tulee siitäkin,kuinka näkee,miten se loukkaa miestäkin. ja mä en tosiaan ole käytökselläni aiheuttanut anopin tylyä käytöstä. :( ei ole vaan nähnyt meidän lapsia kohta kahteen vuoteen eikä minuakaan, en ole tervetullut kahville. Ja hän ei koskaan "kerkeä" kylään, vaikka pyydetään. Ja ihan 10 km sisällä asuu. Mun anoppi ei tosin ole lapsirakas ihminen muuteskaan.
Vuosia yritin niitä välejä rakentaa, mutta ei onnaa niin ei onnaa. On onneksi mulla omaa sukuakin niin ettei tarvitse yhtä anoppia ikävöidä, en edes käytä enää mummo sanaa lapsille hänestä puhuttaessa. Sen kerran vuodessa kun hän nyt puheeksi edes tulee.
niitä inhottavia anoppeja ON oikeastikin olemassa! vaan mitä sanot mun anopista;ei vois vähempää kiinnostaa mun lapset! ovat hänen ainoitaan,silti ei muista synttäreitä (juu,riittäisi ihan onnittelu) vuos sitte nähnyt lapset,.matka ei ole pitkä,mutta kun ei vaan kiinnosta! keski-ikäinen on,eli ei vanh,ei sairauksia.kaiken huippu on että on päiväkodissa töissä.eli luulis pitävän lapsista.
ei ole vaan nähnyt meidän lapsia kohta kahteen vuoteen eikä minuakaan, en ole tervetullut kahville. Ja hän ei koskaan "kerkeä" kylään, vaikka pyydetään. Ja ihan 10 km sisällä asuu. Mun anoppi ei tosin ole lapsirakas ihminen muuteskaan.
pahamieli tulee siitäkin,kun näkee miten tämä lokkaa miestänikin. ja en ole aiheuttanut käytöpkselläni aiheuttanut anopin tylyä käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ne miniät, jotka haukkuu anoppejaan, taitavat olla ihan yhtä kauheita kuin miehensä äiti on. Mies vain on hakenut yhtä hullun akan itselleen kuin äitinsä on.
Paras este hulluja miniöitä vastaan on itse olla fiksu ihminen. Silloin poikakin hakee fiksun vaimon itselleen.
Näin se vain menee. T. poikien äiti, kenen pojilla kaikilla on kivat tyttöystävät.
oma äiti saa tulla synnärille ja kotiin tutustumaan vauvaa ja anoppi haistatetaan vittuun sieltä häiritsemästä niin mitä voitte sitten tulevaisuudelta odottaa.
Kuvitteletteko ihan oikeasti, että anoppi sitten hyppää ostamassa kalliita lahjoja lapsellenne kun ensin ette ole anoppia päästäneet edes lasta katsomaan.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
niitä inhottavia anoppeja ON oikeastikin olemassa! vaan mitä sanot mun anopista;ei vois vähempää kiinnostaa mun lapset! ovat hänen ainoitaan,silti ei muista synttäreitä (juu,riittäisi ihan onnittelu) vuos sitte nähnyt lapset,.matka ei ole pitkä,mutta kun ei vaan kiinnosta! keski-ikäinen on,eli ei vanh,ei sairauksia.kaiken huippu on että on päiväkodissa töissä.eli luulis pitävän lapsista.
ei ole vaan nähnyt meidän lapsia kohta kahteen vuoteen eikä minuakaan, en ole tervetullut kahville. Ja hän ei koskaan "kerkeä" kylään, vaikka pyydetään. Ja ihan 10 km sisällä asuu. Mun anoppi ei tosin ole lapsirakas ihminen muuteskaan.
pahamieli tulee siitäkin,kun näkee miten tämä lokkaa miestänikin. ja en ole aiheuttanut käytöpkselläni aiheuttanut anopin tylyä käytöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ne miniät, jotka haukkuu anoppejaan, taitavat olla ihan yhtä kauheita kuin miehensä äiti on. Mies vain on hakenut yhtä hullun akan itselleen kuin äitinsä on. Paras este hulluja miniöitä vastaan on itse olla fiksu ihminen. Silloin poikakin hakee fiksun vaimon itselleen. Näin se vain menee. T. poikien äiti, kenen pojilla kaikilla on kivat tyttöystävät.
hyvinkin fiksi ihminen, lakimies ja tuomarikin kun on. Enkä mä ole sanonut että mun anoppi olisi "kauhea". Ei vaan olla väleissä eikä tekemisissä koska kumpaakaan ei kiinnosta.
Mutta kuten jo sanoin aiemmin, kaikki ei voi tulla toimeen kaikkien kanssa, niin se vaan menee :>
Eli ne miniät, jotka haukkuu anoppejaan, taitavat olla ihan yhtä kauheita kuin miehensä äiti on. Mies vain on hakenut yhtä hullun akan itselleen kuin äitinsä on. Paras este hulluja miniöitä vastaan on itse olla fiksu ihminen. Silloin poikakin hakee fiksun vaimon itselleen. Näin se vain menee. T. poikien äiti, kenen pojilla kaikilla on kivat tyttöystävät.
ja anoppien ihanuutta puolustelee ovat niitä onnekkaita joilla ei ole kokemusta ja tietoakaan siitä miten inhottava ja välinpitämätön voi jonkun toisen anoppi olla. :>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fiksun ja aikuisen vaimon, kuten äitinsä on ollut.
Niin makaa kuin petaa.
Eli ne miniät, jotka haukkuu anoppejaan, taitavat olla ihan yhtä kauheita kuin miehensä äiti on. Mies vain on hakenut yhtä hullun akan itselleen kuin äitinsä on. Paras este hulluja miniöitä vastaan on itse olla fiksu ihminen. Silloin poikakin hakee fiksun vaimon itselleen. Näin se vain menee. T. poikien äiti, kenen pojilla kaikilla on kivat tyttöystävät.
ja anoppien ihanuutta puolustelee ovat niitä onnekkaita joilla ei ole kokemusta ja tietoakaan siitä miten inhottava ja välinpitämätön voi jonkun toisen anoppi olla. :>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma äiti saa tulla synnärille ja kotiin tutustumaan vauvaa ja anoppi haistatetaan vittuun sieltä häiritsemästä niin mitä voitte sitten tulevaisuudelta odottaa.
Kuvitteletteko ihan oikeasti, että anoppi sitten hyppää ostamassa kalliita lahjoja lapsellenne kun ensin ette ole anoppia päästäneet edes lasta katsomaan.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
siinä, että synnyttäjän äiti on tervetullut, mutta anoppi haistatetaan vittuun... Esim. se, että appivanhempia ei vaan kutsuta sinne laitokselle.
Jos isovanhemman ja lapsenlapsen suhde menee pilalle siitä, että isovanhempaa ei kutsuta synnärille, niin ehkä se saa mennäkin. Aikuiset ihmiset nyt kuitenkin yleensä pitäisi pystyä sen verran eläytymään toisten ihmisten elämäntilanteisiin, että esim. osaisivat kunnioittaa juuri synnyttäneen äidin toivomusta siitä, kuka saa tulla laitokselle katsomaan. Mutta ehkä se ei joillekuille vaan onnistu?
Jotenkin minulle tuli viestistäsi sellainen olo, että koska kannat huolta miniäsuhteestasi, sinusta ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä tule "hirviöanoppia".
Uskon, että tänne kirjoittavat enemmän ne, joilla on isoja vaikeuksia anoppisuhteessaan. Ne kiinnostavat enemmän kuin arkiset, lämpimät anoppikommentit - ylipäätänsä negatiivisuus kukkii tällä palstalla.
Olen itse 26-vuotias lapseton nainen ja tullut hyvin toimeen kaikkien "anoppikokelaideni" kanssa. Naimisiin en ole ennättänyt, joten anoppia sanan varsinaisessa merkityksessä ei vielä ole. Olen lähtökohtaisesti kunnioittanut anoppeja mieheni äiteinä, mutta jos olisin saanut huonoa kohtelua, olisin ainakin yrittänyt puhua asiat selviksi. Samanlainen ihmissuhde se anoppisuhdekin on, ei siinä auta ajatustenluku tai se, ettei saa sanottua omaa mieltä painavista asioista.
Itse ajattelen niin myös, että anopit ovat mieletön lisä omaan elämään - kaikki ovat olleet mukavia tyyppejä ja ihan normaaleja ihmisiä, jotka ovat osoittaneet lämpöä ja kiinnostusta minua kohtaan. Eivät ole tuppautuneet tai tyrkyttäneet neuvoja, mutta pyytämällä olen niitäkin saanut. Todellakin haluan, että elämässäni on muitakin itseäni vanhempia naisia tukena kuin oma äitini.
On ollut kuollut jo tavatessamme. Appiukkosuhteeni sen sijaan on aavistuksen ongelmallinen: hänellä on hirveitä vaikeuksia hyväksyä sitä tosiasiaa, että olen hänen pojalleen ykkösihminen elämässä. Hän korostaa tosi aktiivisesti heidän perhettään "ydinperheenä", johon kuuluu siis appi ja hänen lapsensa. Jostain syystä mieheni siskon mies on hyväksytty tähän pyhään seuraan, mutta mua ei.
Itse muuten vierastan henkilökohtaisesti tosi paljon tätä ajatusta, että miniän pitäisi jotenkin pokkuroida appivanhempiaan. Siis tottakai täytyy olla ystävällinen ja huomioon ottava, sekä ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia tapoja elää ja olla.
Molemminpuolinen kunnioitus on kaiken a ja o. Sekä se että tosiaan päästää siitä lapsestaan irti:)
Monet pojat on ikuisia mammanpoikia ja rakastavat äitiään ylikaiken.
En kanna huolta asiasta ja mulla 2 poikaa.
siitä, että emme ole tekemisissä miehen vanhempien kanssa, mutta toisaalta kun lukee näitä anoppi- ja appijuttuja, tulee mieleen, että ehkä elämä onkin helpompaa näin?
Anteeksi tuhannesti, jos en muisanut kommentoida anopin roolia! Tietenkin ihmissuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, tässä tapauksessa miniä ja anoppi. Ja kyllä, anopin käytöksessä voi myös olla korjaamiseen varaa. Mutta täällä esiin tulleista kirjoituksista suurimmasta osasta paistaa niin selvästi läpi miniöiden periaatteellinen vastustus anoppejaan kohtaan. Se on se asia jota ihmettelen!
palstailemassa, että ihan samaa olen minäkin ap. ajatellut. Mulla on kolme poikaa, ja tosiaan mietityttää välillä, millaisia mahdollisia miniöitä ne joskus kotiin kyörää... Toivottavasti ei pahemman luokan av-mammaa. Sellaista, jonka elämntehtävä on kytätä kaikkea mitä anoppi tekee, ja sen jälkeen tulla palstalle arvostelemaan, kun oli lapselle annettu pala pullaa ja väärin oli nukutettu ja hattukin oli vinoon päähän laitettu.
Itselläni on ihana anoppi, ja suhde välillämme on mukava ja luonteva. Itse en aio tuppautua lasteni elämään, mutta en myöskään aio katsella minkäänlaista ylimääräistä kikkailua miniältä. Onneksi suomessa on liuta lapsia, jotka kaipaavat mummia elämäänsä, joten olenkin ajatellut, että jos ei omien kanssa luista, ryhdyn varamummiksi. Silloin sitä ainakin tulee arvostetuksi. Annan sitten sellaisille lapsille kaiken mitä annettavaa on, joiden perheet sitä arvostaa.
Alue: Aihe vapaa
niitä inhottavia anoppeja ON oikeastikin olemassa!
vaan mitä sanot mun anopista;ei vois vähempää kiinnostaa mun lapset! ovat hänen ainoitaan,silti ei muista synttäreitä (juu,riittäisi ihan onnittelu) vuos sitte nähnyt lapset,.matka ei ole pitkä,mutta kun ei vaan kiinnosta!
keski-ikäinen on,eli ei vanh,ei sairauksia.kaiken huippu on että on päiväkodissa töissä.eli luulis pitävän lapsista.