Minulla on kaksi poikaa, ja on alkanut ahdistaa

Jos riitelet idiootin kanssa katso ettei hän tee samoin.



Siinä ajatus mitä kannattaa pohtia ja muistaa!

Kyllä täällä on sellaisia riivinrauta-ämmiä palstailemassa, että ihan samaa olen minäkin ap. ajatellut.

vai mahtuisko mukaan muutama veemäinen anoppikin...?

Kyllä täällä on sellaisia riivinrauta-ämmiä palstailemassa, että ihan samaa olen minäkin ap. ajatellut.

vai mahtuisko mukaan muutama veemäinen anoppikin...?

harvemmin täällä on ketjuja esim. siitä, kuinka paras miniä on kuollut miniä, kuten on anopeista ollut.

Ja mitä smuuta niistä umpi-idiooteista miniöistä kasvaisikaan, kun umpi-idiootteja anoppeja.

Mua vaan jaksaa aina ihmetyttää, että missä wt-porukoissa puoliso ylipäätään lähtee kilpailemaan miehen äidin kanssa yhtään mistään asiasta? Mitä helvetin väliä on sillä, kuka nyt on "miehen ykkösnainen", kun eihän anoppi ja puoliso ole millään lailla samalla viivalla kuitenkaan, IKINÄ. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että exän kanssa kilpaillaan ( en ikinä itse alentuisi, mutta ymmärrän, että joillain ei löydy itsetuntoa ja -kunnioitusta senkään vertaa), mutta että ANOPIN...

Kaikkea se av on minullekin opettanut.

harvemmin täällä on ketjuja esim. siitä, kuinka paras miniä on kuollut miniä, kuten on anopeista ollut. Ja mitä smuuta niistä umpi-idiooteista miniöistä kasvaisikaan, kun umpi-idiootteja anoppeja. Mua vaan jaksaa aina ihmetyttää, että missä wt-porukoissa puoliso ylipäätään lähtee kilpailemaan miehen äidin kanssa yhtään mistään asiasta? Mitä helvetin väliä on sillä, kuka nyt on "miehen ykkösnainen", kun eihän anoppi ja puoliso ole millään lailla samalla viivalla kuitenkaan, IKINÄ. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että exän kanssa kilpaillaan ( en ikinä itse alentuisi, mutta ymmärrän, että joillain ei löydy itsetuntoa ja -kunnioitusta senkään vertaa), mutta että ANOPIN... Kaikkea se av on minullekin opettanut.

joissa haukutaan se miniä maan rakoon ja mitä kummallisemmilla perusteilla. Ja ihan anoppien aloittamia keskusteluita.

Ja mulle on kyllä tärkeää, että minä olen miehelleni se maailman tärkein nainen, kuten hänkin on minulle maailman tärkein mies, ei isäni taikka veljeni. Eikä siihen mitään kilpailuja ole tarvittu, muuten, se on ihan itsestäänselvyys.

Ja kyllä se on niinpäin, että ne anopit kasvattaa niitä idiootteja miniöitä, ei toisin päin. Jokainen miniä varmasti tulee esittäytymään omana itsenään, sellaisena kuin se mies on häneen tykästynyt, anoppi on se joka sitten tekee päätösen, tykkääkö vaiko eikö tykkää. Onneksi on miehiä, jotka ei taasen välitä siitä tykkääkö se mamma vaiko ei ;)

Miun perstuntuma on, että anoppi-miniäsuhde voi olla herkkä sen takia, että siihen liittyy niin paljon odotuksia ja tunnetta.



Yleensä anoppi-miniäsuhteeseen liittyy äitiys, sekä anopin ja lapsensa suhteen kautta JA pariskunnalle syntyvien muksujen kautta. Äitiyteen ladataan paljon normeja ja asenteita siitä, millaista sen pitäisi olla. Samalla naiset ovat miehiä useammin ahkeria analysoimaan ihmissuhteitaan ja puntaroimaan niitä.



Kyllä minä kunnioitan anoppia keskivertokaduntallaajaa enemmän siksi, että hän on puolisoni synnyttänyt ja kasvattanut ja todennäköisesti tehnyt ihan kelpo työtä. En silti pokkuroi, vaan käyttäydyn juuri niinkuin joku kommentoi, ystävällisesti jne.



Pokkurointiin ei minustakaan ole syytä, koska molemmat on aikuisia ihmisiä. Toki mie kunnioitan sen takia, että on itseäni vanhempi ja tietää todennäköisesti monista asioista elämänkokemuksensa ansiosta enemmän, mutta samalla tavalla minullakin omat vahvuuteni on.



Lisäksi luulen, että täällä on enemmän anoppi-aloituksia sen takia, että osa anopeista on vanhempaa väkeä eikä siksi nettifoorumeita harrasta.



En minäkään miehen äidin kanssa lähde mistään ykkösasemasta kilpailemaan. Molemmilla meillä on omat paikkamme miehen elämässä ja hyvä niin!

että täytyy muistaa kohdella miniääkin aikuisena ihmisenä, ei jonain teinityttönä joka "pitää opettaa tavoille". Omassa kaveripiirissäni on näitä tapauksia aika paljon, että miniä on mennyt näytille avoimin mielin, mutta ei sitten ole kelvannutkaan.



Tosin on kyllä sitten niitäkin tapauksia, jossa tuntuu että anopin kaikki sanomiset otetaan kritiikkinä.

Tehkää mahdollisimman nopeaa testamentti, missä puolisolla ei ole mitään oikeutta teiltä perittyyn omaisuuteen. Eli miniä ei tule hyötymään teidän omaisuudestanne kuoltuanne.

Tehkää mahdollisimman nopeaa testamentti, missä puolisolla ei ole mitään oikeutta teiltä perittyyn omaisuuteen. Eli miniä ei tule hyötymään teidän omaisuudestanne kuoltuanne.

miksi vävyn pitäisi hyötyä anopin omaisuudesta?

on äidin äiti. Äidin äiti osaa tehdä asiat oikein ja niitä samoja perinteitä jatketaan kotonakin, sillä kotihan on naisen reviiri ja nainen päättää, miten siellä ollaan. Ei siellä ole mitään asiaa anopille.



Toinen asia on, että vaimon pitää olla ainoa nainen miehen elämässä. Siksi anopilla ei ole mitään asiaa poikansa elämään.



Vaimon isä on se, keneltä pyydetään kättä ja joka tuo vaimon alttarille ja luovuttaa miehelle. Ja äidin äiti on se oikea mummu.



Isän vanhemmilla ei ole oikeastaan nuoren parin elämässä mitään tekemistä. Anoppila on vain paikka, missä on pakko käydä joskus kun mies sitä vinkuu ja haluaa.

anna niiden edes tutustua lapsenlapseensa.

Tehkää mahdollisimman nopeaa testamentti, missä puolisolla ei ole mitään oikeutta teiltä perittyyn omaisuuteen. Eli miniä ei tule hyötymään teidän omaisuudestanne kuoltuanne.

miksi vävyn pitäisi hyötyä anopin omaisuudesta?

on äidin äiti. Äidin äiti osaa tehdä asiat oikein ja niitä samoja perinteitä jatketaan kotonakin, sillä kotihan on naisen reviiri ja nainen päättää, miten siellä ollaan. Ei siellä ole mitään asiaa anopille. Toinen asia on, että vaimon pitää olla ainoa nainen miehen elämässä. Siksi anopilla ei ole mitään asiaa poikansa elämään. Vaimon isä on se, keneltä pyydetään kättä ja joka tuo vaimon alttarille ja luovuttaa miehelle. Ja äidin äiti on se oikea mummu. Isän vanhemmilla ei ole oikeastaan nuoren parin elämässä mitään tekemistä. Anoppila on vain paikka, missä on pakko käydä joskus kun mies sitä vinkuu ja haluaa.

Mutta mun ei ole edes pakko kyädä siellä anopilla. Viime vieraislusta on vuosia, vuosia. Onneksi appi on ihan mukiinmenevä.

Ja ihan tiedoksi, kummankaan meidän vanhemmilla ei ole mitään sanottavaa meidän elämään, mun vanhemmat vaan hyväksyi sen helpommin, oikeastaan se oli heille itsestäänselvyys :>

Vaimon isä on se, keneltä pyydetään kättä ja joka tuo vaimon alttarille ja luovuttaa miehelle. Ja äidin äiti on se oikea mummu.



Minullaq on 4 veljeä , itse olen ainoa tyttö. Kolmen veljeni lapset ovat EHDOTTOMAST olleet läheisenpiä isänsä kuin äitinsä vanhempiin ja sen yhgdenkin "tasapuolisesti". Omat lapseni ovat myös olleet vanhemmilleni läheisemmät. Eli kyllä se riippuu siitä millaiset mummi ja pappa itse ovat, ei niinkään siitä ovatko ne isän vai äidin puolelta. Meillä vaan on niin ihanat vanhemmat ettei ole riitaa tullut kuin yhdenminiän kanssa (ja tämäkin sellainen henkilö että pisti täysin välit poikki omiin sisaruksiinsa ja vanhenpiinsakin, edes vanhenpiensa hautajaisiin ei mennyt).

Itse tulin mieheni vanhenpien kanssa toimeen "nippa nappa"johtuen siitä, että anoppi valehteli poikansa puolesta jne ja peitteli hänen "jälkiään". Nyt eron jälkeen suhde ex anoppiin on ollut parempi.

Uskon, että on paljon itsestäni kiinni miten tuleva miniäni minuun suhtautuu, ainakaan en aio pitää poikani puolta jos hän möhlii suhteessa vaan olen tasa-arvoinen.Eiköhän rehellisyydellä ja AIDOLLA VÄLITTÄMISELLÄ SELVITÄ PARHAITEN, niin miniät kuin anopitkin. ;)

Höpsistä.

Suurin osa naisista haluaa omille lapsilleen vain parasta.

Ja jokainen haluaisi että lapsilla on elämässä muitakin ihmisiä kuin vanhemmat.

Joten Jos anoppi on ihmisittäin, niin on erittäin luultavaa, että hänet hyväksytään perheeseen samalla tavalla kuin toinenkin mummo.



Mutta toinen asia on sitten se, onko anopilla jotain kostettavaa, tai perinteitä, että se miniä on jotenkin alempiarvoinen, arvosteleeko anoppi perhettä, miniää, lapsiakin, onko oman pojan rooli ollut mikä? onko tottunut siihen, että lapset ovat totelleet ja hän on keskipiste, ja kun kaikki eivät tanssikaan pillin mukaan, niin hän ei tykkää. Eli hänen pitäisi olla päätähti ja suvun keskipiste ja hän ei pysty nähdä, että pojalla on perhe nyt ja se perhe ei ole se lapsuudenperhe vaan sen miniän kanssa muodostettu perhe.



Jos anoppi on sitämieltä, että hän kuuluu laitokselle ja siitä nostaa vihan, niin silloin anoppi ei ole aikuismainenihminen alunperinkään.

puolestani voin sanoa että koska veljeni on tuonut tähän asti sukuun ainoan lapsenlapsen ja olen läheltä nähnyt miten äitini kärsii yhteydenpidon vähyydestä, toivon että voin omalta osaltani edesauttaa miehen ja vanhempiensa läheisempiä välejä jos / kun lapsia saamme.



Miehille se vaan tuntuu olevan etäisemmin hoidettava suhde kuin äidin ja tyttären välinen usein on.

AIkoinaan olin paljon läheisempi isäni äidin kanssa, hänen luonaan vietimme pitkiä aikoja esimerkiksi kesäisin ja muutenkin hän hoiti meitä paljon - asuihan hän samassa kaupungissa kuin me. Äitini äitiin välit olivat myös hyvät, mutta etäisemmät - hän oli persoonaltaan erilainen ja näimme harvemmin.



Samoin esimerkiksi siskoni perheessä miehen äiti on lapsille läheisempi kuin meidän oma äitimme.



Eli riippuu paljon persoonallisuuksien yhteensopivuuksista, välimatkoista jne. Ei se mikään automaatio ole, että isän äiti on lapsenlapsille etäisempi.

- olen kyllä itsekin tosi mukava miniä :) Anoppi ja appi ovat kasvattanut kahdesta pojastaan hyviä miehiä, siitä heille kiitos. Meidän lapset (poikia kaikki) ovat tasapuolisesti yhtä läheisiä mun vanhempien ja miehen vanhempien kanssa. Miehen vanhempien kanssa ollaan jonkun verran enemmän tekemisissä ihan käytännön syistä eli lyhyemmän välimatkan takia.



En kyllä osaa vielä 'surra' mitään anoppi-miniä-suhdetta. Miniääni en tietenkään voi valita, hän on sitten sellainen ihminen kuin on. Toivon kuitenkin että minusta tulisi yhtä hyvä anoppi kuin omastani. On tosi hienotunteinen eikä tuppaudu millään tavalla elämäämme, mutta tarjoaa apuaan mielellään jos sitä jossain tarvitsemme. On ihan terveellä tavalla ylpeä pojastaan ja itse olen alusta asti saanut osakseni arvostusta ja kunnioitusta poikansa vaimona ja lapsenlastensa äitinä. Meidän pojat tietty ovat liki ihmelapsia hänen silmissään, niin taitavia ja mukavia. No toki ovatkin, mutta ihan tavallisia lapsia - mummilla on vain hyvä suodatin kaikkien kolttosten ja hölmöilyjen suhteen ;)

Mutta on ikävä kun ei vaan kelpaa siinä missä anopin tytär ja toinen miniä.

Anopille on aina tytär perheineen ollut ja on ykkönen: sieltä löytyvät vanhimmat lapsenlapset, jotka lisäksi ovat poikia.Tyttären lusikkalaatikossa ovat aseet oikeassa järjestyksessä ja kaikki muukin samalla tavoin kuin anoppilassa. tyttären täysi-ikäisiäkin lapsia anoppi rientää hoitamaan, kun tytär miehineen lähtee rantalomalle, etteivät ressut kuole nälkään.



Toinen pojista taas on koulun kesken jättänyt, itsariakin nuorempana yrittänyt reppana, jota vanhemmat ovat pönkittäneet aina. Kun poika myöhemmin ryhdistäytyi ja perusti perheen ulkomaille, anoppi ja appi ovat tavanneet siellä lapsia hoitamassa,remonttia tekemässä tai muuten vain. Matkoista on kiva leveillä kaveripiirille.



Joulut on vietetty joko tyttären tai toisen pojan luona. Vaikka kysyttäis 2 v etukäteen, aina ovat muut ehtineet pyytää ennen meitä. No, ollaan tajuttu lopettaa turha yrittäminen.



Asiansa aina kunnolla hoitanut esikoinen on automaattisesti jäänyt vähemmälle.Ja minun vikani on etten ole saanut aikaan kuin vain tyttölapsia ja olen työ- enkä kotisuuntautunut ihminen.

Onneksi mun anopilla on ihan omakin elämä. Ei olla kumpikaan kiinnostuneita lajittelemaan ruokailuvälineitä tai kyräilemään toisiamme. Ihan normaalisti menee: lastenhoidossa anoppilassa on omat tavat ja meillä omat, ja mummilassa vielä kolmannet. Onnistuu, kun kaikissa paikoissa on täyspäistä porukkaa. Neuvotaan toisiamme puolin ja toisin, ja neuvoista otetaan käyttöön ne, jotka tuntuvat omasta mielestä järkeviltä. Muut unohdetaan.