nyt mun tytärkin lähtee armeijaan :(
Olen täällä välillä vuodattanut kyyneliä poikani vuoksi joka on armeijassa, mennyt tammikuussa.
Maanantaina mun tyttäreni astuu palvelukseen pikkuveljensä "alaisuuteen". Olenko mä nyt tietämättäni kasvattanut kaksi sotahullua mukulaa?
Kommentit (29)
varmaan osittain siksi,että olen sitä heille opettanut. Olen myös äärettömän ylpeä heistä, ei siinä mitään, mutta tämä ikävä,ikävä on kova.
varsinkin kun pojan ei olisi tarvinnut asepalvelusta suorittaa.
Lomathan siellä juoksee, ei ne hengestään pääse ja jos kerran vapaaehtoisesti menivät, niin varmaan tykkäävät ollakin.
Eihän se armeija ikuisuutta kestä ja onneksi he kai käyvät joskus lomilla kotona. Minä hämmästyisin, jos omani menisivät aikanaan armeijaan, mutta jos niin kävisi purisin huultani ja hyväksyisin asian. Aika näyttää :) Tsemppiä ap:lle!
Musta tuntuu, että ne on mun pieniä kakaroita ja jos mä en tiedä miten niitä kohdellaan ja missä mennään, mä en pysty olemaan. Tiedän, että ne ovat turvassa, kai. Meillä vaan on ollut tapana, että silloinkun tarvitsee saada kiinni tavalla tai toisella, puolin ja toisin olemme kuulolla, nyt ei enään.
hyvä tilaisuus sulle opetella vähitellen päästämään irti lapsistasi. He aikuistuvat vääjäämättä ja välit muuttuvat vähän etäisemmiksi, vaikka toki varmaan pysyvätkin lämpiminä.
jos vertaa vaikka Israelin tai USAn vastaaviin. Suomalaisilla ei ole mitaan vaaraa joutua tosipaikan eteen, kunhan vahan treenataan.
toi on kyllä totta:). Moni saa varmasti kuvan, että lapseni on äidin ahdistamia,lellittyjä ja kykenemättömiä aikuisia:/. Kuitenkin väitän, että lapseni saavat, jopa kannustan heitä toteuttamaan itseään, se mitä minä tunnen on eri asia, en mä sitä lapsilleni näytä. Mulla on kotona tuo kotipsygologi, jopa oikealta ammatiltaankin se, pitämässä mua kasassa.
Sinulla on hieno tytär!!! Muista kannustaa ja tukea. Hän on tehnyt hyvän ja arvokkaan päätöksen. Muista myös, että tyttäresi ja poikasi tietenkin, saavat arvokasta koulutsta. Hienoa!!!!!!! Aika kuluu kyllä nopeasti! Ole ylpeä heistä!!! Näin rauhan aikana ei nyt vielä kannata itkeä, häntä pystyyn!
keittiöpsygologi/kotipsygologi :),käytän miehestäni tuota nimitystä koska, hän on oikeasti psygologi, mutta "hoitaa" mua kotona, eli ei niin teoreettisesti, vaan ihan mun murheita symällellä.
keittiöpsygologi/kotipsygologi :),käytän miehestäni tuota nimitystä koska, hän on oikeasti psygologi, mutta "hoitaa" mua kotona, eli ei niin teoreettisesti, vaan ihan mun murheita symällellä.
luulin etta se olisi psykologi mutta olenkin tyhma ulkosuomalainen.
menikö sun ilta pilalle, vai koko elämä? Mä olen todella pahoillani, siis TODELLA, nöyrryn.
Voipi nimittäin joutua mun tyttären alaisuuteen...
armeijaanmenevällä naisella syy on isänmaallisuus ja väitän ettei miehilläkään. Armeijaan haluavat naiset ovat kiinnostuneita sen armeijan fyysisyydestä. Miehet ehkä mene esen vuoksi,e ttä pakko ja helpompaa kuin perustella sivarius.
meitin rouva alikersantti on Vekaralla...
mutta osa sitä kylläkin. Tyttäreni olisi ilmeisesti kiinnostunut kansainvälisistä toimintatehtävistä sairaanhoitajana.
"Musta tuntuu, että ne on mun pieniä kakaroita ja jos mä en tiedä miten niitä kohdellaan ja missä mennään, mä en pysty olemaan. Tiedän, että ne ovat turvassa, kai."
No se on aikuistumista. Turvassa? Siitä ei voi olla varma. Useimmat onnettomuudet, kolarit, tapaturmat jne armeijassa tapahtuu siksi kun siellä nuoret pomot tekee mokia.
ehkä et kuitenkaan kovin analyyttisiä.
Ei kerro kovin monitasoisesta ajattelusta tuo vapaaehtoinen armeijaan astuminen.
Ovatko sellaisia ns. käytännön ihmisiä? Urheilevat, mutta lukeminen rajoittuu tavalliseen kaunokirjallisuuteen?
Eikös se ole pääasia, että saavat toteuttaa vakaumustaan?