Miksi leikki-ikäisten äidit ja lapsettomat häkeltyvät, jos kerron 9- ja 8-vuotiaidemme olevan

en tiedä minkälaisia tuttuja teillä on, jos tuollaisesta naama venähtää; minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä.

9, 10 ja 13 vuotiaat olivat kotona. Törmättiin sukulaisiin, joiden nuorimmat lapsenlapset ovat 10 ja 13 vuotiaita ja he ihmettelivät oikein tosissaan, että miten me ollaan voitu jättää lapset yksin kotiin kauppareissun ajaksi... Ensimmäisenä tuli mieleen, että heidän lapsenlapsensa ovat varmaan todella huonokäytöksisiä eikä heihin voi luottaa yhtään.

aika rientää nopsaan

tuttavienne mielestä vahdittavan oloisia?

mun 9v kv-poikaa ei voi otta kauppaan mukaan eikä jättää yksin kotiin.

60 ?

suosituksissa on sanottu, että alle 10-vuotiasta ei saisi jättää yksin kotiin. Siis joku tämmöinen WHOn tai UNICEFin.



Olin varmaan jotain 12 tai 13-vuotias, asuimme maaseudulla. Olin jäänyt yksin kotiin ja muu porukka oli asioimassa. Heidän asioimisreissunsa venyi ja venyi, tuli pimeää, he olivat poissa useita tunteja, vaikka kaupassakäynnin piti kestää maks. tunti. Olin yksin isossa talossa, naapurit kaukana. Minua oikeasti pelotti!



Perheelleni oli sattunut pieni parkkipaikkakolari, jota oli sitten selvitelty ihan poliisien kanssa. Kukaan ei ollut muistanut ilmoittaa minulle mitään. Silloin ei ollut kännyköitä, mutta puhelinkoppeja kylläkin.



En osaisi vetää mitään rajaa tai suositusta sopivalle ikärajalle, milloin voi jättää yksin kotiin. Mutta joskus voi tulla yllättäviä tilanteita. Tuon ikäisten kanssa voisi sattua vielä jotain yllättävää esim. tulen kanssa.

9, 10 ja 13 vuotiaat olivat kotona. Törmättiin sukulaisiin, joiden nuorimmat lapsenlapset ovat 10 ja 13 vuotiaita ja he ihmettelivät oikein tosissaan, että miten me ollaan voitu jättää lapset yksin kotiin kauppareissun ajaksi... Ensimmäisenä tuli mieleen, että heidän lapsenlapsensa ovat varmaan todella huonokäytöksisiä eikä heihin voi luottaa yhtään.

Meidän naapurimme ei uskalla jättää 10- ja 8-vuotiaita kotiin edes siksi aikaa, että veisi jomman kumman harrastukseen. Toinen on otettava aina mukaan... Ja toisinaan naapuri pyytää minua hoitamaan 8-vuotiasta sillä aikaa, kun hakee 10-vuotiaan läheiseltä jaliskentältä.

eihän tuon ikäisiä tarvitse joka paikkaan raahata mukana. :D ne jotka ihmettelee ei varmaan ole itse osanneet kasvattaa sellaisia lapsia, jotka uskaltaisi jättää yksinään/keskenään kotiin. ei taida luottamus riittää. hassua, että juuri alle koulu-ikäisten äidit ovat niitä jotka ihmettelee, koska itse sellaisena henkilönä nimenomaan ymmärrän miten iso ero minun yksivuotiaan ja 8-vuotiaan lapsen välillä on..

Lapseton olen ja ymmärrän. Olen itsekin osannut olla koulun jälkeen iltapäivät kotona esim. ja toisaalta kulkea sen koulumatkankin ihan itsekseen, ei olis tullut mieleenkään että kolmen kilsan matkalle olis pitänyt saada taksikyyti ja seuraneiti.

Väistämättä tulee mieleen että jos 9-vuotias ei selviä tuntia-paria itsekseen niin on jotenkin vähän...

mutta kauppareissun tai kävelylenkin tai muun vastaavan ajaksi kyllä.



Koululainen huolehtii itsestään koulussakin. Ei se opettaja vahdi juuri sitä yhtä lasta kaiken aikaa vaan olettaa, että se kouluikäinen osaa itse tehdä monenlaisia asioita.



Minun ystäväni lapset ovat harjoitelleet lyhyitä alle tunnin kestäviä kotonaolojaksoja koulunaloittamiskesänä, ja jo ekan luokan syksyn jälkeen saivat itse tulla kotiin iltapäiväkerhosta klo 16, vaikka äidillä kesti vielä noin 30 minuuttia tulla kotiin. Tokalla luokalla eli 8-vuotiaina he ovat saaneet tulla koulun jälkeen itsenäisesti kotiin.



Normaali kouluikäinen osaa olla itsekseen pieniä hetkiä ilman paniikkia. Pitäisin täysin epänormaalina, jos en voisi hakea toista lasta harrastuksesta ilman, että se koululainen pitää ottaa mukaan.

aika rientää nopsaan

Ulkopuoliset ei usein muista minkä ikäisiä tuttavien lapset olivat, jos eivät ole ihan samaa ikää kuin omat. Joten voi olla, että heistä tuntuu "vastahan ne syntyivät vähän ennen meidän lasta", joten muistelevat heidät paljon pienemmiksi kuin ovat.

kun näitä ihmettelyjä tulee? Jos olette vaikka jossain ravintolassa tai retkeilyalueella kävelemässä tai uimalassa niin ihmettelisin minäkin, koska nuo viittaa melko pitkään poissaoloon. Jos olette esim. kaupassa, niin outoa porukkaa nuo ihmettelijät.

tunti, pari yksin tai kaksin sisaruksen kanssa kotona! Tietysti pitää olla puhelin ja tieto, kenet saa tarvittaessa puhelimella kiinni.

yllättää mut aina. Juuri kyselin eräältä kaverilta, että onkos se sun tyttö jo eskaria aloittamassa, ja olikin aloittamassa kolmatta luokkaa :) Kyllä siinä mulla leuka loksahti. Muiden lapset tuntuu kasvavan niin nopeasti, omat vaan pysyy pieninä!

Mikä ?

60 ?

60 minuttia tunnissa?

Unicef voi mun puolesta tulla kotiin pojan seuraksi koulun jälkeen..selvii ne muksut aamulla kouluunkin kymmeneksi viettäen aamupäivän yksin, niin miksei ei kauppareissua. Meidän lapsi ainakin ottaisi nokkiinsa ja pahasti jos alkaisin kauppaan raahamaa, koska ei voi pikkusta kotiin jättää..

Toissakesänä pisti kyllä vähän silmään, kun naapurin 9v sälli(joka oli vieläpä aika aikaansaava) oli päivät yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Koko pitkä päivä on vähän eri asia...

Naapuri jättää vasta nyt 12v. poikansa yksin kotiin. Kerran ovet teljettiin ja lapset jätettiin pihalle, kun iskä haki äidin töistä.

Naapurin isä on hysteerinen. Ei ne pelkää lasten puolesta, vaan kotinsa puolesta.

Kauhean avuttomia tuollaisita lapsista kasvaa.

Meillä kehitysvammainen poika vajaa 10v. ja kuopus 7v.

Ovat kahdestaan n.45 min. kun käyn kaupassa.

Taaperoiden vanhemmat ei ymmärrä isompien lasten kehitystä. He ikään kuin jumiutuvat pienempien lasten kehitykseen.

Esikoisen luokkakaveri asuu samoissa taloissa ja heidän kehitysvammainen poika on paljon jäljessä omatoimisuus taidoissa, koska on niin suojeltu.

Minä iskin kännykän käteen vammaiselle lapselleni ja sanoin, että kyllä se oppii, kun saa harjoitella ja niin se oppikin.

Isä pisti vastaan, mutta myönsi olleensa väärässä.

Lasten täytyy antaa kehittyä ja sitä on myös yksinolo.

Unicef voi mun puolesta tulla kotiin pojan seuraksi koulun jälkeen..selvii ne muksut aamulla kouluunkin kymmeneksi viettäen aamupäivän yksin, niin miksei ei kauppareissua. Meidän lapsi ainakin ottaisi nokkiinsa ja pahasti jos alkaisin kauppaan raahamaa, koska ei voi pikkusta kotiin jättää..

Toissakesänä pisti kyllä vähän silmään, kun naapurin 9v sälli(joka oli vieläpä aika aikaansaava) oli päivät yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Koko pitkä päivä on vähän eri asia...

Ei sitä 9 vuotiastakaan voi töihin ottaa, ja jos ei ole lastehoitomahdollisuutta, mummoja ja sukulaisia, niin sitten ihan kännykkä, mikro ja jääkaappi ovat niitä, minkä kanssa lapsen päivä hoituu.

Olin itsekin kotona koko pitkän päivän kun vanhemmat olivat töissä kesällä, koulujen kesälomilla. Ei edes pelottanut, ei käynyt aika pitkäksi tms.

Oma ekaluokkalaiseni joutui olemaan iltapäivät itsekseen ja aamullakin lähtemään ihan itse omin nokkineen kouluun. Kelloa ei tuntenut, eikä oikein hyvin tunne vieläkään kun syksyllä tokalle menee, mutta herätyskello ja kännykkäsoitot, näillä sain ajoissa liikkeelle.

Eräs tuttava sanoi, ettei laittaisi tässä meidän uinuvaisessa pikkupitäjässäKÄÄN lasta yksin pimeällä kävelemään edes alle kilometrin koulumatkaa. No, eipä minulla ole mahdollisuutta viedä kouluun tai olla iltapäivällä vastassa, Paitsi jos jättäydyn töistä pois, valitettavasti kyllä sitten työllistäisivät aika pian kun hoitoalalla näitä töitä on..

Olin 8-vuotias, kun aitini lahti kauppaan. Jain kotiin kaksi vuotta nuoremman veljeni kanssa. Leikimme huoneessamme, kunnes yhtakkia palohalytin alkoin soimaan. Aiti oli unohtanut levyn paalle, sen paalle paistinpannun oljyineen. Oljy oli ilmiliekeissa. Onneksi olin suht nappara neiti ja alysin heittaa rasymaton paistinpannun paalle ja sen jalkeen tukahduttaa sen. Mutta pahemminkin olisi voinut kayda. Kylla nousi aitilla pala kurkkuun, kun tuli takaisin kotiin ja naki sotkun.



8-vuotias parjaa, jos mitaan ei tapahdu. Tulipaloa, kaatumista, murtautumista jne. Ei se puhelimen paassakaan olo aina pelasta.