* Kirkkosiskon Kesätestamentti * - mitä mieltä?
Hei.
Kun jään viettämään kesälomaani, ajattelen tämän palstan ihmisiä. Jokaisella on oma elämäntilanteensa, osa lomailee, osa on töissä, osa sairaana, osa ehkä juuri synnyttänyt pienokaisen.
Tässä muutamia asioita, joita haluan teille jakaa
Ne ovat Kiitos, Anteeksi ja Ole hyvä
Kiitos:
Kiitollisuuden kyky kehittää tunne-elämää ja karkoittaa omalta osaltaan masennusta. Ihan tavallisessa arjessa riittää kiitoksen aihetta. Luojaa voi kiittää siitä, millaisen elinympäristön ja elämän on saanut. Kaiken pitäminen itsestäänselvänä murtuu rymisten, kun siitä joutuu luopumaan. Kiitollisuuden kokemuksella niistäkin, mistä joutuu luopumaan, jää kuitenkin sydämeen aarre.
Anteeksi:
Jokainen on epätäydellinen, hauras ja vajavainen. Tämä kannattaa muistaa täydellisyyttä hehkuttavan mediamaailman keskellä. Jokainen kuitenkin on myös arvokas, riittävä ja ainutlaatuinen.
Kun rikomme elämän antajan rakkauden käskyä vastaan: olemme itsekkäitä, puramme pahaa oloamme viattomiin, olemme keinotekoisia, korotamme itsemme toisen kustannuksella jne (lista on loputon) on tärkeää havahtua, ja pyytää anteeksi asianomaiselta. Jos se on mahdotonta (esim. kyseinen ihminen on kuollut) anteeksipyyntö kannattaa kuitenkin mielessään tehdä, vaikka paperille kirjoittaen. Pyytämällä anteeksi hyväksyn keskeneräisyyteni ja olen valmis myös antamaan anteeksi sekä toisille että itselleni.
Ole hyvä
Auttaminen ja antaminen ovat hyväksi sekä autetulle että auttajalle. Kuka tarvitsisi tänä kesänä sinulta sellaisen palan, joka sinulta liikenee? Naapurin iäkäs setä, ilahtuisiko ruohonleikkuusta? Oma mummu, ilahtuisiko lasten valokuvista kirjeitse tai puhelinsoitosta? Lapsen kaverin uupunut äiti, ilahtuisiko jos tarjoisit ottaa kaverin uimarannalle mukaan ja siten mahdollistaisit äidille pienen lepohetken?
Kokeile! Tämä on arjen diakoniaa ja arjen kristillisyyttä.
Hei, ottakaa kantaa, jaetaan mielipiteitä!
Joka tapauksessa siunausta ja iloa jokaisen kesään!
t Kirkkosisko, diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta, Vantaans eurakunnat
Kommentit (23)
Mitä sä itse haluaisit omaan kesätestamenttiisi lisätä, jotta se ei olisi lattea tai hurskasteleva? Tai mitä ottaa pois? Mikä sinun korostuksesi olisi?
Joka tapauksessa hyvää kesää!
(terveisin Kirkkosisko, joka ei lanseeraisi itseään termeillä hyvä, siveä ja hurskas :D )
onkos se myönteinen vai kielteinen mielikuva niistä äidin helmoista?
mutta näin ateistina muuttaisin kiitos-kohdan kohdistumaan läheisiin ja ystäviin. Eli kertokaa niille rakkaillenne, miten paljon he merkitsevät ja miten paljon saatte heiltä tukea ja voimaa. Toki luojaansakin saavat kiitttää he, jotka sen tuntevat luontevaksi
Ja kiitos myös Kirkkosiskolle mielenkiintoisista avauksista vuoden aikana ja hyvää kesää. Hienoa, että jaksat vierailla täällä mutapainiareenalla omassa roolissasi.
mutta näin ateistina muuttaisin kiitos-kohdan kohdistumaan läheisiin ja ystäviin. Eli kertokaa niille rakkaillenne, miten paljon he merkitsevät ja miten paljon saatte heiltä tukea ja voimaa. Toki luojaansakin saavat kiitttää he, jotka sen tuntevat luontevaksi
Ja kiitos myös Kirkkosiskolle mielenkiintoisista avauksista vuoden aikana ja hyvää kesää. Hienoa, että jaksat vierailla täällä mutapainiareenalla omassa roolissasi.
tuntuipa ilahduttavalta tuo sinun toivotuksesi!
ihan hyvää asiaa sinänsä, mutta vähän kuin lapsille, pyhäkoululaisille kirjoitettua. Tulee tosiaan vaivaantunut olo kun ei ole sellaista tasaveraista keskustelua.
Juuri vastaavia ja pahempiakin kokemuksia on mulla kirkollisista. Hyvä kuitenkin, että et vaikuta kuitenkaan omahyväiseltä ja ylpeältä, niitäkin on nähty. Arvostan sitä, että haluat yrittää ja lähestyä ihmisiä ystävällisesti. Vaikka siis tuo ammattirooli häiritsee. Ehkä ajan kanssa elämänkokemuksen kautta saa luontevammin ihmisiin yhteyden.
en yhtään itse koe kirjoitustani lapsille tähdätyksi tarkoitettuna, mutta näin sitä juuri saa sitä palautetta miltä se toisista kuulostaa!! Hyvä kun sanoit reilusti! Tossa yritin sellaisia asioita laittaa, joita oikeasti itse allekirjoitan ja joiden eteen itsekin kilvoittelen ja toisaalta jotka sopisi lähes kaikille, ettei siis olisi liian kapea-alaista.
Millä lailla se ammattirooli sua vähemmän häiritsisi, siis mitä voisin muuttaa että rooli ei olisi muuri vaan paremminkin turva: olen kirkon työntekijä ja siksi (toivoakseni) asiallisuuteeni voi luottaa - tätä se rooli siis parhaimmillaan olisi täällä palstalla. Mutta se siis voikin olla jotenkin este luontevuudelle? Minusta ei?
Teillä on kyllä hyviä näkökantoja tässä!
Kun en tunne tätä Meijua (vai mikä se nimi oli) ollenkaan, on mahdoton sanoa, miten paljon tyylissä ja sisällössä on roolia ja miten paljon omaa persoonaa. VArmasti koulutus ja työ ovat muokanneet ulosantia tuohon vähän perinteiseen pyhäkoulun opettajan tyyliin :D. minusta se (tyyli) on enemmän liikkis kuin ärsyttävä
Tärkeintä on se, että minulle on tullut vaikutelma, että Kirkkosisko oikeasti puhuu asioista ja on kiinnostunut kaikenlaisista mielipiteistä, eikä vain toistele niitä pyhäkoulun mantroja. Se on tyylilajia tärkeämpää.
t. kuutonen, kai?
Jokainen on oman onnensa seppä sanoo sananlasku ja niinhän se on. Oma toimintamme vaikuttaa siihen minkälaiseksi elämämme muovatuuu ja miten koemme sen.
Yhtä asiaa kysyisin ohi aiheen. Miksi et ole kommentoinut (tai en ole huomannut) ketjuun jossa 31-vuotias äiti kertoo haudanneensa lapsensa joka kuoli liikenneonnettomuudessa.
Olen seurannut ketjua ja ihmetellyt sitä kuinka avoimesti tuo äiti asioitaan ja tuntojaan kertoo. Luulisi että kirkon edustajalla voisi olla hänelle joku lohdutuksen sana.
Hyvää lomaa!!!!!!!!!!!
Testamentillä määrätään miten omaisuus tulee jakaa. Tunsin myötähäpeää kirkkosiskon tekstistä. Minun testamenttini on tällainen, pidän itsestäsi huolta itse, piä sinäkin. Älä jättäydy muiden varaan, pyri oikeudenmukaisuuteen. Älä erehdy pitämään itseäsi parempana kuin muut.
Life is simple, ei siitä kannata tehdä niin vaikeeta, eikä kaikesta tarvi tuntea kiitollisuutta jonnekin avaruuteen. Voi olla itseensä tyytyväinen kun ei kaikkea hömpötystä lähde nielemään.
tuli mieleen MIka Myllylän testamentti 10 vuoden takaa. Ei kiva mielleyhtymä.
edesmenneen hiihtäjän kaulassa roikkui risti ja hän kertoi olevansa kristitty. Kun ahditus kasvoi ja viina vei niin missä kristittyjen apu oli? Kertoisitko. Eikö hiekassa ollutkaan yksiä jälkiä?
En ole lukenut ketjua, johon viittasit. Olisin varmaan kommentoinut ilman muuta. Toisaalta uskon, että hyviä ja oikeita lohduttajia ja kommentoijia löytyy palstalaisista varmasti ilman minuakin.
Olen ollut siis palstalla suurinpiirtein päivän viikosta, ja yksin, joten tietysti valtaosa avauksista jää väliin.
Mutta kiitos muuten kivasta palauttestasi!
edesmenneen hiihtäjän kaulassa roikkui risti ja hän kertoi olevansa kristitty. Kun ahditus kasvoi ja viina vei niin missä kristittyjen apu oli? Kertoisitko. Eikö hiekassa ollutkaan yksiä jälkiä?
Ei kaikki autetut pelastu. Puhun nyt siis lähimmäisistä ja kirkon työntekijöistä, jumalaan en usko.
Minusta oli törkeää, miten esimerkiksi ex-vaimoa syytettiin siitä, ettei pelastanut miestään. Kun nyt luin heidän tarinaansa, tuntuu, että nainen teki kaiken voitavan, jopa palasi yhteen, kun MM raitistui tilapäisesti.
onkos se myönteinen vai kielteinen mielikuva niistä äidin helmoista?
niin se ei liene kovin myönteinen mielikuva.
Testamentillä määrätään miten omaisuus tulee jakaa. Tunsin myötähäpeää kirkkosiskon tekstistä. Minun testamenttini on tällainen, pidän itsestäsi huolta itse, piä sinäkin. Älä jättäydy muiden varaan, pyri oikeudenmukaisuuteen. Älä erehdy pitämään itseäsi parempana kuin muut.
Life is simple, ei siitä kannata tehdä niin vaikeeta, eikä kaikesta tarvi tuntea kiitollisuutta jonnekin avaruuteen. Voi olla itseensä tyytyväinen kun ei kaikkea hömpötystä lähde nielemään.
mitä arvostan. Tuo pidän itsestäni huolta, pidä sinäkin on viisaasti sanottu - joskus toki jonkun pitää pitää huolta toisistakin eikä pelkästään itsestä.
Oikeudenmukaisuuden pyrkimys ja älä korota itseäsi muiden yläpuolelle olisivat voineet olla minunkin "teesini!
Hauskaa kesää sulle!
ihan samat ongelmat seuraa vaikka uskoo jumalaan. Toiset on toki raitistuneet jne, mutta useimmat elää ihan saman laista elämää kuin muutkin. Iloineen ja suruineen. Toiset on heikompia kuin toiset. Ja mistä me tiedämme onko kukaan auttanut? Rauha Mikalle, kaikki on nyt hänen kohdallaan hyvin.
Minulle tulee sellainen tunne, että elämässäsi ei ole koskaan sattunut mitään pahaa ja elämän realiteetit on sulta hukassa. Mikäli sitten et ole keinotekoisesti ylikiltti, mutta se sotisi omaa kirjoitustasi vastaan.
Tekopyhä runollinen lässytys ei ole ikinä kolahtanut minulle.
Mielummin sanotaan asiat suoraan niinkuin on.
Ja näin sanon ihan vain siksi, että itse kysyit palautetta.
"Anteeksi: Jokainen on epätäydellinen, hauras ja vajavainen. Tämä kannattaa muistaa täydellisyyttä hehkuttavan mediamaailman keskellä. Jokainen kuitenkin on myös arvokas, riittävä ja ainutlaatuinen. Kun rikomme elämän antajan rakkauden käskyä vastaan: olemme itsekkäitä, puramme pahaa oloamme viattomiin, olemme keinotekoisia, korotamme itsemme toisen kustannuksella jne (lista on loputon) on tärkeää havahtua, ja pyytää anteeksi asianomaiselta."
Tämä rakkaus, jokaisen epätäydellisyys, hauraus ja vajaavaisuus. Kaikkien riittävyys, arvokkuus ja ainutlaatuisuus. Tähän vedoten tehdään mitä vain. Kiusataan muita, ja vedotaan omaan epätäydellisyyteen. Järjestelmällistä, systemaattista häiriköintiä, mollaamista, rahojen kavaltamista jne. Sitten kun laitetaan rajoja, niin vedotaan vain siihen, että jokainen on epätäydellinen ja hyvä sellaisenaan. Vastuu pitää ihmisellä olla! Se on totta, että jokainen on epätäydellinen, mutta sen varjolla ei saa kiusata muita, häiriköidä, varastaa jne. Ja rakkauden varjolla muiden pitäisi hyväksyä. Jos et suostu uhriksi, et rakasta. Jos et uhraa omaa elämääsi ja omaa perhettäsi sukulaishäirikön vuoksi, et rakasta ja olet anteeksiantamaton.
Jumala haluaa, että ihminen katuu ja kääntyy pois pahoilta teiltään, tunnustaa syntinsä ja pyytää anteeksi.
Ihmiselle pitäisi riittää se, että toinen sanoo ohimennen, "anteeksi, jos olen jotenkin loukannut sinua sinun mielestäsi". Ja sillä on kuitattu vuosia jatkunut häiriköinti, henkinen ja fyysinen väkivalta ja suurehkon rahasumman kavaltaminen. Ja mikä pahinta, sama kohtelu jatkuu... Kun pelastat itsesi ja lapsesi, heti ollaan tuomitsemassa "kun et anna anteeksi, vaikka Raamattukin kehottaa". "Lähimmäistään pitää rakastaa." "Vanhempaa pitää kunnioittaa." jne
Minulle tulee sellainen tunne, että elämässäsi ei ole koskaan sattunut mitään pahaa ja elämän realiteetit on sulta hukassa. Mikäli sitten et ole keinotekoisesti ylikiltti, mutta se sotisi omaa kirjoitustasi vastaan.
Tekopyhä runollinen lässytys ei ole ikinä kolahtanut minulle.
Mielummin sanotaan asiat suoraan niinkuin on.Ja näin sanon ihan vain siksi, että itse kysyit palautetta.
on jännä ilmiö, miten ihmiset voi muodostaa toisen elämästä vaikkapa palstojen perusteella mielikuvia, jotka ei pidä laisinkaan paikkaansa jos toisen elämään näkisi.
Enkä omasta mielestäni ole keinotekoisesti ylikilttikään ollenkaan, minäkin inhoan tekopyhyyttä. Pyrin vain tarjoamaan mahdollisimman rakentavia ja tukevia näkökulmia, en mollaamaan enkä latistamaan ketään.
Mutta tässä ketjussa tai koko palstalla ei ole kysymys minusta ja minun elämästä, vaan teidän kaikkien elämästä!
Mä olisin kaivannut tai kysyn edelleen kommentteja itse noista aloittamistani teemoista: kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Nehän kuitenkin on elämän perusteemoja ja vaikka tavallaan yksinkertaisia, niin silti hirveän vaikeita. Olen sitä mieltä, että niidenkin opetteluun menee tavallaan ihmisikä. Kiitollisuus kääntyy usein mielessä tyytymättömyydeksi ja lisävaatimuksiksi. Anteeksianto on vaikeaa, koska se rikkoo oman erheettömyyden illuusion. Avun antaminen voi mielessä kieppautua kateudeksi: miksi mä auttaisin tuota kun itsekin olen joutunut yksin selviämään jne. Isoja teemoja, eikö?
No, joka tapauksessa, nyt toivotan sydämestäni kaikille niin hyvää kesää kuin mahdollista.
Palaan koulujen alettua jälleen turisemaan kanssanne kuulumisistanne! Nyt on aika pakata rantakassi ja levätä, sitä mahdollisuutta toivon jokaiselle. Ja Taivaan isän varjelusta!
mutta aika latteaa ja hurskastelevaa. Täyttä asiaa sinänsä kyllä, mutta jotenkin tämmöisestä tulee lähinnä vaivaantunut olo, etenkin jos sitten vielä korostaa olevansa kirkon työntekijä. Anteeksi, tuntematta sinua muuten, tuli lähinnä semmoinen mielikuva nutturapäisestä pyöreäsilmälasisesta vanhanajan diakonissasta, niin hyvästä, siveästä ja hurskaasta. Anteeksi, toki mielikuvani ei ole varmasti todellisuutta.
Olen itse ollut 6 kk pienen srk:n diakonina (sijaisuus), koulutusta ei ollut ja persoonani on sellainen, etten mitenkään taipunut siihen muottiin joka sielläkin oli diakoNISSASTA (Olin diakoni, kouluttamaton, mutta mikään nissa en ollut!). Ehkä minulla nyt on vaan oma ennakkoasetelma tähän asiaan tässä....
Mutta antakoon Hyvä Herra meille kaiken sen minkä tarvitsemme.
Terv. väliaikainen diakoni jostain maalta, väsynyt tekohurskasteluun ja roolittamiseen