* Kirkkosiskon Kesätestamentti * - mitä mieltä?
Hei.
Kun jään viettämään kesälomaani, ajattelen tämän palstan ihmisiä. Jokaisella on oma elämäntilanteensa, osa lomailee, osa on töissä, osa sairaana, osa ehkä juuri synnyttänyt pienokaisen.
Tässä muutamia asioita, joita haluan teille jakaa
Ne ovat Kiitos, Anteeksi ja Ole hyvä
Kiitos:
Kiitollisuuden kyky kehittää tunne-elämää ja karkoittaa omalta osaltaan masennusta. Ihan tavallisessa arjessa riittää kiitoksen aihetta. Luojaa voi kiittää siitä, millaisen elinympäristön ja elämän on saanut. Kaiken pitäminen itsestäänselvänä murtuu rymisten, kun siitä joutuu luopumaan. Kiitollisuuden kokemuksella niistäkin, mistä joutuu luopumaan, jää kuitenkin sydämeen aarre.
Anteeksi:
Jokainen on epätäydellinen, hauras ja vajavainen. Tämä kannattaa muistaa täydellisyyttä hehkuttavan mediamaailman keskellä. Jokainen kuitenkin on myös arvokas, riittävä ja ainutlaatuinen.
Kun rikomme elämän antajan rakkauden käskyä vastaan: olemme itsekkäitä, puramme pahaa oloamme viattomiin, olemme keinotekoisia, korotamme itsemme toisen kustannuksella jne (lista on loputon) on tärkeää havahtua, ja pyytää anteeksi asianomaiselta. Jos se on mahdotonta (esim. kyseinen ihminen on kuollut) anteeksipyyntö kannattaa kuitenkin mielessään tehdä, vaikka paperille kirjoittaen. Pyytämällä anteeksi hyväksyn keskeneräisyyteni ja olen valmis myös antamaan anteeksi sekä toisille että itselleni.
Ole hyvä
Auttaminen ja antaminen ovat hyväksi sekä autetulle että auttajalle. Kuka tarvitsisi tänä kesänä sinulta sellaisen palan, joka sinulta liikenee? Naapurin iäkäs setä, ilahtuisiko ruohonleikkuusta? Oma mummu, ilahtuisiko lasten valokuvista kirjeitse tai puhelinsoitosta? Lapsen kaverin uupunut äiti, ilahtuisiko jos tarjoisit ottaa kaverin uimarannalle mukaan ja siten mahdollistaisit äidille pienen lepohetken?
Kokeile! Tämä on arjen diakoniaa ja arjen kristillisyyttä.
Hei, ottakaa kantaa, jaetaan mielipiteitä!
Joka tapauksessa siunausta ja iloa jokaisen kesään!
t Kirkkosisko, diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta, Vantaans eurakunnat
Kommentit (23)
"Anteeksianto on vaikeaa, koska se rikkoo oman erheettömyyden illuusion."
Minun on todella vaikea antaa anteeksi, yhdelle ihmiselle, koska:
-jatkaa samaa käytöstä edelleen
-ei ole tehnyt koskaan mitään väärää omasta mielestään, on itse uhri omasta mielestään
-ei kadu
-on haluton muuttumaan "toimin omista lähtökohdistani" (ja lähtökohdathan eivät muutu)Yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa anteeksi.
Kysymys: antaako Jumala/Jeesus ihmiselle synnit anteeksi, jos ihminen ei kadu ja jatkaa synnin tekemistä, jos ihminen syyttelee muista omasta synnistään?
Kerkesin lukea, ennen kuin suljen koneen..
Anteeksi anto ja alistuminen toisen huonolle käytökselle ovat täysin eri asioita, ja niitä ei pidä sotkea keskenään. Oletetaan esimerkiksi perheväkivalta. Sitä ei missään nimessä hoideta antamalla vain kerta toisensa jälkeen anteeksi jo siksikään, että sellainen ei ole anteeksiantoa ja tietenkään siksi, että perheväkivalta vain jatkuu jollei siihen puututa.
Kukaan ei saa jatkuvasti tehdä pahaa toiselle. Mutta myös sinä voit kysyä itseltäsi, miksi sallit sen itsellesi tehtävän? Pane väärä käytös poikki ja hankkiudu eroon kyseisestä ihmisestä jos hän vain jatkaa, kuten kirjoitit, tietentahtoista väärin tekemistä.
Anteeksianto on prosessi. Se auttaa anteeksiantajaa vapautumaan katkeruudesta. Ensin pitää pystyä tuntemaan viha tehdystä teosta, mutta työstämisen jälkeen se käsitellään ja anteeksianto laittaa lopulta pisteen asialle. SEn jälkeen se ikäänkuin siirretään muistojen kellariin. Tiedetään että se on ollut osa elämää, mutta ei anneta tehdyn vääryyden enää hallita tulevaa elämää.
Minkäänlaiseksi kynnysmatoksi ja toisen huonon kohtelun uhriksi ei kenenkään pidä ruveta. Se on myös oman elämän kunnioittamista ja siten Jumalan lahjan arvostamista.
Jumala on luvannut antaa synnit anteeksi joka niitä katuu, mutta huom! Kukaan toinen ihminen ei voi sanoa toisen ihmisen jumalasuhteesta mitään. S
Toivottavasti tämä piina elämästäsi poistuu ja sitten, työstettyäsi sen, voit lopulta antaa anteeksi.
Nyt minäkin lähden, jatkakaa te muut keskustelua ja tukekaa ja auttakaa toisianne :)
asetat itsesi muiden yläpuolelle ja pyrit opettamaan. Et ole tasavertainen meidän muiden kanssa. Varmasti haluat olla juuri sitä, mutta tyylisi tässä nimenomaisessa avautumisessa on juuri sellainen opettavainen. Haluat keskustelua noista teemoista, mutta ketä kiinnostaa mikäli olet jo ilmaissut asian, mikä on oikein ja miten pitää olla? Ja ei millään pahalla, nuo arvot joita testamentissasi (taas yläpuolelle asettuva ilmaisu, olet poistumassa kesätauolle ja jätät meille heikommille ohjeet miten toimia) mainitset, ovat ihan tavallisia ja itsestään selviä. No ok tää on vauvan av-palsta, täällä nyt pyörii vaikka minkälaisia ihmisiä... Mutta sanoisinko, että useimman meistä elämään nuo arvot kuuluu ihan automaattisesti. Oltiin sitä uskovaisia tai ei.
Olen siis numero 2
"Anteeksianto on vaikeaa, koska se rikkoo oman erheettömyyden illuusion."
Minun on todella vaikea antaa anteeksi, yhdelle ihmiselle, koska:
-jatkaa samaa käytöstä edelleen
-ei ole tehnyt koskaan mitään väärää omasta mielestään, on itse uhri omasta mielestään
-ei kadu
-on haluton muuttumaan "toimin omista lähtökohdistani" (ja lähtökohdathan eivät muutu)
Yritän kuitenkin parhaani mukaan antaa anteeksi.
Kysymys: antaako Jumala/Jeesus ihmiselle synnit anteeksi, jos ihminen ei kadu ja jatkaa synnin tekemistä, jos ihminen syyttelee muista omasta synnistään?