Lue keskustelun säännöt.
jos joutuisit pyörätuoliin, niin pysyisikö miehesi rinnallasi?
08.07.2011 |
Eli jos jostain syystä halvaantuisit vyötäröstä alaspäin, niin tukisiko miehesi sinua? Vai lähtisikö matkoihinsa, pettäisi, häpeisi tms..
Itse aloin ttätä miettimään ja jotenkin tuntuu et aika yksin jäisin ja varmasti petetyksi tulisin. Vaikka meilläkin on yhteisiä lapsia jne.
Kommentit (15)
Oma valinta. Ollaan asiasta puhuttu ja sovittu että jos jotain tapahtuu, niin kumpikaan ei ole "velvollinen pysymään rinnalla". Ei ainakaan minkään omaishoitajan ominaisuudessa, ollaan molemmat erittäin alhaisella hoivavietillä varustettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeita aikoja varmasti ja järkytys molemmille.. uusi tilanne.. Mutta sama ihminen minä olisin.. Jalat ei vain toimisi..
Toisaalta en tiedä jäisinkö itsekään jos mieheni halvaantuisi.
pystyisi jättämään miestäni tuohon järkyttävään tilanteeseen yksin.. Ajattele miltä mihestä tuntuu.. Minulle tulisi tunne, että minkä takia olet ollut minun kanssa sitten yhdessä.. Kyllähän se rajoittaa jos jalat ei toimi, mutta ei elämä siihen lopu
Kyllä pysyi mieheni rinnallani ja vankasti, kun jouduin pyörätuoliin muutama vuosi takaperin. Sama ihminenhän minä olen vain hiukan liikuntarajoitteinen.
en pystyisi jättämään miestäni,mutta yllätys oli suuri kun kerran juttelimme aiheesta niin hän sanoi, ettei tiedä pystyisikö jatkamaan jo yli 20 vuotta kestänyttä liittoamme:((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on invaliditeettia aiheuttava sairaus, joka on miehelläkin ollut alusta asti tiedossa.
Tämä asia ollaan puhuttu jo silloin alussa ja mies päätti jäädä rinnalleni.
Muutamia vaikeampia sairasjaksoja minulla on ollutkin ja mies on jaksanut olla tukena niiden aikana.
Ja todistajien läsnä ollessa,lupasimme olla toistemme rinnalla niin myötä kuin vastamäessa kunnes kuolema meidät erottaa.
Eli tukisi ja olisi rinnallani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän sitä koskaan voi toisesta ihmisestä mennä takuuseen.
ei pysyisi rinnallani, vaikka mitä tapahtuisi. Kaikenlaisen paskan läpi olemme rämpineet ja tässä sitä edelleen ollaan. Yksi jalattomuus on kuitenkin aika pieni juttu lopulta. Silloin ei tarvitse alun jälkeen edes kovin paljon apua. Muuttaa meidän pitäisi, koska nyt kerroksia on kaksi ja niistä ensimmäinenkään ei ole maan tasalla. Se varmaan pännisi eniten, oikeesti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan exän kanssa en koskaan olisi uskonut siihen, vaikka hän muuten hyväntahtoinen ihminen olikin.
En nyt ole halvaantunut, mutta multa amputoitiin jalka kaksi vuotta sitten. Alussa olin pyörätuolissa, kun toinenkin jalka oli murtunut useasta kohtaa. Selvittiin ja oikeastaan tuo (kliseisesti) lujitti suhdettamme.
Mutta en usko että kaikista on pysymään vierellä.
Varsinkaan miehillä sitä hoivaviettiä kun ei ole luonnostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkäänlaisia vastoinkäymisiä
mut toki varmaan olettaisi, että päinvastaisessa tilanteessa minä passaisin häntä hänen loppuelämänsä :=DDD
Toisaalta en tiedä jäisinkö itsekään jos mieheni halvaantuisi.