Onko hullua antaa taaperolle (1v5kk) tavaroita&leluja että lapsi suostuisi syömään?

ja syöttäisin.



Myöhemmin sitten tuo viisaampi tapa :)

Meidän esikoista syötettiin aika pitkään lelujen tai useammin kirjan tai jonkun mainoslehtisen kanssa. Katseltiin kuvia ja sitten vaivihkaa lusikkaa suuhun. Nyt 3-vuotiaana kyllä syö reippaasti itse.

ja joinakin päivinä on lelut käytössä, joskus ei. Itse syöminenkin jo innostaa kun sai haarukan johon voi keihästää paloja. Myös sormiruoka maistuu ilman kommervenkkeja. Kerran veti pihvinpuolikkaan kuin leipää ois syönyt.

ja syöttäisin. Myöhemmin sitten tuo viisaampi tapa :)

Kaikki oikeat tavat ja neuvot riippuu niin lapsesta. Tiedän itsekin kuinka pitäisi toimia ja kuinka olisi kiva jos kaikki toimisi niin. Mutta neuvoja on helppo antaa jos itsellä hyvin syövä lapsi. Meillä kumpikin on ollut teini-ikään saakka niin huonoja syömään, ettei kukaan voi kuvitella. Kaikki on yritetty ja lääkäreillä käyty. Lapsille syöminen elämää isompi juttu, ja valtava saavutus jos löysi edes ruoan joka meni puoliksi lautaselta. Olen lahjonut ja antanut leluja ja mitä vaan kunhan syövät, joten jos mikään ei oikeasti auta, niin lelut ihan ok, jos niiden avulla suövät! Vasta 2-5 vuotiasta voi mielestäni tapakouluttaa ja hän ymmrätää syitä ja seurauksia. Siloin voi sanoa että ellei maistu niin älä sitten syö ja muutakaan ei tule, sitä enne lapsi ei ymmärrä ruokaan liittyviä rakgaistuksia.

ette anna tuon ikäisen lapsen syödä itse? Anna sormiruokaa, jos ei lusikointi kiinnosta.

Meillä ruokailut sujuvat muuten hyvin, mutta puuron syöminen ei (ja kun syö leivistäkin lähinnä ne päälliset, niin yritämme siksi syöttää aamu/iltapalaksi puuroa). Lapsi syö siis itse yleensä, mutta nuo puurot syötetään ainakin osittain ja siinä samalla lapsi selailee kirjoja tai lehtiä. En ole mitenkään tarkka minkään kasvatusoppien suhteen, joten meillä nuo kirjat ja lehdet saavat olla ruokapöydässä aamuisin ja iltaisin, tietysti tarpeen mukaan, muta en näe mitään pahaa siinä että huonosti syövälle lapselle tarjotaan jotain muuta ajateltavaa, jos ruokailu muuten jää väliin kokonaan. Meillä kuitenkin pidetään mieluummin kiinni ruoka-ajoista, kuin niuhotaan kirjoista (voisi olla leluja yhtä hyvin, mutta meillä niitä ei ole ollut ruokapöydässä, niin lapsi ei osaa vaatia, kirjoja osaa jo pyytää). Lapsi on siis samanikäinen kuin ap:n ja on syönyt lusikalla itse alle 1v ikäisestä ja vieläkin homma takkuaa ajoittain...

jos kerran sormin syötävät ruuat menee ok, niin mikset laittaisi sellaisia ruokia, joita voi sormin syödä. Jauhelihapihvejä, perunaa, kasviksia... kaikki sellaisina paloina, että voi ottaa myös sormin...

Jos lapsi saisi syödä pelkästään itse, ei hän söisi oikeastaan mitään. (Paitsi niitä sormijuttuja). Lusikan käyttöön on kannustettu ja kehuttu kun onnistuu mut siis nykyään hän vain suuttuu jos neuvotaan tai kehutaankaan?! Lusikkaa hän käyttää lähinnä vain hakkaamiseen (metelin aiheuttamiseen) ja huitomiseen. Aiemmin meni paremmin, nyt ei taas suju. Ei ilmeisesti huvita?! =/ Toki toivon ja odotan et hän alkaisi syödä enemmän itse lusikalla koska sitten voisi syödä itsekin paremmin samaan aikaan...



-ap

kyllä noin pientä voi lahjoa leluilla.

Meillä on huonosti syövä 1v3kk lapsi. Ihan alusta asti on ruokailut takkuilleet.

Meillä lähes joka aterialla jotain mukana. Alkuun yritän ilman tavaroita ja jos ei onnistu niin annan. Useimmiten hän katselee jotain "ruokailuun liittyvää" kuten raejuuston kansi, pilttipurkin kansi ja itse purkki (laittaa kantta purkin päälle)tai annan hänen pitää lautasesta, jogurttipurkista (mitä nyt onkaan ruokana) itse kädessä. Sotkuista kyllä, mutta mulle on pääasia, että lapsi syö.



Nyt tosin ruokailut hiukan parantuneet, kun hän on niin innoissaan itse syömisestä, tiedän kyllä, että tämä itse syömisen into tulee hiipumaan ja palataan samaan.



Mä uskon, että tuon ikäinen lapsi ymmärtää jo paljon puhetta (omani ainakin ymmärtää ja hän on kuitenkin nuorempi kuin ap:n lapsi) ja minä selitän lapselle aina, että nyt on ruoka-aika nyt täytyy syödä ja kerron mitä olen antamassa "nyt lusikassa on porkkanaa, katsoppas" Ja jos menee ihan älyttömäksi pelleilyksi, heittelee lusikkaa, purkkia tms. lattialle, komennan muutaman kerran, ja kun ei usko, otan pois pöydästä.



Yritän olla tiukka, enkä anna leikkiä ruualla, jotta hän söisi. Oheistoiminta on sallittua, jos se ei ole mitään pelleilyä.

Maalaisjärkeä saa tässäkin asiassa käyttää :)



Jatka vain samaan malliin, et mielestäni ole mitenkään hakoteillä. Minusta tärkeintä, että lapsi syö. Ja oon sitä mieltä, että jos näyttää huonolta niin pois pöydästä. Meidän lapsi ei ymmärrä yhtään, että se on ns. rangaistus, mutta silti haluan syömiseen jotain rotia.

et anna sormiruokaa, jos se kerran menee? Kyllä sitä oppii myöhemminkin syömään lusikalla/haarukalla. Pääasiahan olisi, että lapsi saa ravintoa. Eikö?

Jos lapsi saisi syödä pelkästään itse, ei hän söisi oikeastaan mitään. (Paitsi niitä sormijuttuja). Lusikan käyttöön on kannustettu ja kehuttu kun onnistuu mut siis nykyään hän vain suuttuu jos neuvotaan tai kehutaankaan?! Lusikkaa hän käyttää lähinnä vain hakkaamiseen (metelin aiheuttamiseen) ja huitomiseen. Aiemmin meni paremmin, nyt ei taas suju. Ei ilmeisesti huvita?! =/ Toki toivon ja odotan et hän alkaisi syödä enemmän itse lusikalla koska sitten voisi syödä itsekin paremmin samaan aikaan...

-ap

3 lapseni kanssa noudatin "leluilla ei leikitä syödessä" ja hyvin on mennyt, lapset syöneet aina reippaasti ja nopeasti :)

Sun lapset ei siis vissiin olleet huonoja syömään alunalkaenkaan?

En usko, että kukaan niitä leluja on antanut heti vauvana pöytään, vaan siinä vaiheessa, kun keinot loppuu kesken.



T: 10

Meillä lapsi 1v 6kk ja ei ole kertaakaan tarvinut lahjoa tai houkutella syömään leluilla tai kirjoilla. Itse on syönyt jo monta kuukautta. Lusikkaa käyttää vaihtelevasti ja opettelee, mutta pääsääntöisesti kauhoo nyrkillä ruokaa suuhun. Eikä meillä mitään perinteistä sormiruokaa sille syötetä. Ihan hernekeittokin menee omin sormin suuhun, samoin lanttumuusi kastikkeella.



Taikana on se, että lapselle syötetään just samaa ruokaa kun aikuisetkin syö. Niin ja syödään yhtäaikaa. Esimerkkiä katsomalla ne lapset oppii. Niin ja ei harrasteta mitään välipaloja, kun syödään niin sit syödään kerrasta kunnolla. Ei meillä lapsikaan syö kun sen saman kolme kertaa päivässä, kun aikuisetkin syö. Eikä ole mitään tarvetta välipaloille, saa ruuan päälle aina hedelmää tai marjoja jälkkäriksi.



Jos ei ruoka maistu niin ei pakoteta syömään, yleensä maistelee edes jotain ja saa taas seuraavalla aterialla sit ruokaa. Ei ne lapset itseään nälkään tapa.

"Ei ne lapset itseään nälkään tapa."



Tämä kommentti paljasti juuri, että sinä et tiedä huonostisyövistä lapsista YHTÄÄN MITÄÄN.

Että mua kyrsii, kun ihmiset, joiden lapset syö tai nukkuu hyvin tulee jakelemaan heidän yhden lapsen kokemuksillaan näitä hyviä neuvoja.



Myös minä syötän lapselleni tasan samaa ruokaa kuin itse syödään, tasan samaan aikaan päivässä ENKÄ anna ruokailujen välissä mitään välipaloja.

Ja silti hän ei syö, eli mikä hemmetin "taika" siinä on???

No olisiko se taika siinä, että se sun lapsi syö just tarpeensa mukaan. Tai sit teet tosi pahaa ruokaa.

Tarpeensa mukaan ei syö, kun painokäyrät tippuu koko aika. Mut ehkä mä sit tosiaan teen ihan paskaa ruokaa... Tosin ei tuo kyllä syö kenenkään kokkauksia. Mut ehkä KAIKKI mun tuttavat ja sukulaiset tekee paskaa ruokaa.

Kiitos, tämä selvensi meidän tilannetta.

Minulla on kaksi lasta, 1v ja 4v.

Esikoinen saatiin syömään siten, että aina oli lelu tai kirja edessä/kädessä ja sitten syötiin. Sama juttu on nyt pienemmän kanssa. Isommalta jätettiin noin 3-vuotiaana lelut ja kirjat pois eikä niitä enää pöytään tuo, vaikka pienempi tuokin. Ei ole siis ollut ongelmaa kasvatuksellisesti, vaan isommalle on opetettu että "isot ei tarvitse leluja, kun osaavat jo hienosti syödä ilmankin".

En siis usko että mitään ongelmaa tulee jos sillä lelulla saa elämää vähän helpommaksi. : )

ruokapöytään. Kun on kyseessä huonosti syövä lapsi, niin kaikki keinot on sallittuja.



Sitten vielä kommentoisin tuota "Ei ne lapset itseään nälkään tapa". No juu, ei varmaankaan. Mutta en pidä mitenkään ihanteellisena sitäkään tilannetta, että lapsen normaali kasvu ja kehitys vaarantuvat huonon syömisen takia. Tällöin on vanhemman velvollisuus tehdä jotakin, vaikka sitten raahata se lelu siihen ruokapöytään.



Ja ah, mikä taikatemppu! Teenköhän jotain väärin, kun meilläkin on syöty samaa ruokaa yksivuotiaasta lähtien yhdessä perheen kesken, mutta silti EI VAAN SYÖ? Juuri tein kotitekoista karjalanpaistia ja itsetehtyä muusia. Katettiin pöytä ja alettiin syödä. Tai siis minä söin, lapsi ei.



Joo, hyvien syövien lasten vanhempien kannattaa häipyä näistä ketjuista. Kiitos.

Kumpi on tuon ikäiselle tärkeämpää, syöminen vai pöytätavat?

näin on menty ongelmitta jokaisen 3 lapsen kanssa.