Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ylisuojelvainen äiti?
16.03.2011 |
Asun ulkomailla isossa kaupungissa ja täällä lapset ulkoilevat lähinnä puistossa, monet lastenhoitajien kanssa. Meidän puistossa käykin varsinkin iltapäivisin kauniilla säällä kova vilske, se on ihan tupaten täynnä. Olen ihmetellen seurannut niiden lastenhoitajie, mutta myös vanhempien käytöstä lastensa suhteen siellä ulkoillessa. Hyvin pienetkin lapset saavat haahuilla ihan yksin sillä aikaa kun hoitaja/venhempi juttelee jonkun tutun kanssa. Siinä sitten tönitään, vedetään hiuksista ja mitä nyt lapset ikinä keksivätkin ilman, että kukaan sanoo mitään. Monesti näen itkeviä lapsia, jotka saavat itkeä aika kauankin, ennen kuin kukaan reagoi.
Itse olen melkein koko ajan 2-vuotiaan lapseni perässä tai ainakin vahdin koko ajan, mitä hän tekee ja mitä hänelle tapahtuu. Menen sitten hätiin, jos on vaikka putoamassa tai jos tulee ongelmia jonkun toisen lapsen kanssa, ja sitten jätän taas leikkimään. Ja mainittakoon, että siellä liikkuu todella monia myös lastani pienempiä.
Olenko minä se epänormaali äiti ja curling-vanhempi, vai mitä tykkäätte?
Kommentit (6)
Menen kyllä haukkana väliin, jos lapselle tulee kinaa jonkun kanssa. Kyllä mä annan sen kiipeillä, mutta joskus seison lähellä, jos se putoaa.
Sen sijaan eilen ihailin yhtä äitiä, joka antoi 2- tai 3-vuotiaan poikansa juosta valtoimenaan, vaikkei koko ajan edes nähnyt, missä lapsi oli. Siellä puistossa on sellainen vessapömpeli, jonka takana se lapsi juoksi, mutta äiti istui rauhassa penkillä koko ajan. Siellä puistossa on niin paljon lapsia, että itseäni alkaa ahdistaa tosi nopeasti, jos en tiedä missä omani on, kun se voi yhtäkkiä vaan hävitä sinne vilinään. Kai se kuitenkin tulisi aina takaisin, jos vaan istuisin paikallani. Mutta en uskalla. Haluan nähdä sen koko ajan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut, että niitä sosiaalisia taitoja opitaan katsomalla esimerkkiä. Jos esim. lapseni haluaa jonkun lelunsa takaisin, olen mennyt hänen kanssaan sitä pyytämään lapselta, jolla se on, että omani näkisi, miten toimitaan, eikä vaan riuhtoisi sitä kädestä.
ap
Sen perusteella koko Suomi on curlaajia täynnä, sillä harva antaa 2-vuotiaansa juosta väkijoukossa niin ettei näe, missä lapsi menee. Oudolta kuulostaa, saako udella missä maassa on tuo tapa?
ainakaan mun mielestä. Mulla 6 ja 3 vuotiaat lapset ja haluan itsekin puistossa tietää missä he ovat. Toki varsinkin 6-vuotias saa vapaasti mennä ja kiipeillä, mutta kyllä haluan tietää "missä mennään"
Varsinkin isommissa puistoissa, joissa se vilske. En kyllä koko ajan pidä silmiäni heissä. Voin jutella toisten kanssa, puhua puhelimessa, tekstailla ja siinä sivussa seurata heidän touhuja:)
Alue: Aihe vapaa
opettelemassa kai niitä sosiaalisia taitoja? Mutta tietty riitoihin pitää mennä väliin tms.
Mutta vaikea sanoa sinua näkemättä, millainen olet. Kun on myös niitä vanhempia, jotka hihkuvat lapselleen ohjeita koko ajan ja huohottavat niskaan, kun lapsi esimerkiksi kiipeilee vähänkin.
Usein nämä ovat yhden ainoan lapsen kanssa liikkeellä ja kyttäävät haukkana kaikkea ja kaikkia...