Äh, mitä mä teen kuusivuotiaan kanssa joka ei kestä olla väärässä

onko sinun itsesi vaikea ollaväärässä? Osaatko mokata? Hyväksytkö, että teet virheitä?



Lapsi imee perheen arvot, vaikka niitä ei kohdistettaisi vaatimuksena häneen. Esim ennen vanhaan häpeä seksuaalisuutta kohtaan juuri siirtyi lapsille sitten häpeänä. Jos olet vaativa, suorituskeskeinen, täydellisyyteen pyrkivä itseäsi kohtaan, lapsi samastuu siihen roolimallina, vaikket lasta kohtaan olisikaan vaativa

Että annat tilanteen mennä sillä että sun lapsi saa päähänsä että SINÄ olet ollut olemassa kun vuosituhat muuttuu -ja lapsi kuollut. HUOMAA että puhutaan kahdesta lapsesta joista vaan toisesta puhutaan ettei hän varmaan elä silloin.. Ei teistä kukaan elä seuraavaa milleneumia, eikä pari jälkeläistäkään, ei veljenkään lapset.



Ja os isompi tulee sekaantumaan niin puutut, on häneltä paha jos tulee nuorempaansa morkkaamaan. Hänellä on omat asiat joita ei osaa.



Sitten sää kerrot lapsILLESI miten he ei osanneet pienenä luistella, pyöräillä apupyörien kanssakaan ja miten onkin oppinut niitä!

Muistuta miten ei joskus osannut solmia naruja, miten isompi veli on ollut samanlainen ja myös äiti.

Käykää vaikka yhdessä läpi vanhoja valokuvia.



On tärkeää ettei isomman lapsen anneta sorsia pienempäänsä. Tollanen ilkkuminen on pahaa!



Kerro lapsille asioista joissa he on hyviä ja mitä kaikkea oppii.

Paras ei tartte olla kaikessa mutta asioita oppii jos ei luovuta vaan tekee.



Ystävän lapsi on tällänen: hyvin tietonen mitä EI OSAA ja mitä muut osaa ja sitten lopettaa kaiken harrastamisen. Isoveli samanlainen.

Tällänen toiminta tappaa sen mahdollisen tulevan hyvän. Kun oppii kuperkeikan niin seuraavana oppii takaperin kuperkeikan.

Pitää muistuttaa että joku lapsi on harrastanut lajia ehkä 3 vuotta ja on isompi kun sinun lapsi. Vertaaminen hänen osaamiseen ei auta lastasi oppimaan, ellei lapsi ymmärrä että toinen on tehnyt 3 vuotta jo kuperkeikkoja ja isä opettanut taaperoikäsestä saakka niihin.

Mutta ehkä lapsesi osaisi tulevaisuudessa toista paremmin kun oppii. Toisella on ollut omat vaikeutensa oppimisessa. Ja kun oppii takaperin kuperkeikan on edessä taas uusia temppuja opittavana! Sillä pidempään harjoitelleella lapsella on omat opittavansa.



Minusta sinä et ole tukena etkä turvana.

Hän vaan ihan aidon uteliaasti halusi tietää millenniumista ja sitten me puhuttiin siitä, että kun millennium on joka tuhannes vuosi niin suurin osa ihmisistä ei koskaan näe yhtään millenniumia ja että äiti ja isi ja mummi ja vaari oli sattuneet syntymään lähellä vuosituhannen loppua niin me näimme millenniumin, mutta että kukaan nyt elossa oleva ei näe seuraavaa millenniumia kun pitäisi elää melkein tuhat vuotta mutta että jos hän ja sisko elää lähes satavuotiaiksi niin sitten heidän on mahdollista nähdä vuosisadan vaihde.



Tähän tuli kuusivuotias sitten sanomaan, että äiti oli lapsi kun oli millennium. Minä korjasin että ei ollut ihan niin, isoveli ei ilkkunut eikä ylipäänsä kommentoinut siihen mitään.



ap

En muista kiukutelleeni samalla tavalla ku en osaa mutta kyllä mulle oli tärkeetä olla hyvä koulussa jne. Nykyisin mun muisti on huonontunut melkoisesti niin että mokailen jotain jokseenkin päivittäin, lapset ei elä minkään täydellisten olentojen keskuudessa.

mokiin? Sätitkö itseäsi "voi että mä oon idiootti kun unohdin panna auton lämmitykseen", vai suhtaudutko rennosti, ohhoh, unohtui panna auto lämmitykseen, no, raaputetaan rauhassa ennen kuin lähdetään? Eli tavallaan vaaditko virheettömyyttä, vaikket (enää) kykenekään siihen? Onko ilmapiirisi, että erehtyminen on typerää ja naurettavaa. Lapsi vertaa niihin vaatimuksiin kuitenkin omaa suorituskykyään



terveisin eka vastaaja

jolloin kuusivuotias oppii häviämistä. EN tarkoita että juonittelette hänet häviämään! Kotona opitaan pettymyksiä, häviämistä, väärässä olemista ja sen kestämistä.

jolloin kuusivuotias oppii häviämistä. EN tarkoita että juonittelette hänet häviämään! Kotona opitaan pettymyksiä, häviämistä, väärässä olemista ja sen kestämistä.

Me on kyllä pelattukin, se loppuu aika usein parkuun ja "mä en KOSKAAN voita" vaikka olis just edellisen pelin voittanu.

Mut kyl joskus hermostun kun en muista missä joku tärkeä paperi on tms. Joskus näistä unohduksista koituu haittaa ja niitä on vaikea ottaa rennommin. Sellaset mitättömät unohdukset voi kyllä mennä niin vähällä haloolla ettei lapset niitä edes huomaa.

Lasten isä hermostuu aika herkästi mutta hän suuntaa sen enemmän ulospäin, maailmassa on vika jos joku ei mene suunnitelmien mukaan.

ap

mokiin? Sätitkö itseäsi "voi että mä oon idiootti kun unohdin panna auton lämmitykseen", vai suhtaudutko rennosti, ohhoh, unohtui panna auto lämmitykseen, no, raaputetaan rauhassa ennen kuin lähdetään? Eli tavallaan vaaditko virheettömyyttä, vaikket (enää) kykenekään siihen? Onko ilmapiirisi, että erehtyminen on typerää ja naurettavaa. Lapsi vertaa niihin vaatimuksiin kuitenkin omaa suorituskykyään

terveisin eka vastaaja

Että annat tilanteen mennä sillä että sun lapsi saa päähänsä että SINÄ olet ollut olemassa kun vuosituhat muuttuu -ja lapsi kuollut. HUOMAA että puhutaan kahdesta lapsesta joista vaan toisesta puhutaan ettei hän varmaan elä silloin.. Ei teistä kukaan elä seuraavaa milleneumia, eikä pari jälkeläistäkään, ei veljenkään lapset.

Ja os isompi tulee sekaantumaan niin puutut, on häneltä paha jos tulee nuorempaansa morkkaamaan. Hänellä on omat asiat joita ei osaa.

Toi mun alkuperäiinen viesti oli ehkä vähän harhaanjohtava. Ei me siis isoveljen kanssa puhuttu siitä, että pikkusisko ei ole elossa silloin kun on seuraava millennium vaan isoveli halusi tietää onko hän itse silloin elossa. Isoveli ei myöskään sekaantunut tässä mihinkään vaan jos joku sekaantui niin se oli pikkusisko itse. Pikkusisko ei ollut siinä alkuvaiheessa keskustelussa mukana mitenkään, mutta hän tuli sitten toisesta huoneesta kesken tämän puhelun ja kiinnostui kanssa asiasta. Tuskin sitä kukaan kuitenkaan keskusteluun sekaantumiseksi koki, mutta voi olla, että häneltä jäi tämä millenniummatikkapuoli vähän hämäräksi kun ei ollut alusta asti mukana keskustelussa. En tietenkään sanonut että minä olin elossa ja lapset kuolleita kun oli edellinen millennium vaan todettiin, että lapset ei olleet silloin vielä syntyneet, ovat kumpikin 2000-luvun lapsia. .

Kuitenkaan se mistä hän loukkaantui ei musta siis liittynyt siihe, että hän ei ole elossa enää tuhannen vuoden päästä, vaan siihen, että hän oli väärässä kun luuli että äiti oli lapsi kun oli millennium.

ap

mokiin? Sätitkö itseäsi "voi että mä oon idiootti kun unohdin panna auton lämmitykseen", vai suhtaudutko rennosti, ohhoh, unohtui panna auto lämmitykseen, no, raaputetaan rauhassa ennen kuin lähdetään? Eli tavallaan vaaditko virheettömyyttä, vaikket (enää) kykenekään siihen? Onko ilmapiirisi, että erehtyminen on typerää ja naurettavaa. Lapsi vertaa niihin vaatimuksiin kuitenkin omaa suorituskykyään

terveisin eka vastaaja

jotkut lapset vaan ovat täydellisyydentavoittelijoita. Meillä on vähän samanlainen esikoululainen, meinaa hermostua jos ei vaikkapa onnistu piirtämään juuri sen näköistä kuin on ajatellut tai mistä on katsonut mallia, tai ettei osaa piirtää yhtä hyvin kuin minä (äiti). Ja ikinä ei ole asetettu mitään "taitovaatimuksia" (voiko sellaisia asettaakaan?) piirtämiselle, itse hän ne asettaa.

Se on vaan pakko aina moneen kertaan selittää että hän piirtää ikäisekseen oikein hyvin, ja että hän ei ole ehtinyt harjoitella yhtä monta vuotta kuin äiti jne.

mun käsittääkseni tuollainen on aika yleistä 5-6 -vuotiailla. Joku itsenäistymishyppäys kehityksessä, pelottaa osaako ja pärjääkö. Menee tod. näk. ohi itsestään kasvun myötä. Mutta ehkä kannattaa välillä suhtautua lapseen kuin hän olisi vähän pienempi, suojella ja helliä ja auttaa hankalien tunteiden yli.

mokiin? Sätitkö itseäsi "voi että mä oon idiootti kun unohdin panna auton lämmitykseen", vai suhtaudutko rennosti, ohhoh, unohtui panna auto lämmitykseen, no, raaputetaan rauhassa ennen kuin lähdetään? Eli tavallaan vaaditko virheettömyyttä, vaikket (enää) kykenekään siihen? Onko ilmapiirisi, että erehtyminen on typerää ja naurettavaa. Lapsi vertaa niihin vaatimuksiin kuitenkin omaa suorituskykyään

terveisin eka vastaaja

jotkut lapset vaan ovat täydellisyydentavoittelijoita. Meillä on vähän samanlainen esikoululainen, meinaa hermostua jos ei vaikkapa onnistu piirtämään juuri sen näköistä kuin on ajatellut tai mistä on katsonut mallia, tai ettei osaa piirtää yhtä hyvin kuin minä (äiti). Ja ikinä ei ole asetettu mitään "taitovaatimuksia" (voiko sellaisia asettaakaan?) piirtämiselle, itse hän ne asettaa.

Se on vaan pakko aina moneen kertaan selittää että hän piirtää ikäisekseen oikein hyvin, ja että hän ei ole ehtinyt harjoitella yhtä monta vuotta kuin äiti jne.