Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe onnellisempi kuin ydinperhe.
09.03.2011 |
Haluan jakaa tämän havaintoni kaikkien teidän kanssa, jotka tuskailette ympäristön suhtautumista uusperheeseenne. Unohtakaa muut, he eivät tiedä mistä puhuvat!
Itse en olisi ikinä uskonut ensimmäisen mieheni kanssa eläessäni ja lapsia arkisesti, väsyneesti kasvattaessani, että paljon parempaakin on olemassa. Vasta erottuamme (kumpikaan ei jaksanut, kun ei ollut riittävää intoa ja lasten myötä erilaisuutemme korostui) löysin elämäni rakkauden.
Totta kai arki muuttuu jossakin vaiheessa "tylsemmäksi" meilläkin, mutta nyt on jo oppinut virheistään ja osaa vaalia toista osapuolta ihan eri tavalla kuin ennen. Nyt tietää myös, että lasten lisäksi liitossa on oltava muutakin, paljon muutakin. Ja vanhempana ja kokeneempana myös tietää, mitä parisuhteelta haluaa - ei ainakaan tylsää jollotusta. Lapsetkin näkevät kaksi onnellista aikuista kahden onnettoman (vaikkakin joskus itseään onnelliseksi LUULEVAN) sijaan.
Ja se syy miksi tälle keskustelupalstalle eksyin on tietenkin se, että vuosien jälkeen olen alkanut miettiä vielä yhden vauvan mahdollisuutta. Luulen että vauvan kanssa voisi näin paremmassa parisuhteessa, vaikkakin iäkkäänä, olla jopa helpompaa.
Mutta olenko 40-vuotiaana jo liian vanha? Kannattaisiko vain keskittyä kasvattamaan lapset aikuisiksi ja nauttia aikuisen naisen vapaasta elämästä? Vai harmittelenko vuosien kuluttua, kun emme tämän elämän mieheni kanssa yrittäneetkään lasta?
Kommentit (122)
1/122
|
09.03.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistakaa riidellä puolisonne kanssa!
Jossain luin että parit jotka eivät koskaan riitele, päätyvät eroon. Uskon tähän!
pidemmälle, on niin typerä aloitus. Kuuluu samaan sarjaan näiden kanssa;
"tyttöjen äidit ovat onnellisempia kuin poikien"
"laihuus on onnellisuuden tae" jne.
Ihan sama, mä olen onnellinen, samoin mieheni ja lapsemme ja toivon onnellisena pysyväni saman miehen kanssa, siinäpä teillekin tavoitetta.
t. ylpeä ydinperhe.
on todella yksin. Isän tai äidin edelliset lapset eivät pidä kuopusta sisaruksena vaan vaivana ja iljetyksenä, joka vei heiltä sen vähänkin huomion, jota vanhemmalta parisuhteen hoidolta edellisen liiton lapsille jäi. Lisäksi se uusperhelapsi joutuu aikuisena huomaamaan, että on vastuussa vanhemmistaan, joista ne isommat eivät halua välittää, koska kokevat tulleensa hyvätyiksi.
En viitsi lukea saamiasi vastauksia sillä noista muutamasta ensimmäisestä jo paistoi läpi kateus.
Itse olen eronnut lähes 10v sitten nuoruuden liitosta johon syntyi kaksi lasta. Erosimme huomattuamme olevamme vain hyvä tiimi. Rakkautta ei enää ollut.
Uusperheeni on ollut kasassa 8 vuotta ja siihen syntyi kolme vuotta sitten ihana uusperhehedelmä. Pikkuisen lisäksi meillä on molempien lapset, jo teinit edellisistä suhteista.Aloittajalle haluan sanoa, että mieti kadutko myöhemmin jos ette nyt yritä vielä sitä vauvaa. Nelikymppisenä minäkin sain kuopukseni. Ainoa mitä kadun on ettemme aloittaneet aiemmin sillä en enää tule nähtävästi raskaaksi.
Onnellinen uusperheellinen minäkin
Tuskinpa lapset ainakaan kärsivät tai te itsekään mikäli muodostitte hyvän tiimin. Miksi siis erositte? Uskon aivan varmasti että myös te olisitte voineet löytää sen rakkauden uudestaan kun mitään isompia ongelmia ei kerran ollut. Lapsenne olisivat saaneet pitää sen ainoan ehjän perheen joihin heillä on mahdollisuus.
Mietin myös että mistä minun ydinperheellisenä pitäsi olla teille kateellinen? Siitäkö että me olemme jaksaneet myös huonommat ajat, jaksaneet tehdä töitä parisuhteemme eteen ja tällä hetkellä, 20 vuoden yhdessäolon jälkeen, olemme edelleen rakastuneita? Ei se aina itsestään selvyytenä tule ja huonompia aikojakin on ollut, mutta niistä on selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän noloa kun lähdetään pullein purhein huutaen, että ollaan vaan hyvä tiimi ja ei oo rakkautta enää. Nyt on ihku ja parempi mies ja ollaan niin ihkupihkurakastuneita koko elämä ja tehtiin rakkausrusina tässä nelikymppisinä vielä.
Muutaman vuoden päästä ollaan paskat housuissa kun ei sitä rakastumista taaskaan ole, mutta kun ei kehdata toista kertaa erota vaan nyt sitten sinnitellään yhdessä.
Näitä on niin paljon nähty tässä iässä jo, että saa olla tyytyväinen kun on oman miehensä kanssa käynyt myötä-ja vastamäet ja edelleen 28 vuoden jälkeen rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, vaikka aina ei helppoa ollutkaa. Mutta mikä onkaan se läheisyyden tunne kun katsomme ydinperheemme lapsia ja voimme ottaa toisiamme kädestä kiinni, että olemme vahva tiimi ja selvisimme huonot päivätkin ja meillä on edessä yhteinen, ihana tulevaisuus.
En viitsi lukea saamiasi vastauksia sillä noista muutamasta ensimmäisestä jo paistoi läpi kateus.
Itse olen eronnut lähes 10v sitten nuoruuden liitosta johon syntyi kaksi lasta. Erosimme huomattuamme olevamme vain hyvä tiimi. Rakkautta ei enää ollut.
Uusperheeni on ollut kasassa 8 vuotta ja siihen syntyi kolme vuotta sitten ihana uusperhehedelmä. Pikkuisen lisäksi meillä on molempien lapset, jo teinit edellisistä suhteista.Aloittajalle haluan sanoa, että mieti kadutko myöhemmin jos ette nyt yritä vielä sitä vauvaa. Nelikymppisenä minäkin sain kuopukseni. Ainoa mitä kadun on ettemme aloittaneet aiemmin sillä en enää tule nähtävästi raskaaksi.
Onnellinen uusperheellinen minäkin
Tuskinpa lapset ainakaan kärsivät tai te itsekään mikäli muodostitte hyvän tiimin. Miksi siis erositte? Uskon aivan varmasti että myös te olisitte voineet löytää sen rakkauden uudestaan kun mitään isompia ongelmia ei kerran ollut. Lapsenne olisivat saaneet pitää sen ainoan ehjän perheen joihin heillä on mahdollisuus.
Mietin myös että mistä minun ydinperheellisenä pitäsi olla teille kateellinen? Siitäkö että me olemme jaksaneet myös huonommat ajat, jaksaneet tehdä töitä parisuhteemme eteen ja tällä hetkellä, 20 vuoden yhdessäolon jälkeen, olemme edelleen rakastuneita? Ei se aina itsestään selvyytenä tule ja huonompia aikojakin on ollut, mutta niistä on selvitty.
Miten sellainen perhe voisi olla onnellisempi, jossa on exää ja nyxää ja sun ja mun lapsia kuin perhe jossa on isä ja äiti ja yhteiset lapset? Aivan mahdotonta jo lähtökohtaisesti yleisellä tasolla.
Tapauskohtaisesti tietysti noin voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sellainen perhe voisi olla onnellisempi, jossa on exää ja nyxää ja sun ja mun lapsia kuin perhe jossa on isä ja äiti ja yhteiset lapset? Aivan mahdotonta jo lähtökohtaisesti yleisellä tasolla. Tapauskohtaisesti tietysti noin voi olla.
Tuo kuvaamasi malli on historiallisesti paljon yleisempi kuin nykyinen ydinperheen malli. Yleiseisti ottaen nykyihminen kaipaa lähtökohtaisestti vaihtelua, siks luetaan unelmahöttöä naistenlehdistä ja käydään thaimaassa ja uppoudutaan illaksi nettiin.
Nyt vuosien päästä, erosta selvittyäsi, olet onnellinen.
Tiedät mitä haluat ja mitä haluat elämältä ja parisuhteelta.
Ei vaan missään vaiheessa tullut mieleen että sen kasvamisen olisit voinut tehdä siinä edellisessä parisuhteessa. Rikkomatta sitä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tiedostan että vaikka niin on omalla kohdallani, ei se välttämättä ihan kaikilla niin ole. Toiset oppii virheistään parisuhteessa ja toiset ei.
Miten sellainen perhe voisi olla onnellisempi, jossa on exää ja nyxää ja sun ja mun lapsia kuin perhe jossa on isä ja äiti ja yhteiset lapset? Aivan mahdotonta jo lähtökohtaisesti yleisellä tasolla. Tapauskohtaisesti tietysti noin voi olla.
Tuo kuvaamasi malli on historiallisesti paljon yleisempi kuin nykyinen ydinperheen malli. Yleiseisti ottaen nykyihminen kaipaa lähtökohtaisestti vaihtelua, siks luetaan unelmahöttöä naistenlehdistä ja käydään thaimaassa ja uppoudutaan illaksi nettiin.
Hah. Mä hakisin kyllä muulla tavalla vaihtelua elämään kuin vaihtamalla miestä ja hankkimalla lisää exiä, nyxiä, toisten lapsia, omia lapsia ja yhteisiä lapsia :D
Kun siis vaihtoehtona on, että on onnellinen ydinperheessä ihanan miehen kanssa. Vaihtelua elämäänsä voi hankkia monella tapaa ilman, että perheitä rikotaan ja lasten elämä laitetaan radikaalisti uusiksi. Minusta jatkuvuuden tunteen antaminen lapsille on erittäin tärkeää sen sijaan, että annetaan malli "projektielämästä", jossa läheiset ihmiset laitetaan vähän väliä uusiksi, koska haluaa "vaihtelua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että uusperhe voi olla onnellisempi kuin riitainen ydinperhe. Olin 7 vuotta lapseni totaaliyksinhuoltaja. Ja nyt kun olen löytänyt ihanan miehen elämäämme niin uskallan rehellisesti sanoa että olen onnellinen! Eikä minua haittaa tämä uusperhekuvio ollenkaan
Miten sellainen perhe voisi olla onnellisempi, jossa on exää ja nyxää ja sun ja mun lapsia kuin perhe jossa on isä ja äiti ja yhteiset lapset? Aivan mahdotonta jo lähtökohtaisesti yleisellä tasolla. Tapauskohtaisesti tietysti noin voi olla.
Ainakin minä olen. Olen paljon onmnellisempi nyt kun erosimme ja exäni on löytänyt naisen joka osaa arvostaa häntä, minulla myös menee henkisesti erinomaisesti. Toki tämä on sen tulos että erosimme sovussa ja kenestäkään, lapsistakaan, ei olla mustasukkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sellainen perhe voisi olla onnellisempi, jossa on exää ja nyxää ja sun ja mun lapsia kuin perhe jossa on isä ja äiti ja yhteiset lapset? Aivan mahdotonta jo lähtökohtaisesti yleisellä tasolla. Tapauskohtaisesti tietysti noin voi olla.
Tuo kuvaamasi malli on historiallisesti paljon yleisempi kuin nykyinen ydinperheen malli. Yleiseisti ottaen nykyihminen kaipaa lähtökohtaisestti vaihtelua, siks luetaan unelmahöttöä naistenlehdistä ja käydään thaimaassa ja uppoudutaan illaksi nettiin.
Hah. Mä hakisin kyllä muulla tavalla vaihtelua elämään kuin vaihtamalla miestä ja hankkimalla lisää exiä, nyxiä, toisten lapsia, omia lapsia ja yhteisiä lapsia :D Kun siis vaihtoehtona on, että on onnellinen ydinperheessä ihanan miehen kanssa. Vaihtelua elämäänsä voi hankkia monella tapaa ilman, että perheitä rikotaan ja lasten elämä laitetaan radikaalisti uusiksi. Minusta jatkuvuuden tunteen antaminen lapsille on erittäin tärkeää sen sijaan, että annetaan malli "projektielämästä", jossa läheiset ihmiset laitetaan vähän väliä uusiksi, koska haluaa "vaihtelua".
jos he edelleen asuvat samassa paikassa, rutiinit ovat samat mutta joka toinen viikonloppu pääsevät paistattelemaan jakamattomassa huomiossa isänsä kanssa? Tätä ei tapahtunut kun isä asui kanssamme.
Jotkut elävät illuusiossa, että heillä on perhe.
On onnellisia perheitä ja onnettomia perheitä.
Nykyisin kaikesta tehdään psykologiaa ja terapiaa. Ja syytetään itsekkyydestä, jos "rikotaan perhe.
Ei. Joskus ongelma on oikeasti siinä, että isin ja äidin välillä ei ole enää mitään.
että se mikä on vaikka miehelle uusperhe, voi olla vaimolle ensimmäinen perhe eli ydinperhe.
minua aia ärsyttää kaltaisesi aidan matalimmalta ylittäjät jotka sitten julkisesti jaksavat huudella kuinka NYT toisella kertaa viitsii sitten panostaa ja vaalia suhdetta. Miksi et ensimmäisessä liitossasi viitsinyt nähdä sitä vaivaa? Lapsesi olisivat taatusti voineet paremmin siinä ydinperheessään molempien vanhempiensa kera, mutta ei, piti ottaa uusi mies jotta viitsii nähdä vaivaa suhteen eteen. Erilaisuus on myös rikkaus ja jossain oli koko ajan olemassa se syy, miksi ensimmäisen miehesi kanssa menit yhteen ja lapsia teit. Lapsiemme onneksi me olemme nähneet sitä vaivaa ja vaalimista, hyviä ja huonoja päiviä jo tässä ensimmäisessäkin liitossa eikä lapsien ole tarvinut erota toisesta vanhemmastaan (mitä avioero melkeinpä väistämättä lapselle tarkoittaa).
Mitä taas tulee tuohon uusperheiden "onneen", niin eenmmän niissä näyttää ongelmia olevan, naama kireänä ollaan jo vikkoa ennen kuin etälapsien pitäsi saapua ja tilanteeseen viattomia lapsia inhotaan ja heitellään miten sattuu. Ai niin, eihän lapsien onnellisuudella avioerossa olekkaan mitään tekemistä, pääasia että lähtijä on onnellinen uudessa suhteessaan, muista viis.
Mutta tee vaan se vauva uuden suhteen liimaksi arjen alettua :) Ikä nyt vielä ei ole esteenä, pitäähän se tuon parisuhteen onnellisuus jollain kruunata.
minua aia ärsyttää kaltaisesi aidan matalimmalta ylittäjät jotka sitten julkisesti jaksavat huudella kuinka NYT toisella kertaa viitsii sitten panostaa ja vaalia suhdetta. Miksi et ensimmäisessä liitossasi viitsinyt nähdä sitä vaivaa? Lapsesi olisivat taatusti voineet paremmin siinä ydinperheessään molempien vanhempiensa kera, mutta ei, piti ottaa uusi mies jotta viitsii nähdä vaivaa suhteen eteen. Erilaisuus on myös rikkaus ja jossain oli koko ajan olemassa se syy, miksi ensimmäisen miehesi kanssa menit yhteen ja lapsia teit. Lapsiemme onneksi me olemme nähneet sitä vaivaa ja vaalimista, hyviä ja huonoja päiviä jo tässä ensimmäisessäkin liitossa eikä lapsien ole tarvinut erota toisesta vanhemmastaan (mitä avioero melkeinpä väistämättä lapselle tarkoittaa).
Mitä taas tulee tuohon uusperheiden "onneen", niin eenmmän niissä näyttää ongelmia olevan, naama kireänä ollaan jo vikkoa ennen kuin etälapsien pitäsi saapua ja tilanteeseen viattomia lapsia inhotaan ja heitellään miten sattuu. Ai niin, eihän lapsien onnellisuudella avioerossa olekkaan mitään tekemistä, pääasia että lähtijä on onnellinen uudessa suhteessaan, muista viis.
Mutta tee vaan se vauva uuden suhteen liimaksi arjen alettua :) Ikä nyt vielä ei ole esteenä, pitäähän se tuon parisuhteen onnellisuus jollain kruunata.
t.lähi-äitpuoli jo 13.
Minusta jatkuvuuden tunteen antaminen lapsille on erittäin tärkeää sen sijaan, että annetaan malli "projektielämästä", jossa läheiset ihmiset laitetaan vähän väliä uusiksi, koska haluaa "vaihtelua".
Nykymaailma on sellainen, että liiassa pumpulissa kasvaneista lapsista tulee uusavuttomia. Uusperheessä heistä tulee suvaitsevaisia, sopeutuvaisia, toiset huomioon ottavia. Plus he ymmärtävät elämän moninaisuuden.
Alue: Aihe vapaa