Asteikolla 1-10 , Kuinka onnelliseksi tunnet itsesi?

Olen enemmän onnellisen kuin onnettoman puolella, mutta paljon on pielessäkin.



Hyvänä päivänä vastaisin että 8, tänään tuntuu kuudelta.

Elämä kokonaisuutena on ihanaa ja onnellista. Kaikki on hyvin. Kuitenkin juuri nyt olen tosi väsynyt ja huolissani sairastuneesta lapsesta. Ei mikään vakava sairaus, ainoastaan tosi paha mahatauti. Mutta väsyttää, huolettaa ja surettaa.

Arvosanaksi antaisin 8 puol. Tai 9.

täysi 10!

Olen kahden lapsen äiti, rinnallani ihana mies ja olemme saaneet olla terveitä. on rakastava perhe ja kiva koti ja molemmilla työt jossa viihtyy, niistä ainakin minä tulen onnelliseksi.

Olen perusluonteeltani onnellinen. Olen melko tyytyväinen elämääni. Minulla on ihana työ ja ihana mies & läheisiä, rakkaita ystäviä. Lapset ovat nuoria, tasapainoisia aikuisia ja löytämässä omaa paikkaansa elämässä. Raha-asiat sais olla paremmin.

en täysin ole, kun sairastan masennusta ja ahdistuneisuutta.

Ja perustelut:

Perusasiat ulkoisesti kunnossa.

Silti tunnen itseni riittämättömäksi ja siksi onnettomaksi. Tunnen etten riitä miehelleni ja koen että hän edelleen tunnetasolla roikkuu ex-puolisossaan,vaikka heidän liitto ei ollutkaan onnellinen.. (oli naimisissa kun tapasimme, erosta jo kohta 3 vuotta)

Meidän suhde ei etene yhtään mihinkään, mies kyllä puhuu ja puhuu ja sanoo rakastavansa, mutta teot ovat olemattomat. Sanoo, että olen elämänsä nainen, mutta aikomustakaan ei ole näköjään mennä kanssani naimisiin. Itse haluaisin kovasti ja hän on siitä tietoinen. Ehkä en vain ole hänen exänsä veroinen. Pelkään että mies katuu että "vaihtoi" minuun.

periaatteessa monen tavoin olen onnellinen ja tyytyväinen.

On vaan sitten päiviä , jolloin ahdistaa ja masentaa. Lapseni on vaikeavammainen ja huoli hänen tulevaisuudestaan on joskus todella suuri.Se on jonain päivinä kuin iso musta pilvi kaiken päällä.

ehkä siinä 4:n tienoilla. Suhde päättyi juuri ja se laskee pojoja huomattavasti. Muutenkin kaikenlaista vaivaa; lapsettomuutta, tilistä tiliin sinnittelyä, lähiomaisten menetyksiä, kroonisia sairauksia... Kuitenkin sentään on vakityö, hyviä ystäviä, ihana sisko perheineen yms.



Mutta joku varmuus mulla on, että ihan pian tapahtuu jotain hyvää... :) Tämmöisen nelosen jälkeen sitä osaa sitten taas arvostaa, tämän kestää kyllä.

Mä en vaan jaksa enää. Pakko yrittää sinnitellä päivästä toiseen. Esittää että jaksaisi. Aamulla tuntuu että en jaksa tätä päivää, kokonaista päivää. Kuolen kotityö- ja lastenhoitotaakan alle.

Olen yrittäny miehele sanoa, monen monituista kertaa. Että edes vähennettäisiin kotityön määrää edes elukoista, mutta ei. Ei tulosta. Pakko mun on jaksaa, aamusta iltamyöhään.

en ole tyytyväinen, ainoa josta iloitsen on nuo lapset.

tämä masennus vähän leikkaa terää perus-onnellisuudestani.

Muuten elämä ihan kohdillaan, mutta teinien kanssa tuntee olonsa joskus niin typeräksi ja riittämättömäksi. Lisäksi toivoisin jaksavani vielä jatkaa laihdutusta, jotta saisin elämääni haittaavat liikakilot pois. Ja rahaa saisi tietysti olla enempi.



En valita, sillä nuorena oli asiat paljon huonommin.

ehkä 8 tällä hetkellä, johtuen rakastumisesta. Vielä jokin aika sitten olisin antanut ehkä kakkosen tai kolmosen, mutta hyvä olla välillä ylämäkiä :)

Olen onnellinen. Vuosia kestäneiden lapsettomuushoitojen jälkeen saimme vihdoin oman, kultaisen aarteen ja muutkin asiat ovat elämässä mallillaan. Sanoisin, että elän elämäni parasta aikaa. Yksi piste miinusta siitä, että en ole ihan tyytyväinen itseeni. Liikunta on jäänyt ja kilojakin kertynyt. Mutta olkoot! Ehtiihän sitä! :)