Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Asia tai piirre, josta haluaisit itsessäsi eroon?
19.01.2011 |
Itsetutkistelun paikka! Mikä tapa, asia tai piirre sinussa häiritsee itseäsi niin, että haluaisit päästä siitä eroon? Mitä olet tehnyt asia eteen vai yritätkö vain hyväksyä sen itsessäsi? Vai kenties, oletko täysin tyytyväinen itseesi?
Mua häiritsee itsessäni se, että jutellessani vähän vieraanpien kanssa, lopetan lauseeni turhan usein sellaseen epämääräiseen (epävarmaan?) naurunhekotukseen. Ihan kamalaa! Haluisin sanoa asiani pokkana, jos ei ole mitään erityistä huvittavaa asiassa ja nauraa kunnolla, jos juttu on oikeesti hyvä. Ärsyttää itseänikin (saati varmaan muita) tollanen ihan kiva, "heh heh" -päätös jutellessa.
Tuttujen kanssa ei ole ko. "ongelmaa". Yritän päästä siitä eroon kuuntelemalla tarkempaa mitä mulle sanotaan ja miettimällä tarkempaa mitä itse sanon. No joo, ei mikään maailman suurin ongelma, mutta itseäni suuresti häiritsevä.
Kommentit (15)
messiassyndrooma. Kuvittelen suunnilleen pystyväni mihin vaan vaikka en sitten pystyisikään. Ts. itsetuntoni on melkoisen korkea ja tästäkin syystä saatan vaikuttaa toisinaan ylimieliseltä.
Olen myös turhan avoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vältän riitoja viimeiseen asti. Huono piirre tulevalle opettajalle.
Olen tosi jahkaileva ja saamaton. Saatan miettiä ikuisuuden jotain typerän pientä päätöstä että teenkö niin vai näin, pyörittelen kaikki mahdolliset skenaariot päässäni enkä osaa olla spontaani.
Tai saatan vielä kuukaudenki päästä miettiä että "hitsi, vähän noloa, miksi sanoin koira vaikka piti sanoa kissa" tai siis jotain ihan typerää :D
Saamattomuus on myös veemäistä, en ole laiska mutta saatan lykätä jotain yksinkertaista laskun maksamista tai pullojen viemistä ikuisuuden.
Pitäisi oppia kuuntelemaan paremmin.
Mulla on paha tapa puhua päälle kun muut puhuvat, erittäin huono juttu täällä Suomessa.
Jutut vaan tuntuvat pulppuavan minusta ulos, enkä aina kuuntele muita.
Lisäksi toivoisin että osaisin olla empaattisempia ja auttaa muita paremmin.
Sen sijaan että olisin empaattinen alan aina kertoa omia juttuja.
Eikä mun tarttis AINA olla niin helvetin avoin!! (vähempikin riittäisi)
Toisaalta, minkäs teet, olen luonteeltaan tällainen.
Ylisiisteys; puoli päivää menee siivotessa ja paikkoja järjestellessä, pyykätessä, silittäessä, pohtiessa uusia sisustussuunnitelmia ja puolet motkotan lapsille ja miehille, kun eivät osaa pitää yllä tätä tiptop-järjestystä. Ois kai tässä muutakin tekemistä, perhe parka!
Toinen juttu on, että havittelen aina lisää. Aina pitää kouluttautua lisää, hakea parempaa työpaikkaa, liikkua enempi, tehdä enempi. Nyt olen peräti hoitovapaalla ja tarkoitus oli nauttia elämästä ja lapsista, mutta näinpä vaan olen löytänyt itseni koulunpenkiltä iltaisin "harrastusmielessä" ja kyllä tästä on töihin lähdettävä heti kun lapsi on vuoden, ettei vaan tipahda oravanpyörästä!
Haluaisin oppia nauttimaan siitä paljosta mitä mulla jo on ja olla pelkäämättä jääväni ajan hampaisiin. Eihän tämä voi olla pelkkää suorittamista? Pelkään vanhana miettiväni, etten antanut lapsille tarpeeksi, kun juoksin tyhjän perässä.
(kuulostinko karseelta tyypiltä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paitsi se ylisiisteys, sen voi korvata patalaiskuudella.
jota on monenlaista, mutta erityisesti sen, että illalla alan vatkata päässäni ties mitä ajatushyrrää josta en pääse eroon, ei ole järjellä hallittavissa. Kaiken maailman huolia ja ihan ei-huoliakin kulkee päässä tornadon lailla. Inhoan sitä itsessäni.
Haluaisin myös olla varmempi talvella ajaja, koska on pakko. Joten haluaisin eroon talviajamisen suunnattomasta pelkäämisestä ja hermoilemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kestän aivan liian hyvin sotkua, mutta sitten iskee kiire ja hätä, jos joku tulossa kylään
edes itselleen, mutta olen harmikseni nykyään EI -ihminen. Lähes kaikkeen sanon ensin ei. Mieheni aika harvoin edes ehdottaa mitään, mutta jos se vaikka suosittelee tietynlaisia verhoja jos katselemme verhoja kaupassa, tyrmään ne heti. Ei tollasia, eihän noi sovi meidän olkkariin, eihän noi peitä tarpeeksi jne.
Samoin jos tulee vaikka töissä uusi atk-ohjelma niin heti sanon ettei tuo toimi, tuossa on se ja se huonoa.
En ole kuitenkaan muutosvastainen, vaikka siltä saattaa kuulostaa, vaan olen ylikriittinen, näen kaikessa (toisten ehdotuksissa) vain ne huonot puolet. Omat ehdotukset sen sijaan on olevinaan aina aukottomia. Tosin on myönnettävä, että ne usein toimivat, osaan ottaa asioita huomioon enkä ehdottele useinkaan ihan pieleen. Jos etsimme pimentäviä verhoja, osaan jo valmiiksi katsoa mikä kangas sopii enkä ehdottele mitään harsoja - tämä näin symbolisesti.
Inhottavaa huomata olevansa niin tyrmääjätapaus. Mutta kun se tulee niin luonnostaan. En tahallani etsi vikoja, vaan "näen" ne heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..olla aina pikkusen parempi kuin muut... Kamalaa!
Olen tilanteesta riippuen tosi leuhka, kateellinen, laiska tai neuroottisen tarkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen kanssa olen nimittäin taistellut jo 20 vuotta, eli puolet elämästäni. Lääkkeiden ja terapioiden ansiosta olen pysynyt työ- ja toimintakykyisenä, mutta välillä on kyllä niin kauhea olo ettei kukaan, joka ei ole samaa kokenut, voi sitä ymmärtää.
varsinkin jos koen itseäni loukatun. Silloin lataan ihan täydeltä laidalta ja olen loukannut tällä piirteelläni lukemattomia läheisiä.
Olen yrittänyt "kasvattaa" itseäni ja rauhoitella mieltäni, joskus onnistun ja joskus en...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota esiintyy myös paremmin nukuttuina aikoina
Alue: Aihe vapaa
varautuneisuudesta...olen jotenkin ujo tms en vain osaa puhua vieraiden (enkä kaikkien tuttujenkaan) kanssa sitä mitä sanotaan "small talkiksi"...olen sitten yleensä vain hiljaa ja se jos mikä on ahdistavaa! =/ joku voi luulla töykeydeksi,vaikka on kaikkea muuta.