Lue keskustelun säännöt.
Tunnen oloni niin yksinäiseksi
12.11.2010 |
Kaikki päivät menee samaa rataa. Mies lähtee aamulla töihin ja minä olen lapsen kanssa yksin kotona. Minulla ei ole ystäviä. Päivät kuluu siivotessa kun ei ole muuta tekemistä ja tietysti vauvaa hoidellessa. Olen huono tutustumaan ihmisiin ja ehkä siksi olenkin niin yksin. Ystäväni ( ne kolme) asuvat eri paikkakunnilla, yksi asuu samalla, muut hänkään ei tule meille vaan minun pitäisi aina mennä hänen luokseen. Tätä kait minun elämäni vaan sitten on.
Kommentit (20)
Täällä olen myös yksin, mulla ei ole edes miestä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita päästä mukaan mammakerhoihin, perhekahvilaan, vauvahierontaan tms. harrastukseen, ihan mihin vaan. Jos kökötät vain kotona, tuntuvat päivät ihan sikapitkiltä etenkin nyt pimeimmän syksyn alkaessa. Taaperon/leikki-ikäisen kanssa on sitten jo paljon helpompi puuhata päivisin ja luontevampaa notkua leikkikentällä tms. Koululaisella on sitten niin omat menot, että sitä saa soitella kotiin ja ihan väkisin koittaa saada sitä välillä seuraksi johonkin. :D
Minulla on vain yksi ystävä toisella paikkakunnalla. Muut "kaverit" jäivät jo raskausaikana, kun baarissa käynti loppui. Nähtiin kyllä muutenkin kuin bilettämismielessä ennen raskautta. Nyt yhteydenpito on katkennut kokonaan.
Yksi "kaveri" lupasi pari kertaa tulla käymään ja katsomaan vauvaa. Ei ole käynyt. Sitten hän pyysi minua baariin. En lähtenyt, koska minua ei baareissa käyminen enää kinnosta. Ja olin silloin myös erittäin väsynyt yövalvomisista. Joten siihen loppui sitten meidän yhteydenpito.
se munkin elämä on ollut 12 vuotta.tohonkin tottuu valitettavasti. mistä päin olet?
Asuimme ulkomailla, enkä osannut juurikaan maan kieltä, joten seuran löytäminen jostain äiti-lapsi-kerhoista ynnä muista oli lähes mahdotonta. Ehkä joku erittäin ulospäinsuuntautunut olisi siinä onnistunut, mutta kyseisessä maassa ei juuri osattu englantia. Eli en olisi voinut keskustellakaan mistään. Tuohon aikaan harvalla oli edes nettiä kotona, joten kaikki vauva-lehti-/FB-tyylinenkin yhteydenpito oli vain etäinen haave.
Mutta ei elämä ole todellakaan sen koommin ollut tuollaista, joten tuskin sinullakaan tulee olemaan! Lapsia on nyt kolme ja pieninkin 6 v. Asumme kyllä edelleen ulkomailla mutta nyt olen töissä ja meillä on myös paljon kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
arvelit saavasti ystäviä, jos olet huono tutustumaan ihmisiin etkä tee asialle mitään? Kotoako sut pitäisi tulla hakemaan? Elämäsi on sitä, mitä haluat sen olevan.
Toisaalta "ihana" et löytyy muitakin kohtalotovereita. Mulla kanssa on jo ajat sitten loppunu noi baareissa juoksemiset. Ei vaan jaksa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä päin asut? Tällä palstalla vain on niin vaikea luoda kontakteja. Voisin laittaa suomi24 palstalle sähköpostiosoitteeni.
että lisäksi juuri vauvan kanssa minusta oli kaikkein hankalinta. Kun lapsi kasvaa, aika sujuu joutuisammin.
Ja kun lapsi/lapset kasvavat sen verran, että alkavat käydä pk:ssa tai koulussa ja tapaavat omia kavereita niin sitä alkaa jo arvostaa ja odotta niitä rauhaisia hetkiä kun ei ole mitään tekemistä!
Tuosta kavereiden "hankkimisesta". Miehelläni oli mukavia työkavereita, joiden kanssa hän kävi joskus ulkona ja sitten nämä kaverit tulivat myös meille ja vähitellen toivat perheensäkin mukanaan. Nyt kun asumme paikassa, jossa lapsia täytyy pääasiassa kuskata kavereille niin sitten kun niitä käy hakemassa tai kavereiden vanhemmat tulevat meiltä hakemaan niin jäämme usein vanhempien kanssa juttelemaan ja vähitellen jutellaan yhä enemmän ja sitten kutsummekin jo toisiamme iltaa viettämään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväsi eri menoilla.
Esim Sanomataloon kahvittelamaan heti klo 10 jälkeen?
Sosiaaliviraston sivuilta voit selvittää lähimmät leikkipuistot ja perhekahvilat. Leikkipuistoissakin on siis kahvilatoimintaa, vaikka vauvasi ei vielä ulkona puistossa leikkisikään?
Joulukuussa voisit käydä katsomassa keskustan jouluikkunat ja valot?
Voisit ottaa selvää elokuvateattereiden vauva-näytöksistä, joissa desibelit ovat pinemmät ja vauvaansa voi esim ruokkia kesken näytöksen?
Avoimia mahdollisuuksia riittää!
mihinkään. Yks kaveri olis mutta se asuu niin hankalan matkan päässä... Lisäksi on pakko olla kotona kun isompi tulee koulusta ja aamulla se pitää olla lähettämässä kouluun. En mä ehdi sinne mun kaverille arkisin, se kyllä voisi tulla tänne mutta harvemmin tulee.
Toi on ap vähän semmoinen juttu et sun vaan pitää mennä sille kaverilles jos et muuten seuraa saa. Ehkä sillä (kuten mullakin) on syynsä miksei voi tulla sun luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee kans päivät kotosalla ulkoillen, kotihommissa ja kohta 2v täyttävän pojan kanssa touhuillessa. Ja raskaana olen, 8.viikolla
Yks kaveri on jolla on saman ikänen lapsi ja lisäksi vielä vauva, mutta eipä kaveri koskaan meille tule, aina mun on mentävä niille jos treffataan. Tänään piti tulla kylään, mutta taas perui. Viimeks joku 5kk sitten käynyt meillä..
Vanhat kaverit katos myös odotus aikana.
Minkä ikäinen ap on ja mistä päin pk-seutua?
Itse oon nuori, 22v ja länsi-vantaalta.
(olen siis se, joka asui ulkomailla, en nyt muista numeroa...)
Mäkin oli 21 v tuolloin, joten kaikki aikaisemmat kaverit eli aivan toisessa maailmassa kuin minä joka tapauksessa, toisaalta sitten vanhemmat perheelliset tuntui pitävän mua jotenkin ihan liian nuorena :/
Nyt kun meidän esikoinen on pian 12 niin mun "vanhat" kaverit alkaa saamaan lapsia. Olen kyllä tekemisissä heidänkin kanssaan, ja tavataan kun siihen on mahdollisuus. Osa kavereista on jopa mulle näin jälkikäteen pahoitellut, ettei osannut aikanaan olla parempi kaveri, kun olisin varmaan tarvinut tukea. Mutta kyllä mä toisaalta ymmärrän niitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takia en uskalla mennä mihinkään missä on muita äitejä koska minut on aikaisemmin haukuttu tällä palstalla aivan lyttyyn ja varmasti minut aina joku äideistä tuntisi :(
Oli siis minä ap. oon kohta 34 vuotias ja asumme mellunmäessä, joku saattaa jo nyt tunnistaa :(
takia en uskalla mennä mihinkään missä on muita äitejä koska minut on aikaisemmin haukuttu tällä palstalla aivan lyttyyn ja varmasti minut aina joku äideistä tuntisi :(
Onkohan sulla kaikki hyvin, jos olo tuntuu tuolta? Masennusta tms.? Mistä koet tulleet haukutuksi? Voi sua!
olen sen perheen äiti josta oli kaksplussassa kirjoitus....... Ja sain täältä palstalta todella ilkeitä kommentteja, muualta kylläkin oikein rohkaisevia ja hyviä, että miten upeeta et annoitte niin loistavan haastattelun :( Ja ei minulla ei ole masennusta, on vaan yksinäinen olo ja halusin siitä keskustella muiden kanssa....
juuri. Heti kun kerroin kuka olen loppui myös myötätunnot ja vastaukset.......
mutta oma rakaskin on tatuoitu jätkä ja pelastaa mun päivän kun tulee kotiin.....
Ap
Leikkiuistossa notkuminen?
Paikallinen toiminta, esim. MLL, seurakunnan perhekerho?