Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää
25.10.2010 |
Olen niin huono. En saa mitään tehtyä ja tuntuu siltä, että elän kaksoiselämää. Päivät vietän netissä ja täällä av:lla, vaikka pitäisi tehdä töitä. Työt ei siis etene, mutta sitä ei kukaan vielä tiedä. Tiedän kyllä, että jossain vaiheessa tämä kupla räjähtää, jos en tee mitään. Toisaalta miehen ja lasten kanssa olen suht normaali, tai ainakaan miehenikään ei tunnu huomaavan minussa mitään erikoista. Kai se ihmettelee kyllä sitä, että koti on koko ajan räjähtämispisteessä, kun en saa täälläkään mitään tehtyä, mutta ei sano mitään, koska olen raskaana. Yrittää olla hienotunteinen.
Tuntuu siltä, että vedän elämääni vessanpöntöstä alas. Minua ei kiinnosta enää mikään, en jaksa seurata ajankohtaisia asioita, en oppia uusia. Jos joku kysyy minulta, mistä tykkään, en osaa vastata. Olen varmaan masentunut, mutta se vaan vituttaa. Lääkkeitä nyt en missään tapauksessa ala syödä, jollekin terapeutille pitäisi soittaa, mutta en saa sitä tehtyä. Ja sitäpaitsi miten sitten jatkaisin terapiaa, kun vauva syntyy, enhän mä sitä voi mukaan ottaa, enkä halua pyytää ketään sitä hoitamaan terapiaistuntojen ajaksi, en halua kenenkään tietävän, sillä vaikka se nyt ei mikään häpeä olekaan, ei se myöskään ole muiden kuin itseni asia, jos terapiassa käyn.
Kavereitakaan en enää tapaa tai heihin pidä yhteyttä. Tuntuu pahalta, kun he ovat hävinneet, mutta voin syyttää vain itseäni. Olen ihan paska ihmisenä, turha.
Kommentit (9)
Joo, kai sen voisi sinne ottaa mukaan, mutta ei tunnu kivalta ajatukselta, en haluaisi repiä lasta, edes pientä vauvaa mun ongelmiin mukaan, ja haluaisin sitäpaitsi puhua yksityisasioista rauhassa. Toisaalta, en mä edes ole soittanut sinne psykologille, että ihan turhaa spekulaatiota tämäkin on.
Palkkahommia pitäis tehdä, mutta kyseessä sikäli erikoinen homma, että koskee lähinnä mua itseäni. Jos en työtä tee, ei siitä ole kenellekään muuta vahinkoa kuin se, etten saa rahaa. Siksi siihen on niin vaikeaa pakottaa itseään, kun ulkopuolista pakkoa ei ole.
Kotityötkään ei siis kyllä luista. Mä vaan vihaan itseäni ja laiskuuttani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskausaikanakin voi syödä lääkkeitä, jos on pakko. Ja terapiaan äidit ottavat vauvat mukaan. Et ole maailman ainoa masentunut äiti. Sinun täytyy halea apua vauvan takia.
2 suuntainen mielialahäiriö ja 4kuukautinen vauva. nyt on menossa masisjakso (lääkitys kyllä on eli oireet lievinä) ja saman tyylinen fiilis on mullakin.
Ajattelin menä hoitavanm psykiatrin luo korjaamaan lääkitystä ja juttelemaan. ilman lääkitystä elämäni ois todella pohjalla ja varsinnkin kun lapsi tuli, on hoito ja tolpillaan pysyminen tärkeää. eli lääkitys on mulle elinehto ja tälle sairaudelle välttämätön, en todellakaan pidä sitä pahana. Aivojen sähköiseen häiriöön kun ainakaan mulla ei muu vaikuta. tuo lääke on muuten epilepsialääke, koska vaikuttaa vähän samaan asiaan.
juttusille meno tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta pakko sinne on jossain vaiheessa mennä. voimia!
Ihan kuin kirjasta, niin hyvin täsmää.
Nyt apua hakemaan, vaikkapa lääkärille ihan ensin. Tiedän, miten vaikeaa on saada itseään liikkeelle masentuneena, mutta sinun on nyt vain tehtävä se. Nyt heti. Vahingoitat itsesi lisäksi myös lastasi, jos et hoida masennustasi.
1) terapian ei kaikissa tapauksissa tarvitse olla pitkä. Jos hyvin käy, jo ekassa keskustelussa saatat saada jotenkin langanpätkästä kiinni ja se voi "avata" paljonkin. Jos sinulla ei ole kauhean tiukkaa rahallisesti, voit kysellä yksityisiä terapeutteja esim täältä
http://www.ratkes.fi/
Usein pelkkä asiaan kajoaminen voi riittää. Jokin naksahtaa paikoilleen, kun sitä katsoo suoraan silmiin
2) raskausajan masennus saattaa helpottaa itsekseen raskauden 2. kolmanneksella. Tosin sinulla on vaara sairastua synnytyjksen jälk mas, mutta raskausaikana hoidettu masennus myös edesauttaa sen hoitoa tai ehkäisee sitä
ja näiden lisäksi: sinulla tuntuu olevan välittävä mies. Avaa yhteys välillenne ja kerro miltä susta tuntuu. Jos tuntuu että nettiriippuvuus onkin se pointti, erilaisille riippuvuuksille on olemassa monia vertaisryhmiä. Vertaistuen merkitys nimenomaan riippuvuuksissa on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut enää eilen lukea ja vastailla tai en halunnut, pitäisi päästä irrottautumaan tästä typeräsä kanavasta, mutta pakko oli taas tulla tänään katsomaan, onko joku vastannut.
En oikein tiedä, onko varsinainen ongelma masennus vai nettiriippuvuus, todennäköisesti molemmat. Ehkä isoin ongelma on se, ettei mulla ole vaiktuista kokopäivätyötä eikä mitään hajua siitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Uskon, että jos ammatillinen puoli elämässäni olisi kunnossa, olisin itsekin kunnossa. Olen kuitenkin opiskellut, mutta sellaista alaa, ettei siitä työmarkkinoilla paljon perusteta.
Kyllä tää varmasti tästä, kunhan saan asiani hoidettua ja tuon yhden ison homman pois päiväjärjestyksestä. Kiitos kaikille kommenteista!
ap
mutta addikti olet tän palstan suhteen.
Onko sulla aiemmin ollut jotain vastaavaa, eli jokin, mikä vie mennessään?
Tää on sentään ihan ok olla koukussa, viina, tupakka yms on huonompia! Urheilu? Käsityöt? Ristikot?
Mistä nuorena tykkäsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole koskaan olllut mitään vastaavaa, ei niin mitään. Nuorempana tykkäsin kai lähinnä taiteilla.
ap
hyvällä tuurilla se vetelee tirsoja kärryissä koko käynnin ajan, huonollakin tuurilla joudut vain syöttämään tai pyörittelemään sylissä. Parissa kuukaudessa sulla on ihan hyvät vauvankäsittelytaidot ja pystyt kyllä käymään lekurilla, verikokeessa, terapiassa ja ties missä, oli vauva mukana tai ei.
Puhu nyt ainakin neuvolassa siitä, että elämä tuntuu pysähtyneen monttuun. Mitä töitä sun pitäisi tehdä, tarkoitatko kotihommia vai ihan palkkatyötä? Kuulostaa tosiaan ainakin lievältä masennukselta, johon kannattaa hakea apua NYT, eikä vasta sitten kun vauvan syntymän myötä myös elämänmuutos, univaje ja arjen muuttuminen kaatuvat myös niskaan.