Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Onko outoa, että 25-30v puhuvat vielä lapsuudenkodistaan "kotina"?

Vierailija
25.10.2010 |

Kun minä muutin pois kotoa, siis pois vanhempieni luota omiin oloihini, aloin sanoa uutta asumustani kodiksi. Jotenkin itsestään selvä asia minulle.



Olen huomannut, että monet itseni ikäiset 25-30v ihmiset viittaavat edelleen vanhempiensa asuntoon, kun puhuvat kodista. Esim. "lähden viikonlopuksi kotiin" "sinä päivänä tapaaminen ei käy, kun menen kotiin" jne.



Omaan korvaani kuulostaa hassulta ja oudolta. Mikä se paikka sitten on, jossa he asuvat? Kämppä?



Asutko sinä kotona?

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta äidilleni kun menen, sanon myös, että menen kotiin viikonlopuksi :)



Omat tuttavat ainakin ymmärtävät tämän, ja jep, olen 40v.

Vierailija
2/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asun kyllä kotona, siis ihan omassa kodissa, mutta sanon kyllä lapsuudenkotiani kodiksi. Ymmärrän mitä tarkoitetaan, jos joku kysyy ollaanko joulu kotona tai lähdettekö käymään kotona joulun aikaan. Ja eri paikkojahan näillä tarkoitetaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Suomesta ja soittelee aina "kotiin", kun soittaa vanhemmilleen syntymäkotiinsa.



Itse taas olen kotoisin pk-seudulta ja vanhempani ovat muuttaneet pois nuoruuteni aikaisesta kodistamme pian sen jälkeen, kun itse sieltä muutin. Minulla ei luonnollisestikaan ole muuta "kotia" kuin tämä oma, itse ostatamamme asunto. En silti pidä yhtään outona sitä, että melkein 40 v miehelläni on tuo toinenkin koti.

Vierailija
4/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin minulla on myös oma koti. Kuulija ymmärtää asiayhteydestä, kummasta kodista puhun. Ei siinä ole mitään outoa.

Vierailija
5/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun olen vasta 21v, mutta kuitenkin omillani asunut jo 6 vuotta, ja 3 vuotta siitä tässä omassa talossamme mieheni ja lapsemme kanssa, niin uskon voivani vastata kyselyyn.



Minä puhun arjessa kodista kun puhun tästä meidän talostamme, eli lähden töistä kotiin jne. Mutta myöskin silloin, n. kerran vuodessa kun käymme... niin, kotonani 900km päässä, eli synnyinkotonani, niin puhun että lähden käymään kotona.



Ei se ihan helposti muutu miksikään muuksi, minulla on vahvat juuret Lapissa ja kyllä se on ja pysyy Kotina, vaikka joutuisin loppuelämäni täällä etelässä viettämään.

Vierailija
6/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parikymppinen tuskin on vielä perustanut pysyvää kotia, vaan tosiaan voi asua opiskelijakämpässä, joka ei ole muodostunut vielä kodiksi ainakaan omassa mielessä. Siinä vaiheessa kun on asuntolainat ja omaa perhettä, niin on mielestäni kummallista, ettei sitä omaa kotia miellä kodiksi. Ärsyttävin käsite, mitä ainakin täällä Turun suunnalla kuulee, on "kotikoti", esim. menen käymään kotikotona viikonloppuna. Siis hän, johonkin überkotiin vai...? Oma äitini on muuttanut kolme tai neljä kertaa sen jälkeen, kun muutin pois lapsuudenkodista, joten en tiedä, mihin asuntoon mun edes pitäisi viitata tällä "kotikodilla". Itse sanon, että vietämme joulua äitini luona / kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko esim perhettä, lapsia, mies..



minä asun kotona, joka on omakotitalo mieheni ja lasteni kanssa. mitään toista "kotia" minulla ei ole ollut 12 vuoteen. olen 28v.

itsestäni on mylös hassua kun ihmiset kysyy "asutko vielä kototna"? no missä sitten jos ei kotona? naapurilla? :DD

Vierailija
8/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vuosikausia sanoin meneväni kotiin. Ehkä vielä silloinkin, kun sain esikoiseni, mutta aika pian sen jälkeen aloin kutsua omaa taloa kodiksi. Alkuun oli 2 kotia, nykyään mulla on vain yksi koti, jossa asun. Mä olen käsittänyt, että ne jotka eivät ole juurtuneet minnekään lapsuuden jälkeen tai jos lapsuuden kotiin on erittäin lämpimät välit vielä aikuisenakin, kutsuvat vanhempiensa kotia myös omaksi kodiksi vielä vanhanakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parikymppinen tuskin on vielä perustanut pysyvää kotia, vaan tosiaan voi asua opiskelijakämpässä, joka ei ole muodostunut vielä kodiksi ainakaan omassa mielessä. Siinä vaiheessa kun on asuntolainat ja omaa perhettä, niin on mielestäni kummallista, ettei sitä omaa kotia miellä kodiksi. Ärsyttävin käsite, mitä ainakin täällä Turun suunnalla kuulee, on "kotikoti", esim. menen käymään kotikotona viikonloppuna. Siis hän, johonkin überkotiin vai...? Oma äitini on muuttanut kolme tai neljä kertaa sen jälkeen, kun muutin pois lapsuudenkodista, joten en tiedä, mihin asuntoon mun edes pitäisi viitata tällä "kotikodilla". Itse sanon, että vietämme joulua äitini luona / kotona.

Se on tyhjillään. Silti se on koti. Se kylä on kotini, sillä siinä samassa kylässä asuu kaksi mummoani, vaarini, isäni, yms... Äitini on muuttanut pois mutta omistaa synnyinkotini edelleen. Ja koti se on vaikka on asuntolaina omasta talosta yms, joka sekin nyt on koti.

Ymmärrän kyllä sen ettei sellaisia juuria synny johonkin kerrostaloon keskelle kaupunkia, mutta maalla tämä on aika yleinen käsite.

t. Se 21v

Vierailija
10/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vuosikausia sanoin meneväni kotiin. Ehkä vielä silloinkin, kun sain esikoiseni, mutta aika pian sen jälkeen aloin kutsua omaa taloa kodiksi. Alkuun oli 2 kotia, nykyään mulla on vain yksi koti, jossa asun. Mä olen käsittänyt, että ne jotka eivät ole juurtuneet minnekään lapsuuden jälkeen tai jos lapsuuden kotiin on erittäin lämpimät välit vielä aikuisenakin, kutsuvat vanhempiensa kotia myös omaksi kodiksi vielä vanhanakin.

niin paljon että Lappi ja synnyinkotini ei enää tuntuisi kodilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monille maalla syntyneille, joiden kotitalo on vielä olemassa, se talo on aina ja ikuisesti koti. Etenkin, jos siellä vielä asuvat omat vanhemmat. Vaikka taloa pitäisi vaikkapa veljeni, menisin varmasti siellä käydessäni edelleen kotiin. Koti voi olla myös paikka, ei pelkästään ihmiset.

Vierailija
12/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin lapsuuden kotini oli koti. Eikä tosin ollut mitään omistusasuntoa tai edes todella pitkäaikaista vuokrakämppää. Ei ne oikein kodilta tuntuneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin asun kotona (omakotitalossa miehen ja lapsien kanssa), mutta voin myös mennä käymään kotiin. Jos asia ei muuten selviä, niin sanon kotiinkotiin.



Kaikki tuntemani ihmiset puhuvat näin. Ihan yleisesti työpaikalla puhutaan että kuka menee jouluksi kotiin. Myös vanhempani puhuvat kodeistaan, siis syntymäkodeistaan vaikka siellä ei ketään tuttua enää asu.

Vierailija
14/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotona käymään, kun menen äitini ja hänen miehensä luo taloon, jossa olen itsekin asunut pitkään. Ja tietysti minulla on omakin koti miehen ja kolmen lapsen kanssa täällä etelässä. Ikää 34v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on mies, lapsi ja omistusasunto, joka tietenkin on kotini. Lisäksi myös lapsuudenkotini on edelleen kotini.



Moni ihminen onkin tässäkin jo kirjoittanut, että vanhemmat/vanhempi on muuttanut pois jo lapsuudenkodista, joten heillä ei enää ole enää kuin yksi koti. Ei tietenkään, ei minullekaan vanhempieni tuleva eläkeasunto varmasti ole koti, enhän minä ole siellä asunut!

Vierailija
16/16 |
25.10.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee kotona olon fiilis jo ylittäessäni Rovaniemen etelärajan, sen jälkeen ei ole kire mihinkään ja tunnen olevani "kotona." Täällä pk-seudulla olen asunut 13v ja silti tuntuu että olen vain käymässä..