Miten lapsen saaminen ja äitiyslomalla oleminen ovat muuttaneet sinua?

- oravanpyörä töissä ei kiinnosta



- perhe ja läheiset tärkeämpiä, yhteisöllisyys ylipäätään



- ympäristöarvot, kuten kierrättäminen kiinnostaa enemmän



- en jaksa meikata ja pukeudun tuulipukuun, koska olen vähemmän ihmisten ilmoilla



- elämä on tässä ja nyt, nautin täysillä

noin kiteytettynä. Nykyään asioita miettii jo useita päiviä etukäteen, ruuat, matkat, pyykit, melkein kaikki pitää suunnitella ja miettiä toteutus.

Olen jo takaisin työelämässä, mutta äitiyslomallakin aloitin aamun tyyliin tukka ja naama kuntoon, mukavat, mutta kivat vaatteet päälle.



Ennen äitiyslomaa työnteko tökki, nyt sinne menee mielellään. Saa ruokatauon ja kahvitauon, kotona välttämättä ei.

sitä aina vain harvinaisemmaksi käyvää yleisyyttä kuin "omaa aikaa".

oli aika totaalinen elämänmuutos, koska ystävilläni ei ollut lapsia eivätkä niitä aikoneet hankkia, ja mun elämä taas muuttui lapsen myötä hyvin koti- ja perhekeskeiseksi. Oli myös selvää etten pienen lapsen äitinä voi enää tehdä entistä, rakasta työtäni.



Ystäviä tuli onneksi nopeasti lisää, ja aloin tykätä siitä vähemmän hyvigieenisestä ja rennommasta elämästä jota perheelliset viettää. Ihmisistä tulee noin ylipäänsä ottaen hauskempia ja mielenkiintoisempia, kun oman navan ympärillä pyöriminen vähenee.



Minä myös olen suunnitelmallisempi, mutta toisaalta myös joustavampi. Tavoitteet esimerkiksi matkan onnistumiselle on nykyään erittäin realistiset, ja kaikkeen pitää varautua. Mut kaiken kaikkiaan olen jollain tavalla onnellisempi kuin ennen lasta, olen armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin enemmän elämän pienistä asioista.

Epäitsekkäämpi. On kolme muuta suuta ja masua, jotka on täytettävä, ei voi ajatella vain itseään. Kärsivällisyttä lisää. Ymmärrystä perheitä ja äitejä kohtaan, ymmärrystä erilaisia lapsia sisältäviä perheitä kohtaan. En lue läheskään niin paljon kuin ennen paitsi lapsille. Aluksi pidin liian vähän huolta itsestäni, esim. hampaistani. Nyt on pakko, kun ovat liikaa reikiintyneet. Elämä on täyttä, ei ole yksinäisyyttä, eikä nykyisin edes yksin olon kaipuuuta. En halua kirjoitella itse enää runoja tai satuja, mitä nuorena tein. Ei kiinnosta yhtään. Kyllähän sitä 10 vuodessa kasvaa.

Minulla ei ulkonäkö (tai siihen suhtautuminen) ole muuttunut, ja edelleen pidän ulkoiluvaatteita tylsinä ja rumina, sporttityyli ei vana pure. Pukeudun mieluummin muihin vaatteisiin, kyllä nekin ovat mukavia ja käytännöllisiä. Pidän huolen ulkonäöstäni, mutta koska se ei ennekään ole ollut mikään elämän suurin sisältö ei siihen menevää aikaa ole tarvinnut rukata.



Myöskään kiinnostuksenkohteet eivät ole muuttuneet, tai mielipiteet.



Ajankäyttö on muuttunut eniten, en enää ehdi lukea niin paljon kuin ennen ja jotkut harrastukset ja kaverien tapaamiset ovat vähentyneet. Jonkun verran olen myös saanut lisää itsevarmuutta.



Pääasiassa en kutenkaan tunne lapsen saamisen minua muuttaneen, ennemmin jotain pientä hienosäätöä.

En koe vieläkään olevani "äiti", vaikka lapseni on kohta vuoden. Olen minä ja lapsi seuraa sivussa. Käytännössä tietty muutoksia on paljonkin, mutta noinniikuin ihmisenä. Väsymyksen takia olen astetta huumorintajuttomampi ja kireämpi, mutta uskon että se on vaan vaihe.

Edelleen meikkaan joka päivä, laitan hiukseni jne. (lapset ovat 4v ja 4kk). Muita muutoksia on varmaan ihan kärsivällisyyden kasvaminen ja rauhoittuminen. Olen aina ollut singahtamassa paikasta toiseen ja kotona olo ei oikein maistunut. Nykyään en vain jaksa lähteä mihinkään =D