Lue keskustelun säännöt.
Ei perkele, nytkö alkoi koulusyrjintä :/
10.09.2010 |
4-luokkalainen poika on maailman kilteintä mallia, varmaan liiankin kiltti, sopeutuva ja rauhallinen. On kuitenkin hyvä kaveri, puolustaa "omiaan" lopuun asti, eikä edes leikillään kyykytä toisia. No, täähän on niin helppo kohde kiusaajalle, ettei mitään rajaa. Eilen oli normaaliakin hiljaisempi ja illalla paljasti, että useampi koulukaveri oli eilen lähtenyt jonnekin ja jättäneet tämän meidän pojan rannalle selvän tekosyyn varjolla. En nyt kerro mitä oikeasti tapahtui, mutta sanotaan vaikka että "menivät iltapäiväleffaan, jossa varmasti on tilaa ja väittivät loppuunmyydyksi". Poika sitten illalla mietti, että taisivat kaverit tahallaan jättää hänet pois matkasta ja ihmetteli, mikseivät voineet sanoa suoraan vaan piti keksiä jotain noin hölmöä tekosyyksi.
Eihän sitä aina tartte kaikkia ottaa mukaan, mutta tuo oli minustakin jo aika tökeröä. Lisäksi tänä syksynä on ollut sellainen kutina, että poika on tuntunut olevan aiempaa epävarmempi kaveriasioissa. Nyt jos asiat alkavat mennä tähän suuntaan vauhdilla, niin itken verta. Olin nimittäin itse ihan samanlainen hiljainen mötikkä koulussa, just se tyttö joka seisoi yksin pihalla, kun ei mahtunut mukaan leikkeihin... Kouraisee aika syvältä vatsanpohjasta tuo pojan kertomus. :/
Kommentit (6)
Onko siinä poikaporukassa yksi tai kaksi, joita poikasi voisi kutsua ystäviksi (ettei pelkkiä "kavereita")? Jos on, niin nyt pojan varmaan kannattaisi kutsua näitä ystäviä teille kotiin tms. tekemään jotain kaksistaan/kolmistaan pojan kanssa. Mitä läheisempiä ystäviä on, sen heikommin lähtevät mukaan porukkakiusaan.
Ihanaa, kun ymmärsit heti! Tämä on ihan hyvää kaveri-ystäväporukkaa ja siksi kouraiseekin tuo rannalle jättö. Veikkaan, että tässä on takana yhden porukan johtohahmon omaa pahoinvointia, sillä hänellä on stressaava perhetilanne ja epäilen, että saattaisi purkaa omaa sekavaa oloaan kavereihinsa. Helpointahan on purkaa siihen kaveriin, joka ei varmasti sano mitään ikävää takaisin, eikä ainakaan lyö tai rettelöi. Mietin, että voisin vaikka ottaa hänet mukaan leffareisulle tms. ja jos ei muu auta, niin käyn varovaisesti juttelemassa hänen äitinsä kanssa.
Nää on vaan niin herkkiä asioita, kun ei toisaalta tahdo olla minkään "mammanpojan" äiti ja aiheuttaa omilla toimilla lisää hallaa pojalle, mutten myöskään rupea katselemaan villasormikkaiden läpi mitään syrjintää ja porukasta pois sulkemista. Ovat nimittäin ihan hyvin pitäneet yhtä viimeiset 2 vuotta, eli periaatteessa pitäisi saman onnistua edelleen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihan tänä syksynä tunnelma koulussa on muuttunut kiusalliseen suuntaan. Entinen "paras kaveri" esimerkiksi on pariin otteeseen pyytänyt poikaa ulos ja juoksuttanut pitkin lähiympäristöä valehdellen aina, missä hän muka odottaa. Ja lopuksi vastassa on ollut naurava ja ivallinen poikaporukka.
On tosi masentavaa katsoa, kun poika aina innostuu on joku näistä pojista soittaa, mutta useinmiten tulee pahoilla mielin kotiin: yleensä paikalle on tullut kolmas kaveri, jolloin poikani on jäänyt ylimääräiseksi.
Ilkeää on myös se, että erään samalla luokalla olevan pojan vanhemmat lietsovat omaa poikaansa + paria kaveria pidättäytymään poikani seurasta, vaikka mitään järkevää syytä tähän en keksi, enkä ole kuullut. Esim. koko luokka kutsuttiin tämän luokkakaverin synttäreille, mutta ei poikaani.
Pahahan noita syitä on arvailla, mutta kun on omaakin kokemusta syrjinnästä, niin lujille ottaa. On tosi hankalaa olla näyttämättä omaa pahaa mieltä ja katkeruutta, ja tsempata poikaa kaikesta huolimatta.
Minuakin kiusattiin koulussa itseäni ja olen kärsinyt samat tunteet kuin sinä myös oman poikani takia. SILTI sanoisin, että jäitä hattuu nyt. Se, että jonkun kerran ei mahdu mukaan, ei ole vielä kiusaamista eikä syrjintää, vaan tavallista lasten keskeistä paikanhakua. Sitä tapahtuu aina, eivätkä ne kaverisuhteet ole eikä niiden kuulukaan olla kiveen hakattuja, vaan ne vaihtelevat. Vaihtelussa on se hyvä puoli, että tutustuu useampiin kavereihin ja sillä tavalla todennäköisemmin löytää oman paikkansa vielä silloinkin kun maailma lasten kasvaessa isonee. On ikäänkkuin enemmän valinnnan varaa. Myös sun pojallasi. Ja lisäksi tähän kuuluu se, että niiden poikien kuuluu jo 4-luokkalaisina alkaa kokeilla omia sosiaalisia siipiään ja oppia itse pitämään huolta asioista.
Sun ei nyt pidää liikaa sekoittaa pakkaa, sillä sillä tavalla saatat estää poikaasi oppimasta itse. Lisäksi Minusta tuo pikasi reaktio ei kuulostanut vielä siltä, että hän olisi ottanut tilannetta kovin raskaasti. Älä siis sinäkään maalaa piruja seinille tai pahenna tilannetta suurentelemalla ongelmaa. Anna poikasi pärjätä, ja puutu asiaan vasta sitten jos hän ei pärjääkään. Hänen kasvulleen ja itsetunnolleen on tärkeää huomata ja oppia, että hän pärjää tällaisessakin tilanteessa. Puutu sitten vasta, jos tilanne kestää, ja menee pojan oman ratkaisukyvyn yli. SIlloinkin pidä kiinni siitä, että et itke verta, ainakaan sen pojan nähden. Se vain osoittaa pojalle, että tässä on iso asia kyseessä ja koska hän kokee epäonnistuneensa siinä, se pahentaa pojan oloa ja epävarmuutta.
Ja sitten sanoisin, itse kiusattuna ja myös eräässä vaiheessa kiusatun pojan äitinä, että se että
on maailman kilteintä mallia, varmaan liiankin kiltti, sopeutuva ja rauhallinen. On kuitenkin hyvä kaveri, puolustaa "omiaan" lopuun asti, eikä edes leikillään kyykytä toisia.
EI suinkaan tee kenestäkään helppoa kohdetta kiusaajalle tai altista kiusaamiselle. Kiusaaminen ei ole kiinni kohteesta vana ympäristöstä ja nuo ominaisuudet pikemminkin suojelevat ja vahvistavat sosiaalisesti kuin altistavat kiusaamiselle. Jos poikasi ei olisi juuri tällainen, häntä olisi todennäköisesti syrjitty ja kiusattu jo paljon aikaisemmin ja onnistuttu siinä paljon perusteellisemmin. Nuo ominaisuudet tulevat vielä suojelemaan häntä eristämiseltä ja syrjimiseltä, sillä hän ei ensinnäkään reagoi kiusaamiseen halutulla tavalla ja toisenakin hänellä tulee aina olemaan joku joka kuitenkin tykkää olla hänen kanssaan.
Älä näytä hätääsi pojalle, vaan selitä asia toistaiseksi parhain päin. Ole silti kuulolla ja voit toki kutsua muutamaa poikaa teidän kanssa leffaan tms. joskus toiste ja pyrkiä siten vahvistamaan pojan aemaa porukassa.
5, tuo taas on jo silkkaa kiusaamista. Minä soittelisin noiden kavereiden vanhemmille ja puhuisin asiasta. 9-vuotiaat voivat olla hyvin julmia ihan vain siitä oivalluksen ilosta, että pystyvät siihen. Vallan tunne juovuttaa. Jos pojilla on kotona yksikin normaali vanhempi, tuon voi saada loppumaan kun siihen ajoissa puututaan. Ottaisin ehkä yhetyttä opettajaankin, jos ovat samalla luokalla ja ehdottaisin että pitää vaikka koulussa hyvästä kaveruudesta oppitunnin. Nopea puuttuminen on tärkeää, kun ollaan menossa noin väärään suuntaan.
Älä näytä hätääsi pojalle, vaan selitä asia toistaiseksi parhain päin. Ole silti kuulolla ja voit toki kutsua muutamaa poikaa teidän kanssa leffaan tms. joskus toiste ja pyrkiä siten vahvistamaan pojan aemaa porukassa.
Joo, en minä hätääni näyttänytkään, vaan juttelin pojalle siitä, että välillä porukat vaihtelevat ja on ihan ok mennä yhteen paikkaan yksien kavereiden kanssa ja toiseen toisten. Sanoin kyllä, että kuulosti minustakin tekosyyltä ja että sellaiseen voi ihan suoraan sanoa, että "tää ei oo musta reilua". Poika on tosiaan sellainen, että esim. tuollaisessa tilanteessa ymmärtää yskän, mutta sopeutuu (vai alistuu?) tilanteeseen ehkä turhankin helposti. Ei siis ikinä mene sanomaan kaverille, että "sää oot tyhmä" tai suutu muuten. Joo, oli pitkään ainoa lapsi, eikä ole kotona oppinut kinastelua.
Tuo "vallan tunne juovuttaa" taitaa kuvata tilannetta hyvin ja tosiaan se yksi johtohahmo on aika heikoilla oman vointinsa kanssa ja varmasti haluaa sitä voimaa imeä vaikka kavereiden kyykyttämisestä, jos ei muuten onnistu. En aio hätiköidä tai stressata lapsen nähden, mutta pidän kyllä silmät ja korvat auki ja alan juonia, jos tilanne alkaa pitkittyä.
Kiitos viesteistä, auttoivat ajattelemaan asiaa! ap
Entisenä koulukiusattuna olen kovin herkkä näille jutuille ja välillä tuntuu, että etsin koko ajan omista lapsistani merkkejä mahdollisesta kiusaamisesta.
Onko siinä poikaporukassa yksi tai kaksi, joita poikasi voisi kutsua ystäviksi (ettei pelkkiä "kavereita")? Jos on, niin nyt pojan varmaan kannattaisi kutsua näitä ystäviä teille kotiin tms. tekemään jotain kaksistaan/kolmistaan pojan kanssa. Mitä läheisempiä ystäviä on, sen heikommin lähtevät mukaan porukkakiusaan.
Monet pitää curlingvanhemmuutena sitä, että katsoo lastensa ystävyyssuhteiden perään. Minä taas pidän sitä maalaisjärkenä vaan. Olen vankasti sitä mieltä, että mitä enemmän tunnemme lastemme ystäviä ja koulukavereita sekä näiden vanhempia, sitä vähemmän esiintyy kiusaamista.