Kauheimmat treffit ikinä!!!

sellainen sujuvaa small talkia puhuva ihminen. Esim. narsistithan on itsevarmoja ja sosiaalisesti taitavia, heissä ei näy epävarmuutta tai ujoustta. Mielestäni tuo piheys on tosiaan karmea luonteenpiirre. Jostain syystä miehissä löytyy noita pihejä enemmän kuin naisissa.

Hän kysyi minulta haluanko jäätelön - senkin olisin tietty itse maksanut. Sanoin että en taida, kiitos. Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Se oli varmaan opetellut tuota iskulausetta ja jäätelön tarjoamista aasinsillaksi jo kauan. Ehkä kavereilleenkin kehunut, että tällä repliikillä muuten pildee irtoo!

:D

Hän kysyi minulta haluanko jäätelön - senkin olisin tietty itse maksanut. Sanoin että en taida, kiitos. Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Se oli varmaan opetellut tuota iskulausetta ja jäätelön tarjoamista aasinsillaksi jo kauan. Ehkä kavereilleenkin kehunut, että tällä repliikillä muuten pildee irtoo!

:D

kiitos mutta mä en oikein ole jäätelönaisia, niillä on tapana sulaa ennenaikojaan! Oisko etes tajunnut...

:D

En ole nimittäin ikinä treffeillä törmännyt naiseen, joka olisi tarjoutunut maksamaan jotain...

Usein joku hiljaisempi voi olla parempi kumppani kuin sellainen sujuvaa small talkia puhuva ihminen. Esim. narsistithan on itsevarmoja ja sosiaalisesti taitavia, heissä ei näy epävarmuutta tai ujoustta. Mielestäni tuo piheys on tosiaan karmea luonteenpiirre. Jostain syystä miehissä löytyy noita pihejä enemmän kuin naisissa.

Minä maksan aina oman osani ja tarjoudun maksamaan myös kaverin osan, jos itse olen kutsunut.

Sinähän ihme naisiin olet törmännyt Minä maksan aina oman osani ja tarjoudun maksamaan myös kaverin osan, jos itse olen kutsunut.

Olen Pohjois-Suomesta kotoisin, asuin muutaman vuoden Turussa, siellä miehet aina tarjoutuivat maksamaan juomani baarissa tai ruokani ravintolassa. Joka kerta kieltäydyin, en halua antaa miehille sitä kuvaa että ovat oikeutettuja sänkypuuhiin maksettuaan minulle yhden tai kaksi siideriä.

saman olen huomannut nykyisessä kotikaupungissa Oulussa, sielläkin mies tarjoutuu maksamaan minunkin osani. Kiitos ei edelleen, maksan itse.

Lapsuuden kotimaisemissa mies ei oikeastaan koskaan tarjoutunut maksamaan. Tosin voi olla syynä sekin, että siellä asuin parikymppiseksi asti ja tapailin vähävaraisia opiskelijoita, joilla tuskin oli varaa maksaa omiakaan juomia ja ruokia.

Voi, taitaa olla paljon, mitä et tiedä siskojesi käytöksestä.

Sinähän ihme naisiin olet törmännyt Minä maksan aina oman osani ja tarjoudun maksamaan myös kaverin osan, jos itse olen kutsunut.

. Yllään hänellä oli kauhutunut verkkari/tuulipuku Suomen väreissä. . Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti..

mies haki minut, oli puhunut että mennään kahville johonkin kivaa paikkaan. Vei minut Espoossa Leppävaaran shellille, jossa spurgut istui viinanhajuisina vetämässä kaljaa. Niiden viereen sitten istuttiin kahville, mies ei tietenkään edes ajatellut maksaa, itse kaiveli jotain pennejä lompakostaan ja sain maksaa loput hänenkin kahvistaan.

Yllään hänellä oli kauhutunut verkkari/tuulipuku Suomen väreissä.

Hän kysyi minulta haluanko jäätelön - senkin olisin tietty itse maksanut. Sanoin että en taida, kiitos. Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Emme tavanneet enää toiste vaikka mulle pari kertaa soitteli.

Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Mä nauran täällä vedet silmissä tälle tapaukselle :D

Omat kauheimmat treffini olivat, kun olin lukion ykkösellä, 15 vuotta sitten. Olin jutellut ircissä usein mukavanoloisen pojan kanssa ja oltiin soiteltukin pari kertaa, ja lopulta poika pyysi minua treffeille. Vaikka kerroimme toisillemme ulkoiset tuntomerkkejä, niin en tunnistanut poikaa ollenkaan hänet tavatessani, koska hän oli valehdellut aika rankasti. Poika oli minua puolta päätä lyhyempi, (kertoi olevansa minua hieman pidempi, mä olen ja olin jo tuolloin 174 cm) huonoryhtinen, laiha, finninaamainen nörtti (omien sanojensa mukaan urheilullinen ja "ihan komeaksikin kehuttu"). Mentiin sitten kahville ja ajattelin, että jos poika on yhtä mukava kuin ircissä, niin kyllähän meistä ainakin kavereita voi tulla, mutta kahvilla ollessamme poika ei uskaltanut katsoa minuun päinkään ja vastaili jutteluuni yksisanaisesti ja niin hiljaisella äänellä, etten meinannut kuulla, mitä hän sanoi. Ymmärsin toki, että poikaa jännitti ihan hirveästi, ja mulla kävi häntä vähän sääliksikin, mutta tilanne oli kerta kaikkiaan niin kiusallinen, että kun olin saanut kahvin ja pullan kurkusta alas, niin totesin, että mä lähden nyt kotiin, kun ei tästä taida tulla oikein mitään.

Jälkikäteen kuulin yhteiseltä irc-tutulta pojan kertoneen, että hän oli lopettanut treffimme lyhyeen, kun ei ollut musta kiinnostunut :D

Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Mä nauran täällä vedet silmissä tälle tapaukselle :D

Omat kauheimmat treffini olivat, kun olin lukion ykkösellä, 15 vuotta sitten. Olin jutellut ircissä usein mukavanoloisen pojan kanssa ja oltiin soiteltukin pari kertaa, ja lopulta poika pyysi minua treffeille. Vaikka kerroimme toisillemme ulkoiset tuntomerkkejä, niin en tunnistanut poikaa ollenkaan hänet tavatessani, koska hän oli valehdellut aika rankasti. Poika oli minua puolta päätä lyhyempi, (kertoi olevansa minua hieman pidempi, mä olen ja olin jo tuolloin 174 cm) huonoryhtinen, laiha, finninaamainen nörtti (omien sanojensa mukaan urheilullinen ja "ihan komeaksikin kehuttu"). Mentiin sitten kahville ja ajattelin, että jos poika on yhtä mukava kuin ircissä, niin kyllähän meistä ainakin kavereita voi tulla, mutta kahvilla ollessamme poika ei uskaltanut katsoa minuun päinkään ja vastaili jutteluuni yksisanaisesti ja niin hiljaisella äänellä, etten meinannut kuulla, mitä hän sanoi. Ymmärsin toki, että poikaa jännitti ihan hirveästi, ja mulla kävi häntä vähän sääliksikin, mutta tilanne oli kerta kaikkiaan niin kiusallinen, että kun olin saanut kahvin ja pullan kurkusta alas, niin totesin, että mä lähden nyt kotiin, kun ei tästä taida tulla oikein mitään.

Jälkikäteen kuulin yhteiseltä irc-tutulta pojan kertoneen, että hän oli lopettanut treffimme lyhyeen, kun ei ollut musta kiinnostunut :D

"ihan komeaksi kehuttu"... Mistä ihmeestä löysi rohkeutta tulla treffeille valehtelunsa jälkeen? vai elikö jossain omassa maailmassaan, jossa kuvitteli olevansa komea?

Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti.

Mä nauran täällä vedet silmissä tälle tapaukselle :D

Omat kauheimmat treffini olivat, kun olin lukion ykkösellä, 15 vuotta sitten. Olin jutellut ircissä usein mukavanoloisen pojan kanssa ja oltiin soiteltukin pari kertaa, ja lopulta poika pyysi minua treffeille. Vaikka kerroimme toisillemme ulkoiset tuntomerkkejä, niin en tunnistanut poikaa ollenkaan hänet tavatessani, koska hän oli valehdellut aika rankasti. Poika oli minua puolta päätä lyhyempi, (kertoi olevansa minua hieman pidempi, mä olen ja olin jo tuolloin 174 cm) huonoryhtinen, laiha, finninaamainen nörtti (omien sanojensa mukaan urheilullinen ja "ihan komeaksikin kehuttu"). Mentiin sitten kahville ja ajattelin, että jos poika on yhtä mukava kuin ircissä, niin kyllähän meistä ainakin kavereita voi tulla, mutta kahvilla ollessamme poika ei uskaltanut katsoa minuun päinkään ja vastaili jutteluuni yksisanaisesti ja niin hiljaisella äänellä, etten meinannut kuulla, mitä hän sanoi. Ymmärsin toki, että poikaa jännitti ihan hirveästi, ja mulla kävi häntä vähän sääliksikin, mutta tilanne oli kerta kaikkiaan niin kiusallinen, että kun olin saanut kahvin ja pullan kurkusta alas, niin totesin, että mä lähden nyt kotiin, kun ei tästä taida tulla oikein mitään.

Jälkikäteen kuulin yhteiseltä irc-tutulta pojan kertoneen, että hän oli lopettanut treffimme lyhyeen, kun ei ollut musta kiinnostunut :D

"ihan komeaksi kehuttu"... Mistä ihmeestä löysi rohkeutta tulla treffeille valehtelunsa jälkeen? vai elikö jossain omassa maailmassaan, jossa kuvitteli olevansa komea?

Äiti oli varmaan kotona kehunut :) Ja onhan se kauneus toki katsojan silmässä.

Luulen kyllä, että saattoi hyvinkin elää jossain omassa haavemaailmassaan, käsittääkseni pojan sosiaalinen elämä oli lähes kokonaan siellä ircissä.

-71

joskus käyttänyt sanaa "luulenpa", mutta en ole The Jankkaaja. ;-) Vai olenko tietämättäni?

käyttäneeni, enkä ollut kirjoittanut kumpaakaan niistä viesteistä mitkä oli tunnistettu The Jankkaajan näppiksestä lähteneeksi... =)

joille menin valmiiksi hyvin vastahakoisena. Paikalle ilmaantui minua 10 vuotta vanhempi mies, joka koko ajan puhui ex-vaimostaan "miten se kehtasi minut jättää ja vei vielä lapsenkin mennessään" ja vertaili mm. korujani ex-vaimonsa koruihin. Vessareissulla pakenin suoraan päätä ulos ja kotiin. Myöhemmin mies ihmetteli tutuille, kuinka hävisin ravintolasta ilmoittamatta.



Toisilla sokkotreffeillä en ollut tarpeeksi lihava! Minulla on 15 ylimääräistä kiloa, ja mies oli pettynyt, halusi toooodella lihavan paksupohkeisen naisen! Muita kriteerejä ei ollutkaan.



Ei kiitos sokkotreffejä enää koskaan! (Onneksi ei tarvitsekaan enää etsiä.)

joskus käyttänyt sanaa "luulenpa", mutta en ole The Jankkaaja. ;-) Vai olenko tietämättäni?

käyttäneeni. Ja luulenpa ennemmin kuin The Jankkaajan, tunnistavani The Vainolan, jolla on tapana monessakin ketjussa saapua tunnistamaan The Jankkaaja, ja ohittaa asia, ja puuttua hänen persoonaansa. Minutkin on ilmeisesti joskus tunnistettu The Jankkaajaksi, päätellen kummasta ja vihamielisestä vaastauksesta. En nyt silti mene vannomaan, että kyseessä olisi tämä sama henkilö, The Vainola.

vAi mistä ihmeestä te löydätte näitä miehiä? Itse en ole koskaan ollut sokkotreffeillä, joten ehkä siksi en ole törmännyt tällaisiin.

KETJUN PARAS! X DDDD mies haki minut, oli puhunut että mennään kahville johonkin kivaa paikkaan. Vei minut Espoossa Leppävaaran shellille, jossa spurgut istui viinanhajuisina vetämässä kaljaa. Niiden viereen sitten istuttiin kahville, mies ei tietenkään edes ajatellut maksaa, itse kaiveli jotain pennejä lompakostaan ja sain maksaa loput hänenkin kahvistaan. Yllään hänellä oli kauhutunut verkkari/tuulipuku Suomen väreissä. Hän kysyi minulta haluanko jäätelön - senkin olisin tietty itse maksanut. Sanoin että en taida, kiitos. Hän jatkoi, että jos mieli tekee toisenlaista jäätelöä niin hänellä olisi tarjota 22 cm pitkä tuutti. Emme tavanneet enää toiste vaikka mulle pari kertaa soitteli.

Silloinkun kävin vielä treffeillä niin mulla oli tapana testata miehiä. Eli mä tarjosin hänelle vaikka oluen, okei se oli ihan ok, jos se kelpas hänelle, mutta jos kelpas seuraavakin, niin sitten unohdin koko tyypin.

Mä en voinut sietää miehiä jotka joi naisten rahoilla tai söi! Onneksi oli niitäkin jotka kieltäytyi.

Toisilla sokkotreffeillä en ollut tarpeeksi lihava! Minulla on 15 ylimääräistä kiloa, ja mies oli pettynyt, halusi toooodella lihavan paksupohkeisen naisen! Muita kriteerejä ei ollutkaan.

Ei ole todellista :D

Kertokaa lisää näitä!

...Vessareissulla pakenin suoraan päätä ulos ja kotiin...

Näen sinut pienessä mielessäni pakenevan pää kolmantena jalkana ovesta ulos heti tilaisuuden koittaessa... =D Jäikö takki pöytään?

Mutta asiaan. Mulle on kanssa sattunu tapaus joka ei ollut päässyt eksästään yli. Puhui ja puhui, ylisti exäänsä maasta taivaisiin parin tunnin ajan. Kun mies alkoi itkeä pillittämään suruissaan, katsoin parhaaksi liueta paikalta.

Mies oli yhteiselle tutullemme kehunut minua niin ihanaksi ihmiseksi jolle on mukava jutella syntyjä syviä... Olisi halunnut tutustua paremminkin. Oli ihmeissään kun kohteliaasti kieltäydyin.