Blaah, mulla on taas tänään sellainen olo että mua vihataan

Ehkä se johtuu siitä kun on kiusattu niin paljon lapsena/nuorena ja sitten kun lukee tätä av:ta, niin ajattelee, että kaikki ihmiset on oikeasti tällaisia ja ajattelee näin, kuten täällä kirjoitetaan. Ja otan kaikki ihmisten kommentit tosi henkilökohtaisesti ja on tapana liioitella niitä negatiivisia kommentteja.

Tai enemmänkin, en jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä koska tuntuu että: mitä enemmän olen jonkun kanssa tekemisissä sitä pahemmaksi kusipääksi se ihminen jossain vaiheessa paljastuu, sitä pahemmin menee sukset ristiin sen henkilön kanssa...



Toisaalta en oikeasti kaipaa enää hirveästi ihmisten hyväksyntää, mikä on todella hienoa huomata itsessään. Ehkä ihmisiin voisi yrittää suhtautua jotenkin kevyemmin?

kenelläkään ole tähän aiheeseen mitään? tähän aikaan täällä ei kyllä edes ole juuri ketään...

Itsekin joskus ajattelen, että taas tuli puhuttua hölmöjä ihmisten kuullen, mitäköhän ne oikein minusta ajattelee. Varmaan pitävät tyhmänä ja hölmönä jne.



Tosiasiassa, kun oikein miettii, yleensä muutkin ihmiset pohtivat samanlaisesti. Välttämättä se toinen osapuoli ei ole mitään minun puheistani sen kummemmin ajatellut "olipa tyhmä kommentti" vaan on voinut jopa itse mielessään olla keskittynyt siihen, miltä hän itse vaikuttaa minun silmissäni.



Mietipä omalta kohdaltasi kumpaa mietit kauemmin, mitä joku toinen on sanonut vai mitä itse olet jollekin sanonut? Itse ainakin märehdin pitkäänkin joskus, miksi nyt sanoin noin tai näin. Harvemmin kovin kauaa toisen kommentteja pohdin, ellei hän ole jotenkin erityisen ilkeä minua kohtaan ollut.



Itse en kyllä tunne, että minua vihattaisiin. Voin ajatella, että minusta ei pidetä, mutta viha on jo aika vahva tunne mun mielestä.



Johtuuko tunne lopulta siitä, että et itse itsestäsi pidä? Pitäisikö itselle olla armollisempi? Onko joskus elämässäsi ollut ihmisiä, jotka ovat latistaneet sinua? Tai kiusanneet? Jospa tällainen kokemus on jättänyt arven sinuun?



Itse sain uskoa itseeni sen jälkeen, kun tapasin ihmisiä, jotka olivat oikeasti kiinnostuneet siitä, mitä minäkin puhun. Lievää kiusaamistaustaa itsellä on. Ja näin sellaisia ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita muustakin kuin omasta navasta eli olivat myös kiinnostuneita, mitä muille kuuluu. Puheet eivät olleet ainoastaan siinä, mitä HE olivat milloinkin tehneet. Vaan myös toisen ihmisen tekemiset olivat kiinnostavia.



Jos sinulle tulee tunne, että sinua vihataan, komenna tunne pois. Sano itsellesi olevasi hieno ihminen, kehu itseäsi ihan päivittäin. Älä anna negatiiviselle tunteelle liikaa aikaa.

Ihan sitä kautta, että viha on aika voimakas tunne. Tarkemmin kun ajattelee, on ehkä hieman koomista ajatella että minä muka herättäisin ihmisissä niin voimakkaita tunteita. Tosiasiassahan suurin osa ihmisistä on ns. neutraaleja toisiaan kohtaan.



Nyt sitten taistelen sen kanssa että "ne eivät ehkä vihaa, mutta ei ne pidäkään". Olisi kiva jos kaikki pitäisivät minusta, mutta eihän se niin mene...