Lue keskustelun säännöt.
"Minä tiedän kaiken ja päätän kaikesta" -synnyttäjät kätilöjen riesana!
Kommentit (60)
Mutta idea on sama jokainen vastaa päätöksistään niin hoidossa kuin ostoksissaan. Tietinkin jos houlhouksen alle, niin silloin vastuu on muualla.
Suomessa tosiaan jokaisella on oikeus päättää hoidostaan, eikä päätökselle tarvita kenenkään siunausta. Vastuukin tästä siirtyy tällöin päätöksen tekijälle.
Kyllä se on julkinen terveydenhuolto, joka vastaa näiden päätösten seurausten korjaamisesta ja siivoamisesta. Vai oletko koskaan kuullut minkään sairaalan kieltäytyneen esim. jääräpäisesti valitun ja pieneen menneen kotisynnytyksen jälkihoidosta tyyliin "hoitakaa itse, itsepähän valitsitte"? Ehei, näin se ei tosielämässä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei synnyttäjällä saa olla MITÄÄN toiveita! Ei saa edes toivoa kokeilevansa ensin alakautta (jos on joku sellainen tilanne että sektioon saattaa joutua), ei saa edes toivoa lääkkeitä, kätilöt päättävät mitä saa, synnytys asentoakaan ei saa päättää, eihän synnyttäjä tiedä mikä olisi hyvä asento, varsinkaan uudelleen synnyttäjä. Voi luoja miten tyhmiä synnyttäjät ovat, eivätkä muista mikä helpotti edellisessä synnytyksessä. Kätilö tietää!
Kätilöhän se synnyttää ja kokee kaikki kivut.
Onneksi olen saanut joka synnytyksessä sellaisen kätilön joka kyllä sano jos minulla meni överiksi, mutta myöskin kuunteli minun TOIVEITANI! Ja uskon kyllä että jos minun ja lapsen henki olisi ollut vaarassa, ei kätilö minua olisi kuunnellut :) Ei sillä, en kyllä olisi pistänyt vastaankaan.
Maallikot luulevat, että tieteissä - kuten lääketieteessä - on olemassa ehdoton totuus ja yksi ainoa oikea toimintatapa, jota kaikki ammattilaiset seuraavat. Voi kuulkaa, näin ei ole! On aivan tavallista, että lääkärit ja jopa ne ylijumalakätilötkin käyvät ammattiryhmänsä sisällä keskustelua hyvistä hoitokaytänteistä. Toiset kätilöt ovat valmiimpia kokeilemaan uusimpien tutkimusten tuomia juttuja, toiset taas pidättäytyvät siinä tutussa ja turvallisessa, kauan sitten oppimassaan menetelmässä. Esimerkiksi episiotomiaprosentit vaihtelevat suuresti jopa Suomen sisällä. Jos synnytät Ahvenanmaalla, niin todennäköisesti eivät leikkaa välilihaa. Jos synnytät Pohjanmaalla, niin varmasti leikkaavat. Mistä muustakaan tämä kertoo kuin siitä, että eri sairaaloissa on eri käytänteet. Kuka on sanomaan, että juuri se sinun sairaalasi menettelytapa on sinulle paras?
Mielestäni tällaisessa tilanteessa potilaalla on hyvä olla edes jotain hajua siitä, mitä linjaa hän haluaisi kokeilla. Ja oikeus tuoda kantansa esiin myös hoitavalle henkilökunnalle. Akuutit ongelmat ovat asia erikseen ja silloin päätökset tekee ammattilaiset. Mutta naiste on niin lampaita tässäkin asiassa. Harmi.
Mutta idea on sama jokainen vastaa päätöksistään niin hoidossa kuin ostoksissaan. Tietinkin jos houlhouksen alle, niin silloin vastuu on muualla. Suomessa tosiaan jokaisella on oikeus päättää hoidostaan, eikä päätökselle tarvita kenenkään siunausta. Vastuukin tästä siirtyy tällöin päätöksen tekijälle.
Kyllä se on julkinen terveydenhuolto, joka vastaa näiden päätösten seurausten korjaamisesta ja siivoamisesta. Vai oletko koskaan kuullut minkään sairaalan kieltäytyneen esim. jääräpäisesti valitun ja pieneen menneen kotisynnytyksen jälkihoidosta tyyliin "hoitakaa itse, itsepähän valitsitte"? Ehei, näin se ei tosielämässä mene.
Nyt sotketaan jo asioita. Kotisynnytys on yksi päätös. Siihin ei voi kukaan sanoa vastaan. jos asia menee pieleen, niin näin kävi. Kenenkään muun ei tarvitse tästä ottaa vastuuta.
Jatkohoidosta kieltäytyminen onkin jo eri asia ja siihen ei tosiaankaan julkisell puolella ole oikeutta. ( Vaika parempi lopputulos olisi muuten ssavutettu).
Jos kerran ostos vetaukseni meni pieleen, niin laitetaan tähän jokin muu. Työ kotisynnytys/jatkohoito asiasta tulee mielee peruskoulun opot. Jos opo on todennut ysiluokkalaiselle, että sinun pitää mennä partui/kampaaja kouluu ja oppilaalla on eri mielipide haluistaa ja lukee vaikka ydinfyysikokki. tämä on sallittua. ehkäpä järkevämpää olisi ollut lukea parturi-kampaajaksi työtilanteiden takia. Mutta ei työkkäti lakkaa maksamasta, koska et mennyt ohjeiden mukaan ja olisi avoinna parturikampaajan apikkoja, mutta ydinfyysikkoja ei kukaan halua.
Muistan, kun TAYS:ssa kuvatun sairaalasarjan yhdessä jaksossa kätilö Erja (?) opasti uutta työntekijää, joka oli siirtynyt heille kätilönhommista pääkaupunkiseudulta, leikkaamaan napanuoran. No, tämä uusi työntekijä teki sen vähän erilailla kuin mitä TAYS:ssa on tapana ja siitä Erja sitten huomautti, että "Meillä tehdään näin. Tee sinäkin vastaisuudessa niin." Tähän uusi fiksulta vaikuttanut kätilö sitten esitti kysymyksen "Miksi?", johon Erja vastasi "Että kun se nyt vaan tehdään niin." Eli uusi työntekijä ei mitään perustelua sille, miksi hänen täytyi vaihtaa eri sairaalassa oppimansa käytäntö toiseksi. Ja tällaisten käsiin olette sokeasti itsenne antamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menossa pian synnyttämään, ja nimenomaan synnärin nettisivuilta löytänyt linkin, jossa puyydettiin kirjaamaan omat toiveet paperille. Tosin siinäkin korostettiin, ettei synnytystä voi suunnitella, ja harvoin se menee niin kuin oli ajatellut...
Kuitenkin tuollainen töykeä asenne kätilöiltä on käsittämätöntä! Ovat ammattaitaitoisia ammattialisia, ja työssä, Synnyttävä äiti & vauva ovat "asiakaita" heille, eivätkä tule sinne ätilöjä kiusaamaan.. Joillekin luonteille on helpompaa, toisille vaikeampaa olla "Avuton" ja toisten "Armoilla"... Sellaiselle, joka on tottunut itse "määräämään" ei ainakaan tuo asenne yhtään auta: tulee vaan pian riita?
Mä panen kätilön ainakin vaihtoon, jos ei kuuntele tai sanoo ikävästi. En aio hyväksyä käytöstä, jota en muutenkaan hyväksyisi, tilanteessa jossa olen heikoimmillani. Että positiivinen ja reipas, auttavainen kätilö tänne kiitos! Otan ohjeita kiitollisena vastaan, synnytystäni en ole sen kummemin suunnitellut ja olen avoin lähes kaikelle.
Mutta mulle ei huudeta, ei tiuskita, eikä käsketä tai komenneta muuten kuin ponnistamaan. Se on fakta, josta pidämme mieheni kanssa kiinni.
t. helsinkiläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ainakin pitäisi kuunnella potilasta. Esimerkiksi syöpäpotilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta ja välillä näin käykin, jos ennuste on epävarma ja hoito raju. Jos kieltäydyt vaikka sydänleikkauksesta, ei poliisi tule kotoa siihen hakemaan. Lääkäri (tai kätilö) on asiantuntija, joka kertoo eri hoitojen vaikutuksista, eroista, suosittelee. Synnytyksen erityispiirre muihin tilanteisiin verrattuna on toki se, että kätilön on ajateltava myös vauvaa.
Itse ainakin sain ensimmäisessä synnytyksessä kokeilla erilaisia kivunlievitysmenetelmiä omien toiveiden mukaan ja näin toivon myös toisessa tapahtuvan. Hätätilanteet ovat asia erikseen, eipä mulle tullut mielenkään kyseenalaistaa kätilön päätöstä imukupista, kun lapsen sydänäänet katosivat.
Siinä kirjattiin äidin ja isän toiveet tulevan synnytyksen suhteen. Kivunlievitystavat listattiin, toiveet synnytysasennosta, haluaako isä leikata napanuoran, haluaako isä kylvettää vauvan, haluammeko perhehuoneen (jos mahdollista).
Miksi näitä kysyttäisiin, jos kätilökin voisi ne puolestamme päättää?
Ehkäpä siksi, että synnytys on moneen muuhun lääketieteelliseen toimenpiteeseen nähden potilan/synnyttäjän osalta aktiivinen suoritus. Tällöin on siis tärkeää, että pääosan esittäjällä on miellyttävä olo ja hänen toiveitaan kuunnellaan. Ihmiset ovat valmiimpia yrittämään enemmän ja suhtautuvat asiaan positiivisemmin, jos heitä kuunnellaan ja heidän toiveensa huomioidaan.
Näin siis ainakin Haikaranpesässä, joka on edistyksellinen paikka synnytysten hoidossa ja josta olen kuullut vain positiivista palautetta. Kun olin siellä synnyttämässä, niin toiveitani todellakin "noudatettiin", tosin kätilö kysyi, että "olet toivonut tällaista - kokeillaanko sitä?" Eli akuutissa hetkessä sain vielä vahvistaa omat toiveeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...vaan eivätpä nuo kätilöt usko ku luulevat tietävänsä kaiken, vaikka tunnen kyllä oman kroppani täysin. Kätilöt ei oo jumalia ja kyllä äiti itse tietää parhaiten mikä on hänelle parasta. Äitihän sen kivun tuntee. mullekin kätilöt sanoi että synnytys ei oo käynnissä ja lapsi ei tälle iltaa synny. (illalla oli klo 20 ja supistukset jumalattamon kipeitä, tuli 5 min välein ja kesti 1 min) Sanoivat miehelle että lähde kotiin ja eivät päästäneet mua saliin ku kuulemma ei ollut synnytys käynnissä. Jouduin osastolla kärvistelemään kipuineni. Itkin ja oksensin ja uikutin ja lopulta huusin kivusta. Kätilö sanoi n. klo 20.30 mulle että olla hiljaa ku häiritsee kahta muuta odottavaa äitiä. Kätilö lähti huoneesta. Aika äkkiä tuli takas ku ennen yhdeksää illalla kuului huoneesta mun karjaisu: "Ponnistuttaa!" No sitte kätilö tulikin nopeaan ja kärräs mut johonki tutkimushuoneeseen ku ei päästäny saliin ja synnytyskätilö tuli tutkimaan paikat. Olinkin 10 cm auki ja 2 min ja vauva ulkona. Joten kätilöihin (ainakaan osatolla) en luota pätkääkään. Jäi aika traumat ku eivät uskoneet kuinka kipeä olin. Eivät tutkineet paikkoja, eivätkä antaneet kivunlievitystä, eivätkä päästäneet edes saliin synnyttämään. Joten kiitos vaan Oysin henkilökunnalle ja lämmin kiitos erityisesti niille kahdele hoitajakätilölle. Siellä en enää ikinä synnytä. :(
Kätilö hyssytteli, kun itkin kuulemma liian äänekkäästi. Vieläkin itkettää, kun muistan oman hädän :'(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö hyssytteli, kun itkin kuulemma liian äänekkäästi. Vieläkin itkettää, kun muistan oman hädän :'(.
Olisin mäkin pelästynyt jos olisin synnyttäessäni kuullut naapurihuoneesta kovaa itkua. Että siinä mielessä kätilösi toimi ihan oikein.
Niin niin että kätilöt tietää parhaiten. Joo no varmaan ne kätilöt halus että saynnytän osastolla ku eivät päästäneet salinn vaikka sanoin jatkuvasti että synnytys onkäynnissä ja haluan saliin ja haluan jotain edes kipuun. Trajosivat panadolia. :O Siis synntyskipuun ku supistukset 5 min välein. Huippuammattilaisia.
No seuraava syntyy piakkoin ja mulla on pari toivetta ku meen synnyttämään. Haluan synnyttää salissa ja haluan että minua uskotaan ja kuunnellaan.
että antakaa kätilöiden tehdä työnsä rauhassa. Ne on sentään opiskelleet sitä hommaa ja tietävät äitiä paremmin mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä. Tai ainakin itse toivon ja odotan, että siinä tilanteessa kätilö on se ammattilainen!
Olisi se kyllä vähän kauheaa jos joutuisin kätilölle sanomaan mitä tehdään. Ekassa synnytyksessä näin vähän olikin. Tuntui TOSI turvattomalle kun itsekin olin ensi ensikertalainen siinä hommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kätilö totesi synnytyksen olevan käynnissä, mutta mitään kiirettä ei ollut kun supisteli vain 7 min välein. kivunlievitystä piti erikseen pyytää useaan otteeseen, ilokaasun sain kera kätilön huomautuksen "pakko kai se on antaa kun olet muka noin kipeä". Vauva syntyi 20 min päästä, mies avusti synnytyksessä (mies lääkäri), kätilö tuli paikalle reippaasti myöhässä, kun enhän ollut kiireellinen.
En tiedä miten saisin ne tällä kertaa uskomaan että tod näk synnytys on nopea (eka 5 h, toinen 2, 5h). Ja en tiedä uskallanko edes pyytää saavani synnyttää jossakin muussa asennossa kuin selällään tai että saisin lapsen heti imetykseen, toiveilla kun heti pääsee vaativaksi (ts. veemäiseksi) äidiksi ja kohtelu on sen mukaista.
kuin lääkäri jonka armoilla olet, viisastelee, vähättelee ja aliarvioi potilastaan?? Jos ei ymmärä kuinka herkässä tilanteessa tuleva äiti on, olet väärässä ammatissa. Minullekin kätilö totesi pelkopolilla kauhean vänkäämisen jälkeen että "en minä kyllä käsitä alkuunkaan tällaisia pelkoja, nämähän ovat aivan hassuja".
Hmm, ehkä ei oikea ihminen tuohon paikkaan. Sanoinkin että siinä pitäisi istua psykologi joka ymmärtää ihmisten pelkotiloista ylipäätänsä jotain eikä kätilö jonka kuuluu laskea sairaalan rahoja joka sekunti. Kaikkihan tietää että hämähäkkipelkokin on aivan naurettava, minkä se sentin kokoinen hämis sulle mahtaa, mutta selitäpä se ihmiselle joka pelkää sitä neuroottisesti.
ja meille sattui onneksi huippuhyvä kätilö, jolla oli koko ajan homma hanskassa ja tunnelma säilyi rauhallisena. Sama kätilö saatiin pari vuotta myöhemminkin; molemmista kerroista jäi todella hyvä mieli. Menin synnyttämään "avoimin mielin" eli en juurikaan suunnitellut synnytystä sen tarkemmin ja ainoana toiveena oli tarpeen vaatiessa saada kipuun lääkitystä.
Kolmannella kerralla ei ollutkaan niin hyvä tuuri: kätilö ei uskonut minun olevan kipeä, sain epiduraalin sijaan lyhytvaikutteisen spinaalin (kun kätilön mielestä ehtisin varmasti vielä saamaan epiduraalinkin) ja kun kerroin, että ponnistuttaa hän käski minua menemään vessaan kokeilemaan, jos minulla vaikka olisi suoli tyhjenemässä... No, vessaan asti raahauduin mutta sinne se vauva sitten meinasikin syntyä - opiskelija sai minut miehen kanssa takaisin sängylle juuri ennen kuin vauva "sujahti" ulos. Kätilö oli vähän "yllättynyt", kun hän astui huoneeseen opiskelijan hälyttämänä n. minuutti vauvan syntymän jälkeen. Kohta huoneessa riittikin ihmettelijöitä: miten voikin vauva syntyä sairaalassa niin vauhdilla ettei hoitava kätilö ehdi paikalle?? Ilmeistä kyllä päättelin, että kätilölle tuskin oli kehuja luvassa. Kolmas synnytykseni sujui täsmälleen samalla tavalla kuin kaksi ensimmäistä: nopeasti ja kivuliaasti. Mutta tämän "tiedon" kätilö jätti täysin omaan arvoonsa ja päätti toimia oman päänsä mukaan... Pääasia kuitenkin oli, että vauva voi hyvin ja itsekin toivuin kokemuksesta nopeasti. Pieni pelko jäi kyllä pääkoppaan...
tyypit on lääkäreidenkin riesana.
hän sanoi et jos äiti huutaa synnytyksessä niin yleensä heidän kuuluu seuraavana päivänä pyytää anteeksi henkilokunnalta. ja minä en voinut uskoa korviani kun tuon kuulin
Tuo oli varmasti vitsi, jonka tietysti olisi voinut jättää myös kertomatta.
Itse olen kätilö ja toivelistoista sanoisin, että ne ovat toiveita. Niitä kunnioitetaan ja noudatetaan siinä mittakaavassa, kun se on mahdollista.
Aina ei kaikki mene, niin kuin "oppikirjassa normaalit-sivulla" ja silloin tilanne voi vaatia tiukkaakin ohjausta. Yleensä on kyse vauvan turvallisuudesta. Siinä tilanteessa ei voi alkaa rauhallisesti ohjailemaan ja odottelemaan. Usein myös äiti voi olla niin kipeä tai muuten synnytyksessä "kiinni" ettei oikein ymmärräkään, kuin selkeitä ohjeita. Tilanteet käydään läpi jälkikäteen, mikäli se suinkin on mahdollista.
Toivon kuitenkin kaikille parasta mahdollista synnytystä. Se on loppujen lopuksi sellainen, kuin "luonto" sen päättää.
"Minä tiedän kaiken ja päätän kaikesta" -synnyttäjät kätilöjen riesana! Voiko mikään olla ärsyttävämpää?
Kyllä voi, nimittäin kaltaisellasi tavalla ajatteleva kätilö.
Ero ostoksen ja hoideon välillä toki on, olisi pitänyt ottaa esimerkkijä tuolta hoidon puolelta. Mutta idea on sama jokainen vastaa päätöksistään niin hoidossa kuin ostoksissaan. Tietinkin jos houlhouksen alle, niin silloin vastuu on muualla.
Suomessa tosiaan jokaisella on oikeus päättää hoidostaan, eikä päätökselle tarvita kenenkään siunausta. Vastuukin tästä siirtyy tällöin päätöksen tekijälle.
"besserwisser" kätilöllämme oli kovasti käsityksiä esimerkiksi kivunlievittämisen menetelmistä. Kuitenkin tilanteensa tietää henkilölle itse parhaiten ja tämä ohittaminen on tuota tarkoittamaani "besserwisseriyttä".
Toki kätilön tulee kertoa mielestään väärästä valinnasta ja sen seurauksista. Tähän kai voisi tiivistää, että pyytämäättä annettu hyvä neuvo on loistava asia. Toistuvasti samasta asiasta pyytämättömätön neuvo on nalkuttamista.
Alkuperäisen viestin mukainen suhtauminen kätilöltä ei ole kovinkaan myönteinen ja auta tilanteessa pätkääkään. Synnytys ja yleensä hoitotapahtumat ovat kovin henkilökohtaisia ja näissä tulee mahdollisimman pitkälle ottaa huomioon hoidettavan tahto. Jos tämä risoo, kuten tuntuu tilanne apn kohdalla olevan, niin suosittelen edelleen ammatinvaihtoa.