Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
avioerosta
08.11.2010 |
Oltiin miehen kanssa yli 10 v yhdessä, 5v naimisissa. Meillä on kaksi lasta 2 ja 4 v. Minä halusin erota koska meinas pää hajota. Elämä oli yhtä riitelyä ja riidanhaastamista päivästä toiseen. Mies oli / on aina töissä. Minä hoidin lapset ja kodin ihan yksin, koskaan ei ollut yhtään vapaata aikaa ihan itselle. Siis ei ainoatakaan hetkeä ennen kuin lapset oli nukkumassa. Sittenkin se olin aina minä kuka hoiti lapset yöllä kun heräsivät. Ei harrastuksia tai mitään. Mies kun tuli illalla kotiin melkein lasten iltapala-aikaan ja sitten väsytti niin kovin ettei voinut lasten kanssa olla. Mies ei koskaan laittanut lapsia nukkumaan tms..
Me käytiin yli vuosi parisuhdeterapiassa, mutta en kokenut siitä mitään apua asiaan. Tuntui kuin olisin häkkiin ahdistettu eläin ja rakkauskin kuihtui pois.
Mies muutti keväällä omaan asuntoon, hän ei olisi halunnut erota. On ottanut lapset nyt joka toinen viikonloppu luokseen ja olen sanonut että voi viettää enemmänkin aikaa heidän kanssaan, koska lapset kaipaa isäänsä, selvähän se.
Mies haluaisi, mutta ei kuulemma pysty koska joko on töissä tai sitten ei voi tulla tänne koska tämä on hänen entinen kotinsa ja tuntuu niin pahalta olla täällä kun ei voi elää meidän kanssa sitä perhe-elämää. Mä tajuan sen kyllä mutta minkäs teet, mun tunteet miestä kohtaan on kuolleet ja mä en halua palata siihen vanhaan. Meillä menee lasten kanssa hyvin, ainoastaan se ettei ne nää isäänsä usein, surettaa minua.
Nyt on kuitenkin avioliiton harkinta-aika umpeutunut ja mies sanoo että haluaa sitten hakea sen lopullisen eron, koska me ei palata enää yhteen. Ihan ok, mutta mies sanoo että sitten on kaikki loppu. Okei, siis tarkoittaa sitä ettei voi enää tulla meidän kanssa laisinkaan viettämään aikaa, tai ettei me nähdä enää kuin silloin kun hakee lapset. ei halua.
Minä olen ihan onneton kun en todellakaan halua olla lapsista erossa esim jouluna, mutta on surkeaa ettei mies halua meidän kanssa olla kun on erottu, lapset on kyllä surullisia. Miten niin pienillekin selität miksei isi ole jouluna niiden kanssa. Mies vaan hokee että itehän tätä halusit. No niin halusin, mutta tarvitseeko sen niin radikaalia olla, eikö eron jälkeen voi olla ystäviä, pitääkö kaiken olla sitten totaaliloppu?? Mies sanoo että tapaamisjärjestelyt pitää sopia uusiksi. en minä halua olla lapsistani erossa viikkoa kerrallaan enkä synttäreitä tai joulua yms. Minä olen hoitanut lapset 24/7 AINA. Mies tekee pitkiä päiviä ja viikonloppuja töitä, lapset olisi hoidossa aina. Minä olen itse vielä hoitovapaalla ens kesään saakka, ja sittenkin mulla on vain 6 h työpäivät joten aikaa lapsille on paljon enemmän. Voiko tapaamisajoista tehdä sopimuksen että lapset on aina joulut äidillä ja jossei isä halua olla mukana, on oma häpeänsä. Eikä kai isä voi vaatia vuoroviikkosysteemiä tälläisessä tilanteessa? Lapset on mulle kaikki kaikessa ja en halua olla niistä erossa 2vk/kk. Olen ollut hyvin joustava tapaamisten suhteen nytkin, mies saisi nähdä silloin kun haluaa mutta on hyvin vähän nähnyt kuitenkin. Onkohan tämä joku ylimenevä kriisi miehellä vai onko muilla kokemusta?
Kiitos jos joku jaksoi lukea.
Kommentit (14)
Tää siis asian vierestä mut kiinitti huomioni.. Ihmiset, jotka eivät eroa läpikäy tai puhu, sysäävät sen vaan mielestään eivätkä käsittele asiaa ollenkaan. eivätkä kyllä opikaan siitä mitään.
minunkin olisi vaikea päästä irti kumppanista, jonka kanssa itse haluaisin olla, ja joka haluaa minusta eron, mutta joka silti haluaisi nähdä usein (?) käytännön syistä. Yleensä erosta yli pääsemiseen vaaditaan totaalinen radiohiljaisuus, mutta lasten kanssa sitä on vaikeampi toteuttaa muuten kuin siten, ettei hengailla enää yhdessä perheenä. Ja itsehän sen eron tosiaan halusit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi että lapset ovat noin pienet ja myös koska jos isä ei ole ennen osallistunut elämään vaan sinä olet ollut ainoa todella läsnäoleva vanhempi, olisi noin pienille lapsille todella rankkaa olla viikko kerrallaan erossa sinusta. Mistä isän innostus lapsiinsa nyt yhtäkkiä syntyi? (kun ei kerta avioliittoaikana ollut kiinnostunut). Meinaako pääsevänsä elareista vuoroviikko-systeemissä vai saiko jonkin isyys-herätyksen?
Minusta on kohtuutonta että vaatisit jouluja aina itsellesi. Kyse on lapsista eikä sinusta tai exästäsi. Mutta samasta syystä huoltajuuden ja lasten asumisen pitäisi pysyä sinulla ja miehelle vain viikonloppuvierailut eikä mitään siirtymistä 50-50 rakenteeseen.
Tää siis asian vierestä mut kiinitti huomioni.. Ihmiset, jotka eivät eroa läpikäy tai puhu, sysäävät sen vaan mielestään eivätkä käsittele asiaa ollenkaan. eivätkä kyllä opikaan siitä mitään.
Kiitos tästä. Miehen kanssa meillä on aina ollut kommunikaatioongelmia, lähtee nimenomaan karkuun. Pamauttaa oven perässään ja häipyy. Ja seuraavan kerran kun näkee on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Siksi siitä terapiastakaan ei ollut mitään apua, kun mies ei kotona puhua pukahtanut koskaan mitään siitä vaikka kuinka yritin.
Mutta yli 10 v yhdessä niin miten sen voi noin vain kokonaan unohtaa (siis yli kolmasosan mun elämästä!) Vaikka en halua asua miehen kanssa saman katon alla enkä olla naimisissa, niin en mä halua välejä kokonaan poikki. Ei se ole mulle mikään ongelma, jos ja kun mies uuden löytää että me voitais olla sen uuden kanssakin ystäviä tai kavereita ainakin, tuleehan siitä äitipuoli mun lapsille. Mies ei millään sitä tunnu ymmärtävän, tai ei sitten vain halua, jos on nyt niin arka paikka tämä ero vieläkin (8kk vasta mennyt..)
Ap
se toteutuu vain, mikäli molemmat vanhemmat sitä haluavat. Mikäli miehesi vie asian oikeuteen, oikeus katsoo jo sen perusteeksi, ettette pysty hoitamaan asioita sovussa, jonka vuoroviikkosysteemi ehdottomasti vaatii.
Itsekin erosin vasta miehestäni ja näitä asioita on joutunut puntaroimaan ja selvittelemään.
Meillä tilanne vaan se, että mies lähti kun vauva oli puolivuotias. Ei ollutkaan perhe-elämä kivaa.
Teillä kuitenkin mies olisi halunnut jatkaa, älä ole kohtuuton hänelle, esim. joulut joudut varmaankin jakamaan.
niin kun lapset on vielä niin pieniä. Esimerkiksi nyt tulevana jouluna on mun viikonloppu ja sanoin miehelle että voisi olla meidän kanssa joulun, muttei halua. SItten kun lapset on isompia voisihan ne olla vaikka jouluaaton toisen luona ja pari seuraavaa päivää toisen luona? En mä tiedä miten sen pitäis mennä. Mä jotenkin kuvittelin että me voitais olla ystäviä ja sopia asioista järkevästi, mutta kai se on sitten jotenkin haavemaailmassa elämistä. Kiitos kommentista, että 50/50 olisi liikaa, niin minustakin. Lapset ei kysele isäänsä edes joka päivä, välillä taas koko ajan. Ovat kuitenkin joka ilta puhuneet puhelimessa ja sanoneet hyvät yöt.
Välillä tulee tunne ettei mies välitä lapsistaan ollenkaan, kun aina on muuta tekemistä kun lapset pyytää esim että isä tulisi illalla leikkimään ulos niiden kanssa. Ei luulisi olevan niin vaikeaa.
Tuntuu että mies on muiden vietävissä koko ajan, sen kanssa samassa talossa asuu pari eronnutta isää joilla on lapset joka toinen viikko. Ja mun ex-appi vihaa minua nykyään, koska otin eron. E suostu edes tulemaan ainoiden lasten lastensa synttäreille, minun takiani. Hänkin puhuu koko ajan pahaa minusta, ja kai mies kuuntelee kaiken.
Mies tuntuu olevan ihan rättipoikki aina viikonlopun jälkeen kun lapset on hänellä, joten en ymmärrä edes miten pärjäisi niiden kanssa joka toinen viikko. (pojat on melko ylivilkkaita tapauksia)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan väärin riepottaa lapsia viikko systeemillä isälleen ( ja ootko ihan varma ettei ex äijälläsi ole jo uutta muijaa?) ja siinäpä se.. sopeutuminen uuteen äitiin ja hakea paikkaansa siinä uusperheessä:( on todellinen kaaos noinkin pienille lapsille- taantumisherkkiä tuossa iässä, itse halusit yksinhuoltajuutta ja pidä siitä kiinni.pärjäät ihka varmasti kolmisin lastesi kanssa. tuntuu että kaipaat vielä yhteisiä hetkiä ex ; säsi kanssa ? yleensä siinä vaan tuppaa käymään niin että ystävyys häviää puolisosta eron jälkeen.kaikkea hyvää sinulle! ja jaksamista. yh yhden lapsen kanssa!
ja sitten vaatia toista joulunviettoon koska itse haluat niin. Mitä mies on halunnut, oletko miettinyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan väärin riepottaa lapsia viikko systeemillä isälleen ( ja ootko ihan varma ettei ex äijälläsi ole jo uutta muijaa?) ja siinäpä se.. sopeutuminen uuteen äitiin ja hakea paikkaansa siinä uusperheessä:( on todellinen kaaos noinkin pienille lapsille- taantumisherkkiä tuossa iässä, itse halusit yksinhuoltajuutta ja pidä siitä kiinni.pärjäät ihka varmasti kolmisin lastesi kanssa. tuntuu että kaipaat vielä yhteisiä hetkiä ex ; säsi kanssa ? yleensä siinä vaan tuppaa käymään niin että ystävyys häviää puolisosta eron jälkeen.kaikkea hyvää sinulle! ja jaksamista. yh yhden lapsen kanssa!
Oikeastaan mä en kaipaa hirveästi niitä hetkiä, mutta jos on toisen kanssa ollut ihan nuoresta asti niin ei sitä niin vain irti päästetä, ei tämä minullekaan helppoa ole ollut ja varmaankin vaikeutuu tästä vielä exän puheista päätellen. Lähinnä minusta on koko ajan tuntunut niin pahalta se ettei lapset nää isäänsä, ennen ne kuitenkin näki iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja isä luki sentään joka toinen päivä iltasadun, onhan sekin jotain. Ja miehen puolesta tuntuu kovin pahalle, kun iltaisin menee yksin kotiinsa eikä voi antaa lapsille pusuja tai muuta.
Mä sanoin miehelle pari vuotta sitten jo että näin käy jossei vähennä töitä ja vietä enemmän aikaa meidän kanssa, mikään ei muuttunut. Silti tää tuntuu niin kovin pahalta ja vaikealta, vaikka olen 99,9% varma etten halua mistä takaisin enää. Ja olen varma ettei miehellä ole toista, tai niin ainakin sanoo, mutta haluaa alkaa ilmeisesti etsimään, siksi sanoi että haluaa sen virallisen eronkin. Enkä mä nyt tiedä yrittikö se vain uhkailla mua jotenkin sillä että sitten se on totaalisen loppu kaikki. kun onhan se jo ollut monta kuukautta loppu. En mä tiedä.
Ap
juuri sitä. viettää aikaa lasten kanssa. muttei kuulemma pysty. Ja mä en ymmärrä miksi. Mikä siinä on niin vaikeaa olla mun kanssa jos se kerran välittää, vaikka ollaankin erottu. miksei voi viettää samassa huoneessa aikaa, kun ei ole ennekään pahemmin osoittanut tunteitaan, joten mikä siinä on niin kamalaa. Lapset olis onnellisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri sitä. viettää aikaa lasten kanssa. muttei kuulemma pysty. Ja mä en ymmärrä miksi. Mikä siinä on niin vaikeaa olla mun kanssa jos se kerran välittää, vaikka ollaankin erottu. miksei voi viettää samassa huoneessa aikaa, kun ei ole ennekään pahemmin osoittanut tunteitaan, joten mikä siinä on niin kamalaa. Lapset olis onnellisia.
Ap
mieshän selvästi osaa hoitaa lapsia ilman sinuakin.
Nyt vaan uutta parisuhdeterapiaa ja jotain ulkopuolista apua lasten hoitoon. Missä on isovanhemmat. Tietenkään ette eroa. Se on teidän kaikkien etu. Rakastat varmaan sitä osaa miehessä, johon alunperin rakastuit? Olkaapa nyt aikuisia. Ero ei ole ratkaisu lastenhoito-ongelmiin. Päinvastoin ja lisäksi siitä erosta eniten kärsivät juuri nämä viattomat lapset. Mikä teitä aikuisia ihmisiä riivaa, kun ette edes tosissaa yritä avioliittoja pitää kasassa. Monesti avioliitossa voi olla usean vuoden suvantovaiheita, esim pikkulapsiaika, kun puolisot eivät osaa kohdata toisiaan puolisoina. Mutta asialle toki voi tehdä jotakin. Jos miehesi on valmis yrittämään, niin anna mahdollisuus. Vaadi silti oikeaa muutosta arkeen ja koettakaa järjestää joku ulkopuolinen hoitamaan lapsia ja lähtekää romanttisille treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieshän selvästi osaa hoitaa lapsia ilman sinuakin.
Nyt vaan uutta parisuhdeterapiaa ja jotain ulkopuolista apua lasten hoitoon. Missä on isovanhemmat. Tietenkään ette eroa. Se on teidän kaikkien etu. Rakastat varmaan sitä osaa miehessä, johon alunperin rakastuit? Olkaapa nyt aikuisia. Ero ei ole ratkaisu lastenhoito-ongelmiin. Päinvastoin ja lisäksi siitä erosta eniten kärsivät juuri nämä viattomat lapset. Mikä teitä aikuisia ihmisiä riivaa, kun ette edes tosissaa yritä avioliittoja pitää kasassa. Monesti avioliitossa voi olla usean vuoden suvantovaiheita, esim pikkulapsiaika, kun puolisot eivät osaa kohdata toisiaan puolisoina. Mutta asialle toki voi tehdä jotakin. Jos miehesi on valmis yrittämään, niin anna mahdollisuus. Vaadi silti oikeaa muutosta arkeen ja koettakaa järjestää joku ulkopuolinen hoitamaan lapsia ja lähtekää romanttisille treffeille.
mieti mitä itse voisit korjata ja joka toinen ilta iltasatu on jo ihan hienoa isältä, ei ehkä riittävästi, mutta ihan hyvä. Parempi se on kuin vuoroviikottelu tai vain joka toinen viikonloppu kaksi iltasatua.
lapset kärsi paljon enemmän siitä kokoaikaisesta riitelystä. Koska miestä ei paljon näkyny, meni ilta riitelyksi ja huutamiseksi. Sitä en halua missään tapauksessa lapsieni enää todistavan. Nyt ei tarvitse riidellä kun kumpikin hoitaa oman huushollinsa ja mullakin on aikaa välillä siivota ja tehdä rauhassa itse jotain. Kyllä mä varmaan jotain osaa miehestä rakastan, mutta sanoin terapeutillekin että me ollaan ku kämppäkavereita, jotka riitelee kaikesta ja ei siedä toisiaan..
Ap
Alue: Aihe vapaa
minunkin olisi vaikea päästä irti kumppanista, jonka kanssa itse haluaisin olla, ja joka haluaa minusta eron, mutta joka silti haluaisi nähdä usein (?) käytännön syistä. Yleensä erosta yli pääsemiseen vaaditaan totaalinen radiohiljaisuus, mutta lasten kanssa sitä on vaikeampi toteuttaa muuten kuin siten, ettei hengailla enää yhdessä perheenä. Ja itsehän sen eron tosiaan halusit.