Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko lapsen kanssa pakko leikkiä? AAARGH!
08.11.2010 |
6v lapsi ei kestä yhtään leikkimistä yksinään, aina pitäisi joko sisarusten tai äidin / isän leikkiä.
Päivällä käy esikoulussa, jossa on useita kavereita, muuten on päivät kotona äidin ja nuoremmin kanssa. Kotona viihtyy muuten oikein hyvin.
Useita kertoja päivässä tulee tilanne, että vaatii kotiväestä itselleen leikkikaveria. Kun ehdotan, että tulee mukaan kotihommiin, ei käy. Kun ehdotan lukemista tai pelaamista kahden kesken, ei käy. Vaikka mitä ehdotan, mikään muu ei käy kuin leikkiminen. Sitten makoilee pitkin lattioita ja valittaa, ettei ole mitään tekemistä.
Kamala sanoa, mutta koen itse leikkimisen hänen kanssaan raskaaksi, en osaa enkä jaksa jatkuvasti leikkiä dinoilla tai autoilla! Eikä sisaruksiakaan voi mielestäni pakottaa pojan leikkeihin.
Mahtaako olla yleistäkin tämä, meillä ei esikoisen kanssa koskaan ollut vastaavaa?!
Kommentit (6)
joo, tiedän että olen tylsä tapaus. Keskustelen kyllä mielelläni paljon hänen kanssaan ja hassuttelenkin ja heitän vitsiä, mutta en jaksa leikkiä. Kun minua ei leikitytä, niin en jaksa väkisin leikkiä. Mies pelaa joskus lautapelejä lapsen kanssa. Minulla on jo kouluikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittää, että on läsnä, kuuntelee ja tarjoaa turvaa. Ja niin kuin itsekin sanoit, välillä on kiva pelata tai lukea yhdessä tai vaikka pelleillä. Toki siis jos vanhempi mielellään leikkii ja se on luontevaa niin mikä ettei!
Itse olen tosi huono leikkimään, esikoinen joskus pienenä halusi leikkiä kanssani, mutta varmaan itekin huomasi, että olen ihan tönkkö leikkijä.
Pienin lapsistamme on nyt 5 ja hän ei anna meidän leikkiä kanssaan. Joskus mieheni on kysäissyt pääseekö mukaan leikkimään nukeilla, tyttö sanoo kohteliaasti joo, sitten leikkivät hetken ja tyttö ilmottaa, että oikeestaan haluaisin nyt leikkiä yksin. Muiden lasten kanssa kyllä mielellään leikkii.
Riittää, että on läsnä, kuuntelee ja tarjoaa turvaa. Ja niin kuin itsekin sanoit, välillä on kiva pelata tai lukea yhdessä tai vaikka pelleillä.
Olen itse nauttinut kotona olosta näiden kahden kanssa, kun on kerrankin aikaa arjelle: olla yhdessä, jutella ja tehdä niitä kotihommia, ne kun kuuluvat elämään.
Olen selittänyt lapselle, että on äärettömän rakas, vaikkei saakkaan meistä aina leikkikaveria. Tiedä sitten uskooko ja ymmärtääkö sitä.
ap
Kyllä lapsi ymmärtää :) Vaikka saattaakin välillä kiukutella, jos et leiki. Kyllähän lapset kiukuttelevat välillä ties mistä, kun eivät saa haluamaansa lelua kaupasta tai mitä ikinä. Ja vaikka sillon suututtaa niin silti tietävät, että äiti rakastaa.
Lapset oppivat kuitenkin melko pian, kenen ihmisen ja läheisen kanssa tehdä mitäkin: kavereiden kanssa leikitään, mummon kanssa leivotaan, äidin ja isän kanssa vietetään ihania kotihetkiä jne.
ja itse inhoan leikkimistä ja täysin väkinäisesti joskus (harvoin) sitä teen. Annan tylsistyä sitten, minusta äiti ei ole leikkikaveri vaan tylsä äiti - lapsi tarvii samantasoista kaveria joka on yhtä täysillä leikissä mukana.
mutta just tollasta makoilua ja passivoitumista hänkin harrastaa. Ainoa lapsi. Jumalan kiitos hänellä on ihan lähellä yksi kaveri, jota tapaa monta kertaa viikossa iltaisinkin. Mutta ne illat, kun kaverille ei käy onkin sitten äidin rasituskammioita. Muita ei ole oikein.
Alue: Aihe vapaa
se on lasten hommia.