Muuttaisitko kahdeksi vuodeksi Intiaan?

yhtään kommenttia ei ole tullut. :)

En muuttaisi. Itse en ole intiassa asunut, käynyt vain työmatkoilla, mutta olen vierestä seurannut pariakin expat yritystä. Toinen perhe lähti vuodeksi ja ensimmäisestä viikosta alkaen toivoivat että kämmennus päättyisi ja äkkiä. Tämä perhe oli ennen intiaa kommennuksella Kiinassa joten ihan länsimaalaisesta pumpulista ei Intiaan siirtyneet. perhe tuli kuukauden kuluttua suomeen, mies jäi loppuvuodeksi yksin Intiaan. Toinen perhe lähti puoleksi vuodeksi, vaimo ja lapset tulivat takaisin parin viikon päästä ja mies oli yksin loppu ajan. Vaimo ei jaksanut kotona yksin olemista ja epävakaata elinympäristöä (päivisin oli liian kuuma olla ulkona, sähköt poikki ihan miten sattuu, ammuskelua ja räjähdyksiä hyvälläkin asuin alueella, Intialaisten tapaa kosketella länsimaalaisia lapsia, huonoa ilmanlaatua ja ruuhka). Näillä kokemuksilla ja muutaman Intian työmatkan jälkeen en edes harkitsisi koska tietäsin että psyykkisesti kestäisi.

yhtään. Joku muu Aasian maa kävisi kyllä.

mäkään.kulttuurierotki niin suuret.ja en kestäs sitä likasuutta ja ihmismäärää.

Kokemusta ei ole, joten ihan mutuun perustuvaa tunnetta vain.

Liian kuuma, liikaa ihmisiä ja likaisuutta. Liian epävakaat olot. Liikaa kulttuurieroja.



Lomalla voisin käydä ihan uteliaisuuttani, mutta asumaan en lähtisi koskaan.

Mitkä olivat suurimmat syyt, että tuntemasi perheet eivät viihtyneet?



Mä oon asunut muutamaan otteeseen kehitysmaissa, mutta E-Amerikassa, joten uskoisin kyllä sopeutuvani likaisuuteen, köyhyyteen, ihmispaljouteen ja sähkökatkoihin yms muuhun kehitysmaameininkiin.



Eniten mietityttää lasten sopeutuminen ja englanninkieliseen kouluun meno. Lapset eivät siis osaa vielä englantia.

Siskoni vietti taannoin intiassa kolme kuukautta ja oli kamalaa. Pahinta oli se, että missään ei pystynyt olemaan yksin, kun ihmisiä vaan on niin miljardi siellä. Varsinkaan lasten kanssa en kyllä lähtisi.

Syyt on että en oikein pidä intialaisesta kulttuurista ja elämäntavasta. Menetän hermoni jo täällä Suomessa jos asiat eivät toimi enkä voi sietää lähelle tungeksivia ihmisiä.

Lika, haju, sähkökatkokset saisivat hermot niin kiireälle että en edes harkitse lomamatkaa sinne.

suurimmat ongelmat oli turvattomuuden tunne (ammuskelu, pommit, pieniä pellavapäisiä lapsia yrtettiin useamma kerran napata sylistä), malarialääkkkeiden psyykevaikutukset, pitkät yksinäiset päivät äideillä (päivät olivat liian kuumia pienille lapsille ulkoiluun ja illalla kun oli viileää ei ollut turvallista lähteä mihinkään, itse ei voinut ajaa mihinkään ja autokuskit olivat miehen työopaikalla), lasten vatsataudit. Kävi vain liian raskaaksi äideille. Molemmissa perheissä kaikki lapset olivat alle kouluikäisiä. Lapset viihtyivät ihan hyvin.

mutta silloin meillä ei ollut lapsia.



Asuimme Delhissä. Oli se aikamoinen kokemus, kun malarialääkkeet vievät muistini,kun mies sai Dengue-kuumeen, alussa vatsatauti parin viikon välein, ameebat munivat vatsaan jne. Siksi tulimme parin vuoden jälkeen pois, tuli olo, että siellä voi mennä vielä henki.



Kaunista siellä oli, erittäin kaunista. Hieno kokemus kyllä. Mutta lähtisinkö lasten kanssa? Hmmm...kyllähän ne lähtevät,mutta.... en tiedä.

Meidän komennus olisi Bangaloreen, jossa ei mun käsittääkseni ole pommi-iskuja. Myöskään malariaa ei taida Bangaloressa olla ja ilmastokin on vuoristossa viileämpi. Noi vatsataudit muakin vähän huolestuttaa, mutta kaipa elimistö siihenkin bakteerikantaan sopeutuisi.



Oliko tuttavaperheesi äiti lasten kanssa kotona vai olivatko lapset jossain leikkikoulussa/kerhossa?

Meillä kaksi isompaa olisi koulussa ja pienin mun kanssa kotona.

se olis onceinthelifetime- kokemus.

Molemmat perheet olivat Bangaloressa. Ammuskelua pommin räjähdys oli lähellä työpaikan kautta hankittua asuntoa. Malarialääkitys siellä on ainakin meidän firmassa suosituksena, eihän niitä tietty pakko ole syödä. Äidit olivat kotona koska eivät päässeet päivällä liikkumaan mihinkään, itse eivät Intian liikenteeseen uskaltaneet ja perheen autokuskit olivat miehen mukana toimistolla.

En muuttaisi. Itse en ole intiassa asunut, käynyt vain työmatkoilla, mutta olen vierestä seurannut pariakin expat yritystä. Toinen perhe lähti vuodeksi ja ensimmäisestä viikosta alkaen toivoivat että kämmennus päättyisi ja äkkiä. Tämä perhe oli ennen intiaa kommennuksella Kiinassa joten ihan länsimaalaisesta pumpulista ei Intiaan siirtyneet. perhe tuli kuukauden kuluttua suomeen, mies jäi loppuvuodeksi yksin Intiaan. Toinen perhe lähti puoleksi vuodeksi, vaimo ja lapset tulivat takaisin parin viikon päästä ja mies oli yksin loppu ajan. Vaimo ei jaksanut kotona yksin olemista ja epävakaata elinympäristöä (päivisin oli liian kuuma olla ulkona, sähköt poikki ihan miten sattuu, ammuskelua ja räjähdyksiä hyvälläkin asuin alueella, Intialaisten tapaa kosketella länsimaalaisia lapsia, huonoa ilmanlaatua ja ruuhka). Näillä kokemuksilla ja muutaman Intian työmatkan jälkeen en edes harkitsisi koska tietäsin että psyykkisesti kestäisi.

tutustuttu paikallisiin tapoihin ja tottumuksiin.

Kuitenkin vaaditte etta Suomeen muualta tulleiden pitaisi heti omaksua maan tavat ja oppia kieli ja alkaa elaa kuin alkuasukkaat. Kaksinaismoralismia?

Ilman lapsia lähtisin innosta kiljuen.

olen kuitenkin asunut Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä, niihin molempiin lähtisin expatiksi koska tahansa. Intiassa vierastan sosiaalista kulttuuria niin paljon.. ja haluan liikkua yksin.

Ja inhoan likaisuutta ;)

[

[/quote]

tutustuttu paikallisiin tapoihin ja tottumuksiin. Kuitenkin vaaditte etta Suomeen muualta tulleiden pitaisi heti omaksua maan tavat ja oppia kieli ja alkaa elaa kuin alkuasukkaat. Kaksinaismoralismia?

[/quote]

mistä näitä aivopieruja oikein tule?! he eivät mene sinne elääkseen toisen maan verorahoilla!

Ilman lapsia lähtisin innosta kiljuen.

Mä en ole käsittääkseni missään maininnut lasten ikää.

Mutta asia siis on edelleen harkinnassa ja kommentoida saa edelleen.

Ilman lapsia lähtisin innosta kiljuen.

Mä en ole käsittääkseni missään maininnut lasten ikää.

Mutta asia siis on edelleen harkinnassa ja kommentoida saa edelleen.

jolta kysyt, mutta aloitusviestisi perusteella minä olettaisin, että sinulla on kaksi "alakoululaista" (jos eivät kerran osaa englantia) ja yksi nuorempi. Jos sinua eniten mietityttää tuo lasten kielitaito ja viihtyminen, niin sen suhteen kyllä asiat varmaan sujuvat. Alkuun lapsilla on varmasti hankalaa, kun ovat ummikkoja ja ovat joutuneet jättämään kaverinsa jne., joten silloin on valmistauduttava antamaan heille mahdollisimman paljon tukea. Mutta tuo vaihe on todennäköisesti nopeasti ohi.

Muuten Intiasta en osaa sanoa mitään, olen itse asunut vain Afrikassa. Sen kokemuksen perusteella lähtisin.

Ihan sivukommenttina, joku sanoi, että äidit ovat kotona, koska auto + kuskit ovat miesten mukana... kai sieltä on mahdollisuus hankkia auto ja palkata kuljettaja myös muun perheen liikkumista varten? Mutta tosiaan, omaa kokemusta ei Intiasta ole.

en minkään ikäisten koululaisten kanssa lähtisi. Yksi alle kouluikäinen voisikin onnistua.

Ilman lapsia lähtisin innosta kiljuen.

Mä en ole käsittääkseni missään maininnut lasten ikää.

Mutta asia siis on edelleen harkinnassa ja kommentoida saa edelleen.