Olen niin surullinen :( Nykykoululaisten materialistisuus ja sen avulla arvottaminen.

Monesti varakkaiden lapset saavat juurikin vain materiaa yms. ja heistä kasvaa varsin itsekkäitä, epäempaattisia persoonia, jotka ovat aivan hukassa tässä maailmassa.

ihmiset tulotasosta riippumatta.

Eivät hyvät tulot tee kenestäkään materialistia, ja vaikka köyhän olisikin helppoa ja hauskaa uskoa, että "kun tolla on merkkivaatteet, sen vanhemmat ei anna sille oikeaa rakkautta, vaan ostaa vain tavaraa", rakkaudettomuus on ihan yhtä todennäköistä hyvätuloisten kuin huonotuloistenkin keskuudessa. Ei köyhyys myöskään tarkoita sitä, että ihmiset kylpevät rakkaudessa ja ovat mitä parhaita vanhempia. Ei todellakaan.

Musta tuntuu, että yksi "halveksijoiden" ryhmä ovat sellaiset, joilla merkkivaatteet (tai kalliit vaatteet) ja muut statushommat ovat itse asiassa työn ja tuskan takana, ja sitten kun ovat ne saaneet, niin katsovat asiakseen halveksia muita. Lapset tietenkin oppivat kotoaan paljon asenteista ja muiden kohtelusta.

Mä myös muistan, että merkkiuskollisimpia koulussa olivat keskituloisten lapset. Ilmeisesti kotona annettiin rahaa aina vain uusiin leviksiin ym. ihan muista syistä, kuin siksi, että sitä rahaa olisi oikeasti tursunnut ovista ja ikkunoista.

Kutsukaa niitä "ilkeitäkin" lapsia kotiinne ja tutustukaa heihin. Jutelkaa, kyselkää, keskustelkaa. Samalla voitte vaikuttaa luokkakaverienkin ajatus- ja arvomaailmaan ja puuttua älyttömyyksiin. He ovat vielä pieniä ihmisiä, joilla on paljon opittavaa elämästä. Lapset kaipaavat aikuisia kuuntelemaan ja keskustelemaan - ja puuttumaan huonoon käytökseen.

Kutsukaa niitä "ilkeitäkin" lapsia kotiinne ja tutustukaa heihin. Jutelkaa, kyselkää, keskustelkaa. Samalla voitte vaikuttaa luokkakaverienkin ajatus- ja arvomaailmaan ja puuttua älyttömyyksiin. He ovat vielä pieniä ihmisiä, joilla on paljon opittavaa elämästä. Lapset kaipaavat aikuisia kuuntelemaan ja keskustelemaan - ja puuttumaan huonoon käytökseen.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!

Kyllä tuollainen kiusaaminen heijastelee kotona opittuja arvoja. Näitä voi avoimesti kyseenalaistaa, kun pääsee juttelemaan lasten kanssa. Olen monesti käynyt syvällisiä keskusteluja kymmenvuotiaiden kanssa ja hämmästellyt, miten voimakkaita asenteita lapsilta löytyy esim. köyhiä tai maahanmuuttajia kohtaan.

On hyvä päästä vaikuttamaan näihin mielipiteisiin, esittää vastaväitteitä ja herättää keskustelua.

Ihanaa olla ihan tavis ja arsotan, että on ollut aikaa opettaa lapselle hyviä arvoja, joihin ei materialismi kuulu.

materialismi on seurausta siitä, että on a. käynyt koulunsa hyvin ja b. saanut kunnollisen työpaikan, eli opetat lapsillesi että koulumenestys on yhtä tyhjän kanssa ja on oikeastaan paskan hailee millaisen työn saa? Ja sulla on mielestäsi hyvät arvot? Oikeesti ???!!!

Minä ainakin opetan lapsilleni, että koulunkäyntiin on suhtauduttava vakavasti, koska se määrittelee sen, minne pääsee opiskelemaan ja millaisen työpaikan saa. Ei ne vaatteet ja autot ja asunnot taivaasta putoa, niiden eteen on tehtävä töitä. Jos joku pitä meitä sen takia pinnallisena, niin ihan rauhassa vaan. Minä puolestaan pidän pinnallisena ihmisiä, jotka eivät viitsi opiskella ja hankkia kunnon ammattia.

Opetan lapsilleni, että koulut täytyy käydä hyvin ja koulutuksen kautta menestyy. Toivon todella, että lapseni aikanaan oppii arvostamaan sivistystä ja löytää omaa lahjakkuuttaan vastaavan työn. Materialismi ei ole millään tavalla seurausta näistä asioista.

Miten sinä määrittelet kunnon ammatin? Se mikä tuottaa eniten, se missä voi toteuttaa itseään, vai onko ammatti väline materian hankkimiselle?

Kaikki vanhemmat eivät osaa tai pysty. Muut aikuiset voivat olla mukana kasvattamassa heidänkin lapsiaan.

Kutsukaa niitä "ilkeitäkin" lapsia kotiinne ja tutustukaa heihin. Jutelkaa, kyselkää, keskustelkaa. Samalla voitte vaikuttaa luokkakaverienkin ajatus- ja arvomaailmaan ja puuttua älyttömyyksiin. He ovat vielä pieniä ihmisiä, joilla on paljon opittavaa elämästä. Lapset kaipaavat aikuisia kuuntelemaan ja keskustelemaan - ja puuttumaan huonoon käytökseen.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa!

Kyllä tuollainen kiusaaminen heijastelee kotona opittuja arvoja. Näitä voi avoimesti kyseenalaistaa, kun pääsee juttelemaan lasten kanssa. Olen monesti käynyt syvällisiä keskusteluja kymmenvuotiaiden kanssa ja hämmästellyt, miten voimakkaita asenteita lapsilta löytyy esim. köyhiä tai maahanmuuttajia kohtaan.

On hyvä päästä vaikuttamaan näihin mielipiteisiin, esittää vastaväitteitä ja herättää keskustelua.

Täällä Helsingissä - varakkaalla seudulla, jolla me ollaan pienituloisia yhteensä 7500 euron kk-tuloillamme - lapset kulkevat kuluneissa verkkareissa ja isompien vanhoissa vaatteissa. Raha näkyy autoissa, ulkomaan-matkojen määrässä ja tietysti asuntojen hinnoissa, mutta ap:n kuvailemaa köyhempien tai huonosti pukeutuvien pilkkaamista en ole koskaan kohdannut.

Ap:n tavoin olen järkyttynyt siitä, että tuota esiintyy noin pienillä. Kuulostaa lähinnä siltä, että tytöt ovat keksineet tavan kiusata tätä yhtä, joka ehkä muutenkaan ei ole samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Tuossa iässä jotkut lapset alkaa leikkiä pikkuteiniä ja siihen liittyy sitten kaiken lapsellisen halveksunta. Kerro opettajalle kiusaamisesta, kehota lastasi ottamaan etäisyyttä näihin tyttöihin ja ennen kaikkea vakuuta hänelle, että tuollainen pissis-touhu on ihan tyhmää. Olen vrama että teidänkin koulusta löytyy ihan kivoja tyttöjä kavereiksi, ei ne kaikki voi espoossakaan olla tuollaisia.

Tuo merkkivaatteilla hienostelu ei tosiaan liity suoraan koulutukseen ja varallisuuteen. Kyllä meillä arvostetaan koulunkäyntiä, täällä maalla melkein kaikki asuvat omakotitalossakin, mutta hienostelu ei ole mikään itseisarvo. Lapset haluavat pitää verkkareita koska ne ovat joustavat ja niillä on hyvä liikkua ja leikkiä. Mitähän nämä kaupunkien merkkivaatelapset sitten tekevät välitunneilla?

on ihan pakko kommentoida. Meillä miehen kanssa on melko hyvät tulot, tienataan noin 13 000€/kk brutto yhteensä. silti meilä pidetään synttärit kootna, ostellaan niin Henkkamaukasta kuin marketeista vaatteita, enkä koskaan ole kuullut moista lasten kavreiden suusta! Matkustellaan kyllä melko paljon, mutta minkään merkkivaatteiden ym sälän perässä ei juosta, kierrätetään lapselta toiselle niin harrastusvälineitä kuin vaatteitakin ja kirppiksiäkin tykkään koluta. Opetan lapsille, että jos jotain haluaa, sen eteen on säästettävä ja tehtävä töitä. meilä vanhin poika 16v pitää seurakunnan lastenkerhoja/toimii isosena ja käy kaupassa tekemässä hommia ja niillä rahoilla sitten on laittanut mm. kevarikortin, rummut ym. ja mun muksut jos toisia menisivät rääsyläiseksi haukkumaan niin kyllä jukopliuta tulisi tupenrapinat!

Ja mitään tuollaista en ole havainnut ikinä 23 vuotisen äitiurani aikana. Tokaluokkalainenkin piti haalaria koko viime talven eikä kukaan kiusannut.

Noi köyhäily tai synttärit on vain tekosyy. Kun kiusaajat ottavat jonkun silmätikukseen, niin sitten kyllä syitä keksitään vaikka mistä. Ei sun lasta edes auttais kalliit vaatteet, kiusaajatytröt vaan keksisivät jotain muuta haukuttavaa.



Ja kyllä ennekin vaatteiden piti olla jotain. Ainakin itse muistan hyvin, kuinka kaikilla piti olla aidot Levikset ja feikkien omistajille naurettiin saatika, jos joku kertoi vaatteidensa olevan kirpparilta. Toki naurettiin vain niille kiusattaville, jos joku kiusaaja oli ostanut kirrpikseltä niin sehän oli vain cool.

että miten siedätte tuollaista käytöstä omassa kodissanne, oman lapsenne synttäreillä?? Minä olisin pitänyt noille kakaroille käytösoppitunnin ja sanonut että jos ei osaa käyttäytyä voi lähteä samantien kotiin. Olisivat saaneet hävetä itseään siinä samantien ja muutkin lapset nähneet että tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää. Ja vanhemmille olisin sanonut myös miten lapsensa ovat käyttäytyneet. Luultavasti osa lapsivieraista olisi kuitenkin ollut synttärisankarin puolella tämän jälkeen ja huonosti käyttäytyvät nolona käytöksestään, samoin näiden vanhemmat.

kokemusta on äitinä juuri tälläisistä synttäreistä, ikävä kyllä.

tyttäreni ensimmäiset koulu kaveri synttärit vietettiin 8 hengen tytö porukassa 7-vuotiaana. tyttöni oli intoa täynnä ja jännitti kovasti. kivaa oli sen aikaa kun äitit lähti ovilta, meni 10 min ja alkoi kuulua, siis onko teillä näin vanhat sohvat? meillä on sellaset isot isot muhkeet ja kalliit. "täh eikö oo muuta tarjottavaa kuin nää, ootteko te köyhiä?" (pöytä notkui oikeasti), ei ollu kyllä kivat synttärit kun ei mitää ohjelmaa ollu ja näkee et ootte köyhiä jne.. tyttöni itki koko sen 1,5 tuntii pahaa oloaan ja pyyhki hiljaa kyyneleitä.

näiden jälkeen on synttäreitä vietetty vain muutamalla kaverilla, mukavalla menolla ja hauskaa on ollut.

tämä on ikävää, mutta niin totta. voimia teille äidit joilla lapsenne joko kiusaa tai on kiusattu. helppoa ei ole olla kummankaan äitinä, parhaamme jokainen teemme, mutta jokainen lapsikin on oma persoona. ei se lapsen "töykeys" välttämättä ole kotona opittua, vaan voi olla huomion hakua, kuultua isommilta tai jotain muuta

Olitko sinä ehkä silloin yksi niistä kiusaajista kun et "muista" tälläistä?

minun mummoni oli ompelija ja meillä oli aina juhlissa hienoimmat mummon tekemät mekot ja naamiaisissa mummon ompelemat asut. Itse olin todella ylpeä siitä että meillä oli mummo joka osasi tehdä hienoja vaatteita, kun toisilla oli vain kaupasta ostetut tusinavaatteet.

Muistan itsekin ollessani ala-asteella, että minua haukuttiin todella paljon vaatteiden takia. Meillä oli molemmat vanhemmat kotona, äitini sai lopputilin ja isäni lomautettiin, joten pitkän aikaa minä ja siskoni kuljettiin äitimme tekemissä vaatteissa. Tuli kankaat paljon halvemmaksi ja ymmärrän sen kyllä, vaikka silloin se ei tuntunut kivalta kun kaverit saivat kaupasta vaatteet ja me kuljimme vain itse tehdyissä.

vaatteet ovat arvokkaimpia. Jos minulla olisi aikaa ja taitoa, tekisin ehdottomasti itse. Merkit on tusinakamaa, mutta rakkaudella valmistetut ovat varmasti arvokkaimmat. Sitäpaitsi ei se että on edullinen ole sama kuin huono, varsinkaan itsetehdyissä ja kirppiksiltäkin löytyy ihan laadukkaita vaatteita. Aina voi ostaa vaikka designia, mutta jos ei osaa yhdistellä, niin ei se ole erityisen hienoa. Vaikka toki sekin kelpaa ja on ihan hyvä. Mutta tartuin nyt tähän itsetekemiseen. Nenä pystyyn, äitisi on ollut loistava äiti, kun on jaksanut itse tehdä.

Pahimmat kiusaajat käsittääkseni ihan tutkitusti tulevat kylläkin ongelmaperheistä. Toki ns. parempiosaisten lapsetkin kiusaavat, ja se kiusaaminen on hienovaraisempaa.

Eipäs nyt siis yleistetä, kiusaamista esiintyy ihan kaikissa porukoissa, valitettavasti.

Ainahan koulussa kiusaajia ovat olleet juuri ne hyvätuloisten lapset.

meilläkin köyhinä on varaa ollut pitää niitä, samoin siskon perheellä sairaslomalla ja työttömänä. Jotain 150-180e se oli 10 lasta. Kyllä meillä menee enemmän ihan kotisynttäreihin jos on itsetehty kakku johon kaikki koristeet ja kynttilät ym. pitää ostaa, jotkut pienet kaverilahjat, ilmapalloja tms. koristeita ja kaikki tarjoilut vaikka jostain Lidlistä ostaisi.

kokemusta on äitinä juuri tälläisistä synttäreistä, ikävä kyllä.

tyttäreni ensimmäiset koulu kaveri synttärit vietettiin 8 hengen tytö porukassa 7-vuotiaana. tyttöni oli intoa täynnä ja jännitti kovasti. kivaa oli sen aikaa kun äitit lähti ovilta, meni 10 min ja alkoi kuulua, siis onko teillä näin vanhat sohvat? meillä on sellaset isot isot muhkeet ja kalliit. "täh eikö oo muuta tarjottavaa kuin nää, ootteko te köyhiä?" (pöytä notkui oikeasti), ei ollu kyllä kivat synttärit kun ei mitää ohjelmaa ollu ja näkee et ootte köyhiä jne.. tyttöni itki koko sen 1,5 tuntii pahaa oloaan ja pyyhki hiljaa kyyneleitä.

näiden jälkeen on synttäreitä vietetty vain muutamalla kaverilla, mukavalla menolla ja hauskaa on ollut.

tämä on ikävää, mutta niin totta. voimia teille äidit joilla lapsenne joko kiusaa tai on kiusattu. helppoa ei ole olla kummankaan äitinä, parhaamme jokainen teemme, mutta jokainen lapsikin on oma persoona. ei se lapsen "töykeys" välttämättä ole kotona opittua, vaan voi olla huomion hakua, kuultua isommilta tai jotain muuta

Nämä hoplop ja muut tilavaraussynttärit pitäisi lailla kieltää. Ne maksaa joilla on rahaa, mutta minusta se on enemmän periaatekysymys. Eikö lapselle pitäisi opettaa kohtuutta. Kohtuullista minusta on, että isommat juhlat voidaan järjestää tilauspaikoissa ja näitä isoja juhlia on harvemmin. Mitä järkeä on joka vuosi viedä lapset ja koko kaveripiiri omiin pieniin 30 buffetjuhliin, joissa on mukana koko häitä edeltävien polttarien ohjelmarepertuaari. Lapsille pitäisi opettaa hyvät naiset kohtuutta! Sama koskee joululahjoja ja mitä tahansa muuta. Minusta ulkomaillekaan ei tarvitse viipottaa joka vuosi. Ottakaa aikuiset vastuuta näistä asioista. Lopulta lapset ostavat teini-iässä ja vanhempana onnea kaupoista, kun ovat niin oppineet. Ainut mistä tiedetään on illanistujaiset ja riekkuminen clubeilla ja kaikki tietenkin tahtoo valloittaa tyynen meren joka pikku saaren.

Ap, ota yhteyttä näiden kahden tytön vanhempaan ja sano, että lapset käyttäytyivät todella huonosti. Ei he ehkä itsekään tajua minkä karhunpalveluksen ovat tytöilleen tehneet antamalla kaiken kultatarjotimella. Mutta tietävät kun kerrot. Käytös ei muutu, jos ei siihen puututa. Ja sano, että seuraaville synttäreille ei ole mitään asiaa, jos tuollaiset kiusaamiset eivät lopu.

että miksi hyväksyit lasten ilkeilyn kotona oman lapsen synttäreillä. Itse olisin kyllä varmasti puuttunut.

Meidän pojan synttäreillä yksi poika pullonpyörityksessä sanoi omasta antamastaan lahjasta että: "mulla on vaan ihan huono ja pieni lahja"

Rohkasin poikaa ja sanoin ettei lahja ole tärkein ja kaikki lahjat ovat yhtä arvokkaita.

Poika vähän rohkastu sen jälkeen.

että miten siedätte tuollaista käytöstä omassa kodissanne, oman lapsenne synttäreillä?? Minä olisin pitänyt noille kakaroille käytösoppitunnin ja sanonut että jos ei osaa käyttäytyä voi lähteä samantien kotiin. Olisivat saaneet hävetä itseään siinä samantien ja muutkin lapset nähneet että tuollainen käytös ei ole hyväksyttävää. Ja vanhemmille olisin sanonut myös miten lapsensa ovat käyttäytyneet. Luultavasti osa lapsivieraista olisi kuitenkin ollut synttärisankarin puolella tämän jälkeen ja huonosti käyttäytyvät nolona käytöksestään, samoin näiden vanhemmat.

kokemusta on äitinä juuri tälläisistä synttäreistä, ikävä kyllä. tyttäreni ensimmäiset koulu kaveri synttärit vietettiin 8 hengen tytö porukassa 7-vuotiaana. tyttöni oli intoa täynnä ja jännitti kovasti. kivaa oli sen aikaa kun äitit lähti ovilta, meni 10 min ja alkoi kuulua, siis onko teillä näin vanhat sohvat? meillä on sellaset isot isot muhkeet ja kalliit. "täh eikö oo muuta tarjottavaa kuin nää, ootteko te köyhiä?" (pöytä notkui oikeasti), ei ollu kyllä kivat synttärit kun ei mitää ohjelmaa ollu ja näkee et ootte köyhiä jne.. tyttöni itki koko sen 1,5 tuntii pahaa oloaan ja pyyhki hiljaa kyyneleitä. näiden jälkeen on synttäreitä vietetty vain muutamalla kaverilla, mukavalla menolla ja hauskaa on ollut. tämä on ikävää, mutta niin totta. voimia teille äidit joilla lapsenne joko kiusaa tai on kiusattu. helppoa ei ole olla kummankaan äitinä, parhaamme jokainen teemme, mutta jokainen lapsikin on oma persoona. ei se lapsen "töykeys" välttämättä ole kotona opittua, vaan voi olla huomion hakua, kuultua isommilta tai jotain muuta

aivan tavalliset duunariperheet. Itse olemme hyvätuloisia, mutta meillä on aina ollut kotisynttärit itse tehtyine tarjoiluineen :) Itse asiassa hinnassa ei tosiaankaan juuri eroa, kunnon tarjottavat maksavat kyllä.

HopLop-synttärit ei kyllä ole kalliit, meilläkin köyhinä on varaa ollut pitää niitä, samoin siskon perheellä sairaslomalla ja työttömänä. Jotain 150-180e se oli 10 lasta. Kyllä meillä menee enemmän ihan kotisynttäreihin jos on itsetehty kakku johon kaikki koristeet ja kynttilät ym. pitää ostaa, jotkut pienet kaverilahjat, ilmapalloja tms. koristeita ja kaikki tarjoilut vaikka jostain Lidlistä ostaisi.

kokemusta on äitinä juuri tälläisistä synttäreistä, ikävä kyllä.

tyttäreni ensimmäiset koulu kaveri synttärit vietettiin 8 hengen tytö porukassa 7-vuotiaana. tyttöni oli intoa täynnä ja jännitti kovasti. kivaa oli sen aikaa kun äitit lähti ovilta, meni 10 min ja alkoi kuulua, siis onko teillä näin vanhat sohvat? meillä on sellaset isot isot muhkeet ja kalliit. "täh eikö oo muuta tarjottavaa kuin nää, ootteko te köyhiä?" (pöytä notkui oikeasti), ei ollu kyllä kivat synttärit kun ei mitää ohjelmaa ollu ja näkee et ootte köyhiä jne.. tyttöni itki koko sen 1,5 tuntii pahaa oloaan ja pyyhki hiljaa kyyneleitä.

näiden jälkeen on synttäreitä vietetty vain muutamalla kaverilla, mukavalla menolla ja hauskaa on ollut.

tämä on ikävää, mutta niin totta. voimia teille äidit joilla lapsenne joko kiusaa tai on kiusattu. helppoa ei ole olla kummankaan äitinä, parhaamme jokainen teemme, mutta jokainen lapsikin on oma persoona. ei se lapsen "töykeys" välttämättä ole kotona opittua, vaan voi olla huomion hakua, kuultua isommilta tai jotain muuta

Nämä hoplop ja muut tilavaraussynttärit pitäisi lailla kieltää. Ne maksaa joilla on rahaa, mutta minusta se on enemmän periaatekysymys. Eikö lapselle pitäisi opettaa kohtuutta. Kohtuullista minusta on, että isommat juhlat voidaan järjestää tilauspaikoissa ja näitä isoja juhlia on harvemmin. Mitä järkeä on joka vuosi viedä lapset ja koko kaveripiiri omiin pieniin 30 buffetjuhliin, joissa on mukana koko häitä edeltävien polttarien ohjelmarepertuaari. Lapsille pitäisi opettaa hyvät naiset kohtuutta! Sama koskee joululahjoja ja mitä tahansa muuta. Minusta ulkomaillekaan ei tarvitse viipottaa joka vuosi. Ottakaa aikuiset vastuuta näistä asioista. Lopulta lapset ostavat teini-iässä ja vanhempana onnea kaupoista, kun ovat niin oppineet. Ainut mistä tiedetään on illanistujaiset ja riekkuminen clubeilla ja kaikki tietenkin tahtoo valloittaa tyynen meren joka pikku saaren.

Ap, ota yhteyttä näiden kahden tytön vanhempaan ja sano, että lapset käyttäytyivät todella huonosti. Ei he ehkä itsekään tajua minkä karhunpalveluksen ovat tytöilleen tehneet antamalla kaiken kultatarjotimella. Mutta tietävät kun kerrot. Käytös ei muutu, jos ei siihen puututa. Ja sano, että seuraaville synttäreille ei ole mitään asiaa, jos tuollaiset kiusaamiset eivät lopu.

En ole vuosiin pitänyt lapsille kaverisynttäreitä.

Juhlimme kotiväen ja lähisuvun kanssa.

Nykyajan lapsille ei riitä tavalliset kotisynttärit vaan pitää olla jotain erikoista.

Sain tarpeekseni valittavista ja mankuvista lapsista jotka hokivat kuinka tylsää on, eivät osallistuneet tavalliseen leikkiin vaan tarvi kulkea aikuisen perässä ja valittaa.



Olen pienituloinen yh mutta lapsille haluan parasta.

Tiedän että kiusaamista tapahtuu ja haluan lapsia siltä suojella.

Me asumme hyvällä pientaloauleella jossa vaan muutamia vuokrataloja (me siis asumme vuokralla)

Olen pitänyt huolen että lapsilla siistit vaatteet, paljon merkkivaatteitakin.

On hyvät kännykät, läppärit ja pelivehkeet.

Harrastuksissa käyvät.

Lasten kaverit ei onneksi tiedä että vaatteet ostan suurimmaksi osaksi kirppareilta/tilaan postimyynnistä.

Kännykät ja muut ostan osamaksulla nettikaupoista.

Sama meininki oli koulussa 1980-luvullakin, tosin ei se tarkoita, että asia olisi jotenkin sallittua tai mukavaa. Kyllä puuttuisin tilanteeseen ap, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan.



Muistan kyllä, että 1980-luvulla useammalla oli nimenomaan marketti/Seppälä -vaatteet, koska muuta ei juuri ollut kohtuuhintaan tarjolla. Niitä kadehdittiin, joilla oli Benettonia, Luhtaa, Micmacia yms. Onneksi nykyään on myös HM, Kappahl, Lindex, Ginatricot, jotta valikoimaa on edullisemmissakin vaatteissa vähän enemmän.



Musta tuntuu, että yksi "halveksijoiden" ryhmä ovat sellaiset, joilla merkkivaatteet (tai kalliit vaatteet) ja muut statushommat ovat itse asiassa työn ja tuskan takana, ja sitten kun ovat ne saaneet, niin katsovat asiakseen halveksia muita. Lapset tietenkin oppivat kotoaan paljon asenteista ja muiden kohtelusta.

kuulostavat ihan perus- av- mammoilta ("Siis miten te voitte pukeutua johonki HM- vaatteisiin?" "Mun mies tienaa 5000 kuussa, ei kyl käydä missään Thaimaas junttilomilla")...ei putoa omena kauas puusta.