Tutkimuskin todistaa: äidinäiti on isovanhemmista tärkein

Tutkimuksenkin mukaan isovanhempien epävarmuus omista geeneistä on luonnollisena syynä. Kyllähän miniä on omasta lapsestaan varma, ja periaatteessa hänen miehensä on varmasti äitinsä poika, järkeilen mä ;). Eli etäisemmät välit johtuisivat enemmän isovanhemmista kuin vanhemmista. Ja samaa saa lukea tältä palstaltakin: anoppi sitä ja anoppi tätä, miniät yrittävät saada hyväksyntää ja loukkaantuvat anopille, jotka suoraan sanottuna usein itse tuntuvat aiheuttavan tilanteen (kokemuksia in real life). Jos anopilla on tahtoa (ja tahto aiheuttaa normaalin suhtautumisen lasten perheisiin), niin varmasti saa hoitaa ihan tarpeeksi lastenlapsia. Tutkimuksessakin todetaan, että isoäidit, joilla pelkkiä poikia, hoitavat lastenlapsia lähes yhtä paljon kuin tyttöjen isoisät. Ilmeisestikin sen tahdon takia.



Ja totta puhuen, itse olen huolissani "hieman" suuremmista asioista kuin siitä, olenko jonkun lapsen perheelle se "ekax tai tokax tärkein" mummo. Ja vielä, vaikka kaikki menisi hyvinkin, niin noin yleisesti yhteiskunnassa, miehet saavat olla jotenkin enemmän rauhassa kuin naiset. Naisia kritisoidaan enemmän. Jos ei olla "järkyttäviä pissiksiä" tai muuta noloa, niin aina jotain väärää on, ollaan se ärsyttävä käly, tai väärällä tavalla äiti tai työntekijä, tai ärsyttävä muuten vaan, naisena olet norsu lasikaupassa jos ei muuta enää keksitä :D Että puolensa ja puolensa.



Itse en yhden tytön ja kolmen pojan äitinä muutenkaan vielä paukuttele henkseleitä. Voihan tyttö jäädä lapsettomaksi! Tai muuttaa miehensä tai oman työn perässä ulkomaille ja käydä kylässä kerran vuodessa. Ja olenko itse terve vielä silloin? Mitä tahansa päättävät tehdä, oma on elämänsä. Itse yritän välttää lataamasta sukupuolen perusteella jotain odotuksia minun suhteeni. Minun vuoroni on nyt, ja kun lapset muuttavat pois, on heidän vuoronsa. Jos lastenlapsia on, ja jos heihin on yhteys, se on extraa ja ilonaihe, hyvänen aika! Ei minun kuulukaan olla varsinaisesti jossain "asemassa" heidän perheissään. Aion elää omaa elämääni :)

kun täällä jankattiin, toivooko tyttöä vai poikaa. En sitten uskaltanut ja hyvä kai näin.



Minulle läheisin mummi on ollut äidinäiti ja minun lapsilleni läheisin on oma äitini, vaikka mieheni äiti asuu nykyään samalla paikkakunnalla kuin mekin.



Jos ajatellaan laajemmin ja rankasti yleistäen, niin luultavasti kuitenkin tyttären äidin on helpompi tarjota omatoimisesti apuaan kuin pojan äidin. Ei ehkä tunnu niin paljon siltä, että astuu toisen reviirille. Meilläkin mieheni äiti apaasaa lastenkasvatussaarnat pojalleen, ei minulle. Onneksi ;-)

1. äidinäiti 2. äidinisä 3. isänäiti 4. isänisä Järjestys johtuu siitä, että vain äidinäiti voi olla 100% varma, että lapsenlapsi on hänen biologinen jälkeläisensä. Isänisän "asema" taas on epäonnisin: hän ei voi olla varma onko hänen oma poikansa hänen biologinen jälkeläisensä (jos vaimo on käynyt vieraissa?), eikä siitä onko pojanlapsi tämän pojan biologinen jälkeläinen (jos miniä on käynyt vieraissa?).

1. Äidinäiti

2. isänisä

3. isänäiti

4. äidinisä

Tämä johtuu siitä että äitini oli yh ja mieheni isä oli yh. Toki meille on kummallekin läheisin se joka meidät kasvatti. Minun vanhempani erosivat jo kun olin pieni, ja isää en teini-iässä nähnyt jopa vuosiin. Hassua kyllä, varsinkin kun hän asui alle kilometrin päässä meistä... Mieheni vanhemmat erosivat mieheni ollessa teini-iässä, joten hänelle äitinsä on ehkä läheisempi edelleen kun mitä isäni minulle. No tosin isäni kyllä alkoi olemaan yhteydessä minuun kun lapseni syntyi, että ehkä nuo kaksi viimeistä ovat aika tasan nyt.

lapsesta asti läheisin isovanhempani on aina ollut äidinäiti, vaikka isäni vanhemmat asuivat myös samalla paikkakunnalla. Myös lapsilleni oma äiti on läheisempi kuin anoppi, vaikka meillä ihan hyvät välit anoppiin ovatkin, hän puolestaan huomioi ja hoitaa enemmän mieheni siskon lapsia.

Minulle on vieläkin isänäiti tärkein, samoin mun lapsille anoppi on parempi mummo.

Mutta ei sääntöjä ilman poikkeuksia.

Itselleni isänäiti ehdottomasti isovanhemmista läheisin ja tärkein. Isänisää en tunne. Äidin vanhemmista isä on läheisempi kuin äiti. Eli minun tapauksessani äidinäiti vähiten tärkein. En silti väitä etteikö tutkimus voisi hyvin pitää paikkansa.

Isänäiti on tärkeämpi aina ollut minulle. :) Omille lapsilleni taitaa kyllä olla heidän äidinäiti.

Yhden lapsen äidillä on suurempi riski olla saamatta lastenlapsia ollenkaan, kuin isomman perheen äidillä. Lapseton ei saa lastenlapsia. Kaikki on niin suhteellista.

siitä että ihmiset kyseenalaistavat tutkimustuloksia? Minkätakia tällainen aloitus sitten tehdään jos ei asiasta saa keskustella/kertoa omista mielipiteistään/kokemuksistaan? Joo, okei, tollanen tutkimus tehty ja varmaan ihan luotettava. Meidän kohdalla omat vanhempani ovat lapselle läheisimmät. Ehdottomasti. Isänisä näkee lapsia kerran kahdessa vuodessa jos me raahaamme lapset näytille, ja isänäiti näkee lapsia kohtalaisen usein, mutta selvästi vähemmän on tekemisissä kuin omat vanhempani. Minulle taas isänäiti oli ehdottomasti tärkein ja läheisin, seuraavaksi äidinäiti, sitten äidinisä ja viimeisenä isänisä, jota näin tuskin koskaan vaikka elossa on edelleen ja asuu lähellä.

siitä että ihmiset kyseenalaistavat tutkimustuloksia? Minkätakia tällainen aloitus sitten tehdään jos ei asiasta saa keskustella/kertoa omista mielipiteistään/kokemuksistaan?.

Olisi ollut myös kiva nähdä, _kuinka paljon_ tärkeämpi äidinäiti oli vrt isänäiti keskimäärin (ja mitä kriteerejä käytettiin tärkeyttä mitattaessa). Sitäkö, kuinka usein näkee ja hoitaa lastenlapsia? Tässäkin lasten lukumäärä vaikuttaa: jos lapsia (ja lastenlapsia) on useampia, niin hommaa riittää mummolla ja papalla. Omat appivanhempani hyvänä esimerkkinä: kakkosia ovat itselleni joo, mutta eipä tunnu olevan heillä aikaa murehtia turhia, juoksevat tukka putkella perheestä toiseen näin kärjistäen :)

ei kaikilla ole sekä poikia että tyttöjä, eikä kaikilla ole isovanhempia molemmilta puolilta. Kuulostaa hatusta vedetyltä.

Miten pöllöä väkeä täällä oikein liikkuu? Ihan oikeasti, ette voi tosissanne kommentoida tällaisia juttuja tieteelliseen tutkimukseen liittyen, vai voitteko tosiaan?

"No just, ei meillä ainakaan oo tolla tavalla ja tässäkin ketjussa monet sanoo vastakkaista, eli tuo tutkimus on ihan perseestä."

APUA!

äidinäiti oli ainoa joka oli mulle lapsena läheinen



tosin osuutta asiaan saattoi olla sillä että kaikki muut olivat kuolleet.

joka tunkee puuttumaan tyttärensä perheen asioihin. Äidinisä ja isän vanhemmat ovat kohteliaita ja huomioivat sen, minkä verran perhe haluaa omaa rauhaa.

Itselleni isänäiti oli paljon läheisempi ja rakkaampi.

1. äidinäiti 2. äidinisä 3. isänäiti 4. isänisä Järjestys johtuu siitä, että vain äidinäiti voi olla 100% varma, että lapsenlapsi on hänen biologinen jälkeläisensä. Isänisän "asema" taas on epäonnisin: hän ei voi olla varma onko hänen oma poikansa hänen biologinen jälkeläisensä (jos vaimo on käynyt vieraissa?), eikä siitä onko pojanlapsi tämän pojan biologinen jälkeläinen (jos miniä on käynyt vieraissa?).

Tää oli kyllä erittäin hyvin selitetty!

kun ei äidinäidiltä sitä läsnäoloa tai tukea saa ja anoppi puolestaan on selkeästi tyttärensä lasten suosija.

minulle isänäiti on edelleen läheisin isovanhemmista. mutta minun kohdalla se liittyy ihan isovanhempien luonteeseen: isänäiti on ihana ja lämmin ja lapsiystävällinen, äidinäiti taas ei tiennyt yhtään miten pienten lasten kanssa ollaan eikä läheisiä välejä päässyt aikanaan kehittymään.



mutta ymmärrän kyllä pointin, miksi monella muulla tilanne on justiinsa päinvastoin. voin kuvitella, että omille lapsille minun äiti muodostuu läheisimmäksi, koska minä olen aika pitkälti se, joka hoitaa noita mummola-asioita ja toki se oma äiti on tärkeämpi, vaikka yritänkin olla tasapuolinen lasten takia.

jos katson itseäni sekä ympärillä olevia ihmisiä.



Itse olin aikanaan todella paljon äidinäidin hoidossa. Paljon sen takia, että isäni kuoli kun olin 6v joten äitini tarvitsi apua ollessaan yrittäjä sekä yksinhuoltaja.

Isän vanhemmat ei minua moneen kertaan hoitanut ennen isän kuolemaan ja sen jälkeen vielä vähemmän.



Nykyään jos tarvitsen lasten hoidollista apua niin kyllä minä soitan äidille en anopille. Vaikka tiedän anoppini olevan täysin kykenevä, mutta appiukko suhtautuu erittäin nihkeästi ajatukseen, että meidän lapset olisi siellä pariatuntia pidempää vierailulla. Kun taas mieheni sisko soittaa äidilleen eikä anopilleen vaikka tietää, että hänen isä ei tykkää näistä lasten hoito keikoista. Hän piutpaut välittää isänsä mielipiteistä.



99% ystävistäni turvautuu äidinsä apuun ei anopin.



Minulle on ainakin helpompi asioida äitini kanssa tiedän hänen tyylin eikä minun tarvitse selittää vaan homma hoituu ja luotettavasti.

päde se että tyttären lapsi on 100% varmuudella geneettisesti oma. Luovutetuilla sukusoluilla tehdään vuosittain varmaan ainakin joitain kymmeniä hoitoja.



Vaikka eihän sillä ole edes väliä. Geeneillä. Outo ajatus tunnetasolla että rakkaus syntyy geeneistä.

tutkimuksessa on lähdetty evoluutiopskologisesta teoriasta, jota tulokset tukevat. Mutta tietysti muutkin seikat kuin ihmislajin varhaishistoriassa muodostuneet käyttäytymismallit vaikuttavat, kuten isovanhempien ja vanhempien persoonallisuus, mahdollisuudet hoitaa lapsenlapsia, etäisyydet jne. Ihmistieteissä vaikutusyhteydet eivät ole ehdottomia "joko niin tai näin, ei poikkeuksia", silti ne voivat olla todellisia.

ei kaikilla ole sekä poikia että tyttöjä, eikä kaikilla ole isovanhempia molemmilta puolilta. Kuulostaa hatusta vedetyltä.

Miten pöllöä väkeä täällä oikein liikkuu? Ihan oikeasti, ette voi tosissanne kommentoida tällaisia juttuja tieteelliseen tutkimukseen liittyen, vai voitteko tosiaan?

"No just, ei meillä ainakaan oo tolla tavalla ja tässäkin ketjussa monet sanoo vastakkaista, eli tuo tutkimus on ihan perseestä."

APUA!