Olen 37v, enkä tiedä mikä ammatti/työ mua kiinnostaisi.

enkä osaa ajaa autoa, se on aivan välttämätön taito jos meinaisi valokuvauksella rahaa tehdä. Aion kyllä suorittaa valokuvaajan ammattitutkinnon jos saan sen koulutuksen työkkärissä läpi omaehtoisena koulutuksena ja voin opiskella työttömyyspäivärahalla.

psykomamma taas heräsi, voisit joskus harkita nukkumista koko päivän niin et kiusaisi muita.

Tiedätkö kuinka vähän on kansaneläke? Jos sinulla ei ole työuraa, et tule saamaan työeläkettä ja joudut kitkuttamaan pelkällä kansaneläkkeellä. Eläke-etuuksia leikataan muutenkin, joten pelkällä kansaneläkkeellä elävä voi joutua todella tiukoille.

Entä millaisen mallin haluat jättää lapsillesi? Haluavatko heidänkin oppivan ajattelumaailman, että jos ei huvita, mitään ei tarvitse tehdä, ja voi vain maata kotona tekemättä mitään. Todennäköisesti huoltosuhteen heikentyessä (kun vanhustenhoito vaatii enemmän rahaa) tulevaisuuden työttömyysrahat ja Kelan tuet tulevat olemaan nykyisiä heikompia, joten lapsillasi ei kotona maaten mitä todennäköisemmin tule olemaan yhtä lokoisat olot kuin mitä sinä koet itselläsi olevan.

mallin.

Ja opetelkaa lukemaan, mähän kerroin että olen aina silloin tällöin pätkän töissä, eli saan ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa.

Ja sen valokuvaajan ammattitutkinnon suorittaisin ihan omaksi ilokseni, työkkärin kustannuksella, eikä kiinnosta pätkääkään edistääkö se työllistymistäni vaiko ei.

Eikä mulle työttömyysaikana muutenkaan eläkettä kerry, aivan sama haenko olemattomia työpaikkoja vaiko en.

Mieluusti käytän työttömyysaikani makoiluun kuin siihen että lähetän kymmeniä turhia työhakemuksia.

Ja lähärikoulutukseen mummojen perseitä pesemään tuskin pääsen, enkä edes halua.

Mahtava aamu, olen jo 3 tuntia juonut aamukahvia ja katsonut keittiön ikkunasta ulos upeaa syysauringonpaistetta. Tämä on sitä elämää, nyt ruokaa ja päiväunille.

sun huomionkipeys ja mielenterveysongelmat lähinnä huolestuttavat

ja jossain määrin samaa mieltä olen ap:n kanssa. Olen kyllä ollut vuosia työelämässä, enimmäkseen pätkätöissä tai järkyttävien työmäärien huonosti hoidetuissa projekteissa vaatimattomalla palkalla. Tällä hetkellä olen kotiäitinä ja mietin ihan tosissani mitä tällä elämällä haluan tehdä. Rahasta ei onneksi tarvitse huolehtia, sinänsä tämä on ihannetilanne.

ja mt-ongelmiin? Pöpilän psykiatri ei keksinyt mitään hoitoa tai lääkitystä.

Ja mä lähinnä ärsyynnyn sellaisesta huomiosta että joku vaatii minulta jotain tai on riippuvainen minusta.

että saat sisältöä elämääsi (=huomiota) edes kirjoittamalla noita typeriä juttuja tänne palstalle. myös tavarasi jakaminen baareissa ja kuppiloissa ajanee saman asian. sehän tuntuu ainakin ilahduttavan sinua.



sen sijaa se että kaltaisesi mielisairaat tekevät huomionkipeydessä lapsia, ei ole hyvä juttu.

Tuskin sinun kannattaa etsiä sitä täydellistä työtä ja ammattia. Sen sijaan muuta asennettasi!



Sinulla varmaan on joku koulutus. Etsi sen alan töitä ja koita nauttia vaikka kahvitauoista ja siitä, että voit tienaamillasi rahoilla esim. matkustella perheesi kanssa kerran vuodessa. Älä ota työtäsi liian vakavasti, äläkä mieti liikaa, että oletko nyt aivan tyytyväinen tehtävääsi. Ota rennosti ja koita löytää kivoja asioita arjesta.



Jos sinulla menee taloudellisesti huonosti, niin isoin ilo työssäkäynnistä on varmaan raha ja se, mitä sillä voi tehdä. Jos taas olet kotirouva ja miehesi tienaa oikein hyvin niin sittenhän voit alkaa tehdä vaikka vapaaehtoistyötä: silloin ainakin löydät jotain missä oikeasti viidyt.

viitsi mistään tekemisenkään ilosta joka päivä töihin raahautua.

En ole vielä kertaakaan saanut eri työpätkiltä sen parempaa palkkaa mitä saan nyt kelan ja sossun elättinä, eli raha ei ainakaan mua motivoi töitä hakemaan.

Ja viihdyn aivan mainiosti kotona tekemättä mitään, lapsetkin ovat päiväkodissa päivät, niin saan olla rauhassa.

Syksyn koulutustarjontaa katselin, muttei mikään ammattitutkinto, jonka ehtisin työttömyyspäivärahalla suorittaa, kiinnostanut niin paljon että olisin koulutukseen hakeutunut.

Opiskelemaan ja töihin voisin kyllä mennä jos vaan löytäisin sen itseä kiinnostavan ammatin.

eikä siitäkään verojen ja asumistuen poistumisen takia jäänyt yhtään enempää käteen mitä työttömänä taloutta pyörittäessä.

Rahallisesti työnteko ei kannata pätkääkään.

itse en ainakaan kestäisi olla vain kotona työttömänä pitkään vaan sitä tarvitsee työtä...toki sellaista jossa viihtyy.

ja kirppisharrastusta. Kirpputoreille eikä valokuvaamaan ehdi jos on päivätyö.

Iltaisin töiden jälkeen jo liian pimeää kuvata ja kirppiksillä on kiva kierrellä arkena päivällä ajan kanssa eikä hirveässä tungoksessa viikonloppuisin.

ja kirppisharrastusta. Kirpputoreille eikä valokuvaamaan ehdi jos on päivätyö.

Iltaisin töiden jälkeen jo liian pimeää kuvata ja kirppiksillä on kiva kierrellä arkena päivällä ajan kanssa eikä hirveässä tungoksessa viikonloppuisin.

Mitä jos muuttaisit harrastuksen työksi eli ryhtyisit valokuvaajaksi?

enkä osaa ajaa autoa, se on aivan välttämätön taito jos meinaisi valokuvauksella rahaa tehdä. Aion kyllä suorittaa valokuvaajan ammattitutkinnon jos saan sen koulutuksen työkkärissä läpi omaehtoisena koulutuksena ja voin opiskella työttömyyspäivärahalla.