Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oppikohan mies tästä jotain?
22.06.2010 |
Mies aina ollut sellainen että pohtii ja vatvoo asioita aivan liian kauan. 5 vuotta kerittiin olla yhdessä ennenkuin kertoi äidilleen seurustelevansa.. Jokaista asiaa vatvoo aina hamaan tappiin asti. Itse taas olen sellainen että teen niinkuin hyvältä tuntuu enkä vatvo asioita kovinkaan pitkään.
Miehellä oli hyvä työpaikka, hyvine etuineen ja mukavat työkaverit. Firma myytiin isolle ketjulle ja uusi pomo astui kuvioihin, osa työkavereista häipyi edellisen työnantajan matkaan ja kaikki edut vietiin pois.
Vanha työnantaja yritti kosiskella PUOLI vuotta miestäni tulemaan hänelle töihin. Palkka olisi pienentynyt parilla satasella (mikä ei olisi ollut mikään ongelma) ja olisi saanut vanhat etunsa takaisin. Mies vatvoi ja pohti ja vatvoi lisää eikä tiennyt mitä olisi tehnyt.
Yritin sanoa, että kiva pomo+kivat työkaverit ja vanhat edut takasin, että mene ihmeessä. Sanoin myös, että mistä sitä tietää milloin saa nykyisestä kenkää kun on jo vähennetty porukkaa. Vatvoi ja vatvoi.. Se paikka meni sitten pari viikkoa sitten kun ei entinen pomo pystynyt enää odottamaan mitä mies päättää. Tänään sitten ylläripalaveri töissä ja ilmoitus, että elokuuhun asti aikaa miettiä.. Ottaako mies vastaan siirroon hevonkuuseen vai ottaako kengänkuvan perseeseen.
Jos mies ottaa siirron, muuttuu arki aika hankalaksi. Meillä ei ole autoa eikä tule, joten työmatkat sujuu "kymmenellä" eri bussilla, monine vaihtoineen ja aikaa mene pari tuntia per suunta. Jos ottaa kenkää, ei se talouttamme hetkauta millään tavalla, paitsi jos katsotaan että olisi pitänyt hyväksyä siirto ja saakin 3kk karenssin..
Oli pakko sanoa puhelimessa: mitäs mä oon tässä sanonu jo monta kuukautta.. Mies totesi vain hiljaa: niin.. Äänessä oli hirveä pettymys tuosta siirrosta tai potkuista.
Ehkäpä se nyt vihdoin tajuaa että nykymaailmassa ei voi jahkata asioiden kanssa vuosikausia vaan päätöksiä pitää pystyä tekemään nopeasti ja tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. (ja mies tosiaan tässä pikkuhiljaa puhunut että voisi entiselle pomolle mennä töihin kesälomansa jälkeen, mutta ei ollut vielä ottanut sitä puheeksi entisen pomonsa kanssa, koska edelleen jahkasi asiaa.)
Kommentit (7)
Tuo on yksi syy miksi lähdin lätkimään exän luota, joka oli siis muuten oikein mukava tyyppi. En vain enää kestänyt sitä ainaista jahkaamista, päätöksenteon vaikeutta ja näköalattomuutta tulevaisuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oli pakko sanoa puhelimessa: mitäs mä oon tässä sanonu jo monta kuukautta.. Mies totesi vain hiljaa: niin.. Äänessä oli hirveä pettymys tuosta siirrosta tai potkuista."
Vaikea sanoa mitä mies oppi, mutta kyllä en tuollaisessa tilanteessa olisi omaa miestäni "tukenut" sanomalla "mitä minä sanoin". Aika karusti sanottu, vaikka ymmärrän toki että miehesi jahkailu ärsyttää sinua.
Tapahtuneen opetuksen miettimiseen on tietysti oma aikansa.
Perhe-elämän kannalta sekä miehen jaksamisen kannalta siirtyminen olisi aivan älytön vaihtoehto. Mies on aina ollut sellainen ettei osaa tehdä nopeita päätöksiä tärkeissä asioissa. Pienemmissä kyllä. Täytyy keskustella illalla ajan kanssa tästä tilanteesta.
Olen aina tukenut miestä ja sanonut että päättää mitä päättää, niin tuen 100%:ti. Olen myös sanonut aiemmin ettei tarvitse murehtia potkuja ym.. sillä me pärjäämme kyllä. Mutta nyt oli pakko sanoa tuo mitä minä sanoin..
Itseäni ei esim "tulevaisuus" ym. huoleta sillä elän päivä kerrallaan ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Itselläni ei ole tarvetta suunnitella omakotitalon rakentamista/ostoa ym..
Monissa asioissa minä teen ja suunnittelen ja ilmoitan asiasta miehelle joka sitten tulee perässä tai on tulematta. Muuten tästä ei tulisi yhtään mitään :) Esimerkiksi kun päätin että muutamme isompaan asuntoon, niin etsin muutaman sopivan talon ja mies sanoi kummasta piti enemmän ja sitten minä ilmoitin milloin muutto on :)
Monissa asioissa minä teen ja suunnittelen ja ilmoitan asiasta miehelle joka sitten tulee perässä tai on tulematta. Muuten tästä ei tulisi yhtään mitään :) Esimerkiksi kun päätin että muutamme isompaan asuntoon, niin etsin muutaman sopivan talon ja mies sanoi kummasta piti enemmän ja sitten minä ilmoitin milloin muutto on :)
Just tätä en exän kanssa jaksanut. :) Minulla olisi pitänyt koko ajan olla vetovastuu asioissa ja minä en enää jaksanut. Esim. opiskelijakämpässä oli aika selkeä aikaraja sille, miten kauan siellä saa asua, mutta mies ei määräpäivän lähestyessä "osannut" ollenkaan miettiä, että minne muutetaan. Ei vain saanut aikaiseksi ja jäi ihmettelyn astelle, totesi vaan että "nii, pitäähän täältä sit muuttaa jonnekin". :O Minä sitten jouduin etsimään vaihtoehtoja sekä alueeksi että asunnoksi, kyselemään muuttofirmat jne. Mies olisi varmaan muuttopäivän aamuna seissyt keskellä olkkaria ihmettelemässä, että "jonnekin varmaan pitäis nyt muuttaa". *huoh*
Niin ja tuo sama mentaliteetti ulottui joka osa-alueelle. "Lapselle pitäis varmaan varata se 3-vuotisneuvola" ja jos sen jätti miehen hoidettavaksi, niin 3-vuotisneuvolaan vietiin 4-vuotias lapsi. Ja näin kävi ihan oikeasti.
Vieläkin alkaa ahdistaa, kun miettii tuota elämänasetta ja sitä pakahduttavaa tunnetta, joka minulle muutti rintakehään. Vasta eron jälkeen pystyi hengittämään ja nauttimaan arjesta kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies hoitaa sovitut asiat, kuten esim. nuo neuvolajutut. On siis hyvin oma-alotteinen ja hoitaa sovitut asiat ilman, että minun tarvitsee murehtia,
Mutta isot päätökset kuten työpaikan vaihto, asunnon osto.. hän vain jahkaa ja jahkaa..
Alue: Aihe vapaa
vaikka järjellä tietää, ettei oma toiminta ole järkevää. Tosi ikävää, että noin kävi. No kengänkuva varmaan sitten tulee, sillä tuskin mies ehtii tehdä päätöstä hevonkuuseen siirtymisestä kumminkaan ajoissa. Tunnen tällaisen tapauksen, ja mies voisi olla aviomiehesi mutta duunikuviot eivät täsmää. Joillekin päätösten tekeminen tai ylipäätään MINKÄÄN tekeminen on niin raivostuttavan psyykkisen prosessoinnin takana, että muut ihmiset kypsyvät jahkailuun tyystin. Varmasti aiheuttaa superjahkailijassa vaan lisääntyvää ahdistusta, mutten usko että perusluonnetta / luonnevikaa ainakaan ilman apua saa korjattua.