Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
omat vanhempani muuttuva ikää myöten negatiivisimmiksi
12.06.2010 |
Vanhempani ovat hyväkuntoisia eläkeläisiä jotka elävät hyvin passiivista elämää. Eivät käy missään muuta kuin liikkuvat kaupan ja kodin väliä. Heillä ei ole ystäviä kun ovat niiden vähäistenkin kanssa riitautuneet jo nuorempina. Naapureiden kanssa ei myöskään olla tekemisissä. Elikä ympyrät ovat hyvin pienet ja pienevätä koko ajan ikää myöten. Olenkin seuraillut että ne vanhemmat jolla on aktiivista elämää myös eläkkeellä niin ovat paljon pirteämpiä ja jotenkin positiivisimpiakin. Niiden ihmisten kanssa on mukava olla ja ehkä heillä itselläänkin on mukava olla.
Omia vanhempia on aika rasittava tavata kun elämässä ei tapahdu mitään niin ei ole oikein mitään puheenaihettakaan mistä puhua ja kaikkiin asioihin heilläon niin negtiivinen valittava asenne.
Kaverini vanhemmat ovat vähän sairaita ja silti käyvät vointinsa mukaan enemmän jossain ja ovat paljon positiivisimpia. Passiivinen elämä ei taida olla luotu kenellääkkään ihmisille ei edes eläkkeellä.
Millaista teidn vanhempien elämä on?
Kommentit (4)
Aika on todellakin kullannut muistot, ja nykyään heidän mielestään ihan kaikki on ihan helppoa. On kuulemma todella outoa että ihmiset viitsivätkin esim. jännittää synnytystä, kun sehän on niin helppoa että sitä voi verrata hyttysenpistoon. Ja lastenhoidossahan ei ole mitään yhtään raskasta koskaan, koska lapsethan ovat aina todella mukavia eivätkä koskaan aiheuta pienintäkään huolta tai vaivaa jne. Ja voi, työelämä se vasta helppoa onkin, sehän on yhtä ihanaa seikkailua!
Tätä elämisen helppoutta kailottavat hyvinkin auliisti ja kertovat muille miten niiden asioissa ei todellakaan pitäisi olla mitään aihetta stressiin tai väsymykseen.
Mutta on se varmaan parempi kuin että marisisivat koko ajan.
sillä meilläkin on samanlaista,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta isäni varsinkin oli eläessään todella sosiaalinen luonne, kyläili paljon pyöräillen jne.
Äitini oli hieman pidättyvämpi mutta ystävällinen. Hän sairasti jonkin verran joten sekin hillitsi kyläilyä. Viihtyi kotona paremmin.
Mieheni vanhemmat ovat vähän toista maata. Mieheni äiti on aika negatiivinen luonne eikä jaksa nähdä mistään oikein mitään hyvää. Emme juuri siellä käy, kun ei vaan jaksa kuunnella. Huono itsetunto lisäksi joten haukkuu myös itseään, en halua että lapsemme joutuvat negatiiviseen ilmapiiriin.
Aika on todellakin kullannut muistot, ja nykyään heidän mielestään ihan kaikki on ihan helppoa. On kuulemma todella outoa että ihmiset viitsivätkin esim. jännittää synnytystä, kun sehän on niin helppoa että sitä voi verrata hyttysenpistoon. Ja lastenhoidossahan ei ole mitään yhtään raskasta koskaan, koska lapsethan ovat aina todella mukavia eivätkä koskaan aiheuta pienintäkään huolta tai vaivaa jne. Ja voi, työelämä se vasta helppoa onkin, sehän on yhtä ihanaa seikkailua!
Tätä elämisen helppoutta kailottavat hyvinkin auliisti ja kertovat muille miten niiden asioissa ei todellakaan pitäisi olla mitään aihetta stressiin tai väsymykseen.
Mutta on se varmaan parempi kuin että marisisivat koko ajan.
Alue: Aihe vapaa
Mielenkiintoinen tapa ajatella. Aivan kuin runsas kanssakäyminen muiden kanssa olisi ainoa oikea tapa elää.