Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihmeen tarve joillakin yli kolmekymppisillä tai nelikymppisillä
02.06.2010 |
on vähätellä ja pilkata itseään nuorempia, kuinka he ovat lapsellisia yms.
Itse olen 18-vuotiaana saanut ensimmäisen lapseni ja hänet hyvin hoitanut, elänyt vakaassa parisuhteessa jo vuosia ja nauttinut tästä elämästäi täysiä. Miksi toisenlaisen elämäntavan valinneet ovat jtkuvasti haukkumassa kakaraksi, joka ei mistään mitään ymmärrä? Elän mielestäni aikuismaista elämää :)
Mitä se on teiltä pois, jos joku aloittaa perheen nuorena?
Kommentit (46)
sä ymmärrät sen sitten kun nelikymppisenä katselet sitä 18v äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena pitäisi elää, eikä sitoa itseään edes kovin vakavaan parisuhteeseen.
Ja kun valitettava tosiasia on se, että 99,9% näistä nuorena tätiytyneistä huomaavat kolme-neljäkymppisenä, että elämä on elämättä. Yleensä siitä ei hyvää seuraa.
Monilla nelikymppisillä ei ole. Joten kyllä sitä elämänkokemusta oj jo kertynyt...Samoin lapsenhoidosta sitä kertyy ihan samalla tavalla kaksikymppiselle kuin nelikymppisellekin :)ap
jopa niin hyvin ettei sitä edes huomaa.
työkokemus...opiskelut....
kaikki tämä kasvattaa ihmistä henkisesti ja tuo uusia perspektiivejä katsontakantoihin. Nuori äiti/nainen on vain yksinkertaisesti KOKENUT elämää vähemmän. Tässä kai se syy.
En tiedä vastausta, mutta itse voisin moittia toista lapselliseksi mm. puheiden ja tekojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole koskaan pilkannut tai vähätellyt ketään. Mutta pidän kyllä 18-vuotiasta liian nuorena äidiksi.
Se johtuu siitä, että näin 41-vuotiaana ymmärtää, mitä ei silloin parikymmpisenä ymmärtänyt tai tiennyt. Tuon perspektiivin takia ymmärtää, mikä matkan minäkin olen elämässäni mennyt ja ymmärrän, miten paaaaaaaaljon viisaampi olen tänä päivänä.
Enhän minäkään tällä hetkellä voi ymmärtää, miten viisas tulen olemaan 70-vuotiaana. Eli jokainen ihminen kehittyy tällä samalla elämänkaarella: vasta jälkikäteen tietää, mitä ei aikaisemmin tiennyt.
olen kehittynyt "omaksi itsekseni" mielestäni vasta siinä 25-30-vuotiaana. Aiemmin en olisi ollut kypsä äidiksi, ja olen tyytyväinen, että keskityin opiskeluun ja sen pohtimiseen, mitä elämässä haluan tehdä ja millainen olen. Ja tuossa vaiheessa löytyi oikea mieskin ja lapsille mainio isä, nuorena tein siinä asiassa vääriä valintoja.
Mutta olen sitä mieltä, että hienoahan se on, jos sinulla on ollut jo nuorene ns. selvät sävelet sen suhteen mitä elämältäsi haluat ja kumppanikin, josta on ollut hyväksi isäksi. Aika harvalla noin on.
Mikä ihmeen tarve joillakin yli kolmekymppisillä tai nelikymppisillä on vähätellä ja pilkata itseään nuorempia, kuinka he ovat lapsellisia yms. Itse olen 18-vuotiaana saanut ensimmäisen lapseni ja hänet hyvin hoitanut, elänyt vakaassa parisuhteessa jo vuosia ja nauttinut tästä elämästäi täysiä. Miksi toisenlaisen elämäntavan valinneet ovat jtkuvasti haukkumassa kakaraksi, joka ei mistään mitään ymmärrä? Elän mielestäni aikuismaista elämää :) Mitä se on teiltä pois, jos joku aloittaa perheen nuorena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se näkyy ja kuuluu, helppoa on siitä sitten yleistää kaikki 18 veet samanlaisiksi.
elämäni todellakaan ole jäänyt elämättä, sataprosenttisesti sitä eletään, usko pois. En halua bailata enkä sekoilla, ei ole minun juttuni.
Sen sijaan matkustelemme paljon ja otamme kaiken elämästä irti. Lisäbonuksena vielä se, että olemme nuoria ja kauniita. Se on aika hieno juttu ja varmasti ärsyttää monia vanhempia ihmisiä :)
Mutta jokainen tyylillään.
Nuorena pitäisi elää, eikä sitoa itseään edes kovin vakavaan parisuhteeseen.
Ja kun valitettava tosiasia on se, että 99,9% näistä nuorena tätiytyneistä huomaavat kolme-neljäkymppisenä, että elämä on elämättä. Yleensä siitä ei hyvää seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useammin "mummoäiditellään" kolme-nelikymppisiä kuin morkataan nuorena äidiksi tulleita. Itselläni ei tulisi mieleenkään alkaa oma-aloitteisesti mitään ryhmää mollaamaan, mutta tunnustan, että olen muutaman kerran heittänyt kipakkaa kommenttia, kun avauksessa on morkattu meitä + 30 v iässä lapsen saaneita mummoäideiksi.
,Tuolloin koin olevani varsin kypsä ja "aikuinen".
Nyt 35-vuotiaana minua huvittaa kuinka mustavalkoinen olikaan maailmani tuolloin.Kyllä se vaan on niin,että eletty elämä lisää perspektiiviä asioihin.
Laajakatseisuutta sekä ymmärrystä syihin ja seurauksiin.
Ap:n kommentti juuri osoittaa sen,että katsanta tähän asiaan on hyvin suppea,koska ei pysty näkemään tätäkään näkökulmaa asiasta.
Olen sitä mieltä,että kyllä,parikymppinen on vielä hyvinkin kokematon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. En halua bailata enkä sekoilla, ei ole minun juttuni.
tietyn perspektiivin. Harvassa ovat ne 18v ikäiset, joilla on yhtä pitkä elämänkokemus kuin 36 vuoden ikäisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai viittaatko johonkin yleisiin teiniäitikeskusteluihin?
Ihmiset kun ovat niin erilaisia. Itse olin 18-vuotiaana kaikkea muuta kuin valmis äidiksi, mutta onhan niitä jotka ovat perheenäitejä sydämeltään jo lapsesta saakka.
sä ymmärrät sen sitten kun nelikymppisenä katselet sitä 18v äitiä.
Ei ne kolmi- ja nelikymppiset vaahtoa kuusikymppisille samalla tavalla kuin teiniäidit iäkkäämmille äideille. Huoh.
teiniäidiksi.
Se on niin hullua, kun ihmiset "katsovat elämäänsä" taaksepäin ja ovat niin seesteisiä kun toteavat että olisivat olleet liian nuoria parikymppisinä tullakseen äideiksi. Mutta eivätkö he kapeakatseisuudessaan ymmärrä etteivät he edusta maailman kaikkia naisia. Jotkut toiset naiset ovat olleet valmiita nuorina äideiksi, miksi ihmeessä se niin vaikeaa ymmärtää, että toiset ovat ihan tyytyväisiä valintaansa?
Tunnen monia nuorina äideiksi tulleita, nyt nelikymppisiä elämäänsä oikein tyytyväisiä naisia.
useammin "mummoäiditellään" kolme-nelikymppisiä kuin morkataan nuorena äidiksi tulleita. Itselläni ei tulisi mieleenkään alkaa oma-aloitteisesti mitään ryhmää mollaamaan, mutta tunnustan, että olen muutaman kerran heittänyt kipakkaa kommenttia, kun avauksessa on morkattu meitä + 30 v iässä lapsen saaneita mummoäideiksi.
molemmat kehittyvät iän myötä. Tuo ensiksi mainittu 18 v kehittyy iän myötä kohtuullisen hyväksi äidiksi. Jälkimmäinen voi kehittyä iän myötä erinomaiseksi äidiksi.
Ihmiset kun ovat niin erilaisia. Itse olin 18-vuotiaana kaikkea muuta kuin valmis äidiksi, mutta onhan niitä jotka ovat perheenäitejä sydämeltään jo lapsesta saakka.
Vähättely kertoo huonosta itsetunnosta, oman egon pönkittämisen tarpeesta. Ihan sama, vähätelläänkö ihmisiä iän, elämänkokemuksen, opiskeluiden, ihonvärin tai uskonnon takia, säälittävästä ilmiöstä on kyse.
Härskiä on se, kun aikuiset vähättelevät lapsiaan. Itse sain koko ikäni kuulla, etten tiedä mitään kun olen vielä kakara.
Tottakai ihmisillä on eri määrä elämänkokemusta ja jokaisen kokemus on erilainen, vaikka ikävuosia olisikin saman verran. Sivistynyt ihminen arvostaa muita ihmisiä sellaisina kuin he ovat, siinä pisteessä elämäänsä, kuin he sattuvat olemaan.
Älä siis väliltä vähättelijöistä. Jonakin päivänä nuo vähättelijät huomaavat, että halpamaisimpia kiusaajia ja kakaroita ovat eläkeikäiset ihmiset, jotka yrittävät korkealla iällään oikeuttaa esiteinimäistä halpamaista juoruiluaan ja muuta kuvottavaa käytöstään.
työkokemus...opiskelut.... kaikki tämä kasvattaa ihmistä henkisesti ja tuo uusia perspektiivejä katsontakantoihin. Nuori äiti/nainen on vain yksinkertaisesti KOKENUT elämää vähemmän. Tässä kai se syy.
työkokemus...opiskelut....
kaikki tämä kasvattaa ihmistä henkisesti ja tuo uusia perspektiivejä katsontakantoihin. Nuori äiti/nainen on vain yksinkertaisesti KOKENUT elämää vähemmän. Tässä kai se syy.