Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihmeen tarve joillakin yli kolmekymppisillä tai nelikymppisillä
02.06.2010 |
on vähätellä ja pilkata itseään nuorempia, kuinka he ovat lapsellisia yms.
Itse olen 18-vuotiaana saanut ensimmäisen lapseni ja hänet hyvin hoitanut, elänyt vakaassa parisuhteessa jo vuosia ja nauttinut tästä elämästäi täysiä. Miksi toisenlaisen elämäntavan valinneet ovat jtkuvasti haukkumassa kakaraksi, joka ei mistään mitään ymmärrä? Elän mielestäni aikuismaista elämää :)
Mitä se on teiltä pois, jos joku aloittaa perheen nuorena?
Kommentit (46)
41/46
|
02.06.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Siis yliopistokin on kielletty, vauva sylissä niin on vaikea kirjoittaa. T. 18-vuotiaana äidiksi ja 20-vuotiaana yliopistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä ap. itse ymmärrät yli nelikymppisenä, kuinka ihminen muuttuu iän tuoman elämänkokemuksen ja perspektiivien mukana.
Pidin minäkin itseäni parikymppisenä kypsänä mutta ei se niin ollut. Ehkä vasta kolmenkympin korvilla alkaa olla aikuinen.
Siinä lukee että "äärimmäisen harva". Kerropa moniko opiskelutoverisi on samanlainen. Veikkaan että ei yksikään.
Olen kolmekymppinen jne..! Sitten minäkin saan hehkuttaa täällä itseäni ja "täydellisyyttäni" ja haukkua halutessani nuorempia ilman mitään syytä, ihan vaan koska mua sattuu huvittamaan.
Vaikka mikään tuskin on siihen mennessä muuttunut elämässäni, mutta olenpahan oikean ikäinen äiti.
Siis kaavoihin kangistumista. Itse olen yli kolmekymppinen ja pidän vastuullisia parikymppisiä aikuisina todellakin.
Ostarilla pyörivät farkkupuku nelikymppiset taas ovat mielestäni säälittäviä ikikakaroita.
mutta kyllä ap. itse ymmärrät yli nelikymppisenä, kuinka ihminen muuttuu iän tuoman elämänkokemuksen ja perspektiivien mukana.
Pidin minäkin itseäni parikymppisenä kypsänä mutta ei se niin ollut. Ehkä vasta kolmenkympin korvilla alkaa olla aikuinen.