Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihmeen tarve joillakin yli kolmekymppisillä tai nelikymppisillä
02.06.2010 |
on vähätellä ja pilkata itseään nuorempia, kuinka he ovat lapsellisia yms.
Itse olen 18-vuotiaana saanut ensimmäisen lapseni ja hänet hyvin hoitanut, elänyt vakaassa parisuhteessa jo vuosia ja nauttinut tästä elämästäi täysiä. Miksi toisenlaisen elämäntavan valinneet ovat jtkuvasti haukkumassa kakaraksi, joka ei mistään mitään ymmärrä? Elän mielestäni aikuismaista elämää :)
Mitä se on teiltä pois, jos joku aloittaa perheen nuorena?
Kommentit (46)
Nuorena pitäisi elää, eikä sitoa itseään edes kovin vakavaan parisuhteeseen.
Aika kyyninen näkemys! Ei vakava parisuhde estä elämistä, lapset tietysti rajoittavat tai ainakin hankaloittavat tiettyjä juttuja ja spontaania lähtemistä.
(itselläni ikää liki 40 ja lapset tehty 31 ja 34 -vuotiaana, eli teiniäidiksi, elämää kokemattomaksi tms. ei voi sanoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työkokemus...opiskelut....
kaikki tämä kasvattaa ihmistä henkisesti ja tuo uusia perspektiivejä katsontakantoihin. Nuori äiti/nainen on vain yksinkertaisesti KOKENUT elämää vähemmän. Tässä kai se syy.
Minulla on kyllä ikää, mutta elämätön elämä. Olisi nyt tullut edes niitä lapsia nuorena hankittua, kun nyt niitä ei enää saa.
onhan sitä aikaa (ja rahaa varmasti enemmän kuin 20 veenä) matkustella, opiskella, tehdä työtä ja muuttaa useastikin sitten kun lapsi/lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Mikä minua estää nyt, lapsen kanssa kotona, miettiä mitä haluan tehdä työkseni, haluanko asua tässä kaupungissa ym. Ei se lapsi vielä ymmärrä, eikä välitä onko vanhemmat insinöörejä ja asutaanko ok-talossa ja onko viimisen päälle hienot vaatteet ja viisautta vanhemman jokaisessa teossa. Kasvaa voi (ja pitääkin) läpi elämän, miksei sitten lapsen kanssa?? Kyllä mullakin sen verran on "aikuisuutta", että huolehdin kodista, ruuasta, lapsesta. Toki käyn mahdollisuuksien mukaan viettämässä omaakin aikaa. En kyllä sen puoleen usko, että tiedän vielä 4-kymppisenäkään, mikä minusta tulee isona. Toivottavasti olen siihen mennessä ollut monessa mukana, niin äitinä kuin ihmisenä muutenkin. T. Äiti vm.-89
niin on teiniäiti. Miksi tässä nyt otetaan nokkiin tästä nimityksestä, joka on ihan virallisestikin tunnistettavissa ja määritelty.
Mikä olin teiniäiti, kun sain lapsen 19-vuotiaana.
nyky mittapuun mukaan.(Yli 20 olin kuitenkin)Olen aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen, ja vaikutelmaa nuoruudesta vielä korostaa, kun mieheni on minua 10 vuotta vanhempi.Ja voin kyllä allekirjoittaa ap:n kertoman.Ihan tuntemattomat ihmiset tulee arvostelemaan äitiyttäni ja voivottelemaan kuinka 3 lapsen nuorella äidillä on varmasti rankkaa.samalla vaivihkaa tuputetaan jos jonkinlaista lastenhoitovinkkiä säännöllisen ateriarytmin tärkeydestä lähtien.En sano että kaikki on tällaisia, fiksujakin ihmisiä löytyy, mutta osa on sitten niitä joille se nuorekas ilme on yhtä kuin huono äiti.Eipä tiedä ne mammat että sen lisäksi että jaksan huolehtia itsestäni, mulla on terveet, luomuruualla ja läheisyydella kasvatetut lapset, kaunis koti, onnellinen parisuhde, ja varma työpaikka odottamassa unelma-alallani, jahka taas työelämään lähden :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kyllähän todella nuorena solmitut liitot paljon todenäköisemmin kariutuvat, perheet hajoavat ja erittäin nuorilla äideillä on matalampi koulutustaso, käyttävät enemmän sosiaalitukia jne. Tietenkään tämä ei ole totta kaikkien YKSILÖIDEN kohdalla.
Ettei tässä nyt olisi kysymys tulkinnasta - että nuori äiti ehkä tavanomaistakin herkemmin lukee kommentteja siinä mielessä, että niissä ivataan ja vähätellään. Sillä tokihan elämänkokemusta karttuu niin vuosien kuin tekemistenkin myötä. Ikävä vain, että monilla nuorilla - etenkin teiniäideillä - on aikamoisia ongelmia elämisen kanssa. Tämähän on ihan tutkittu juttu. Hienoa, että sinulla asiat ovat menneet hyvin.
Sinulla ON elämänkokemusta. Kokemusta tuokin kuvailemasi asia on.
työkokemus...opiskelut.... kaikki tämä kasvattaa ihmistä henkisesti ja tuo uusia perspektiivejä katsontakantoihin. Nuori äiti/nainen on vain yksinkertaisesti KOKENUT elämää vähemmän. Tässä kai se syy.
Minulla on kyllä ikää, mutta elämätön elämä. Olisi nyt tullut edes niitä lapsia nuorena hankittua, kun nyt niitä ei enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsia nuorena ihan vain siksi että se ehkä olisi vielä erinomaisempi äiti vanhempana?
Tilastollisesti teiniäidellä on enemmän ongelmia kuin kolmekymppisillä äideillä, mutta eihän se sitä tarkoita että kaikki teiniäidit ovat samassa liemessä.
molemmat kehittyvät iän myötä. Tuo ensiksi mainittu 18 v kehittyy iän myötä kohtuullisen hyväksi äidiksi. Jälkimmäinen voi kehittyä iän myötä erinomaiseksi äidiksi.
Ihmiset kun ovat niin erilaisia. Itse olin 18-vuotiaana kaikkea muuta kuin valmis äidiksi, mutta onhan niitä jotka ovat perheenäitejä sydämeltään jo lapsesta saakka.
En vähättele enkä pilkkaa, ärsyttää vaan ja kadehdin, kun teiniäidit jaksaa ja mummoäidit ymmärtää. Minä tulin äidiksi 28-vuotiaana, enkä ymmärrä lapsiani ja väsyttää ihan pirusti. Täysin väärä ikä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
,Tuolloin koin olevani varsin kypsä ja "aikuinen".
Nyt 35-vuotiaana minua huvittaa kuinka mustavalkoinen olikaan maailmani tuolloin.Kyllä se vaan on niin,että eletty elämä lisää perspektiiviä asioihin.
Laajakatseisuutta sekä ymmärrystä syihin ja seurauksiin.
Ap:n kommentti juuri osoittaa sen,että katsanta tähän asiaan on hyvin suppea,koska ei pysty näkemään tätäkään näkökulmaa asiasta.
Olen sitä mieltä,että kyllä,parikymppinen on vielä hyvinkin kokematon!
minkä ikäisenä kukin mukulansa tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietyn perspektiivin. Harvassa ovat ne 18v ikäiset, joilla on yhtä pitkä elämänkokemus kuin 36 vuoden ikäisillä.
Mutta se elämänkokemus ei välttämättä jalosta ihmistä yhtään, tai ainakaan esim tällä palstalla se harvoin näkyy.
Seurasin taannoin juhlissa lasten leikkihuoneessa miten eri ikäiset äidit käyttäytyivät siinä tilanteessa. Pakko kehaita, että järkevimmin siellä käyttäytyi äiti, joka oli saanut lapsen 17-vuotiaana ja eli nyt taaperon kanssa. Hän siivosi jälkensä (+ lapsen sotkut), jutteli lapsille ja toisille äideille... niinkun nyt yleensä käyttäydytään. Vanhemmat äidit jättivät lapset sinne keskenään, ei puhettakaan siivoamisesta, lasten vahtimisesta, toisten ihmisten huomioimisesta. Kyrpä oli otsassa koko ajan.
(ja huom, itse en ole teiniäiti)
elämänkokemus, maailmankuvan avartaminen, yleensä koulutus ja muutenkin sivistys.
Siinä on juuri ja juuri ehditty mammanhelmoista ja pyrähdetty hiekkalaatikon reunalle.
Anoppini oli oikein tyyppitapaus. Sitten kun lapset lensivät pesästä, hän oli viisikymppinen, jolla on teinitytön maailmankuva ja sivistystaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on aikuisen kirjoittama, niin eipä tuo ns. elämänkokemus kauheasti ole ainakaan sydämen sivistystä tuonut :)
18-vuotiaana äidiksi tullut kehittyy vain kohtuulliseksi äidiksi kun taas vanhana äidiksi tullut kehittyy erinomaiseksi äidiksi. Ei yhtään mustavalkoista, eipä. Huh huh!
molemmat kehittyvät iän myötä. Tuo ensiksi mainittu 18 v kehittyy iän myötä kohtuullisen hyväksi äidiksi. Jälkimmäinen voi kehittyä iän myötä erinomaiseksi äidiksi.
Ihmiset kun ovat niin erilaisia. Itse olin 18-vuotiaana kaikkea muuta kuin valmis äidiksi, mutta onhan niitä jotka ovat perheenäitejä sydämeltään jo lapsesta saakka.
Jos lapsenteon aloittaa teininä, aikaa sille on kauemmin ja lapsia tulee ehkä pykättyä liikaa. Teiniäidin lapset usein aloittavat myös lapsenteon aikaisin, jolloin vaarana on, että lapsia tehdään liikaa jne jne.
Tämä maailma ei kestä sitä ihmismäärää ja jossain vaiheessa maapallo tuhoutuu lopullisesti.
Juu, ei sitä elämänkokemusta ollenkaan kerry kun niitä lapsia kasvattaa....ja yliopstonin on täysin kielletty meiltä nuorilta äideiltä.
Ihan oikeasti, mietipä noita juttujasi vähän...
elämänkokemus, maailmankuvan avartaminen, yleensä koulutus ja muutenkin sivistys.
Siinä on juuri ja juuri ehditty mammanhelmoista ja pyrähdetty hiekkalaatikon reunalle.
Anoppini oli oikein tyyppitapaus. Sitten kun lapset lensivät pesästä, hän oli viisikymppinen, jolla on teinitytön maailmankuva ja sivistystaso.
karvaa vaille 22-vuotiaana. Nyt olen 23 ja odotan toista lastani. Kyllä itsestäni silloin 18 - 19-vuotiaana ajattelin, että olen valmis äidiksi. Nyt kun katson taaksepäin, ei näin ollut. Mun täytyi saada bilettää ja elää rellestää hetki. Jonkun aikaa sitä tehtyäni näin ja koin, että tylsää hommaa. Ei siitä pitemmän päälle saanut mitään irti.
Sittemmin koin aika paljon asioita lyhyessä ajassa ja olen "aikuistunut" paljon. Ainakin sen verran, että tajuan, että 30-vuotiaat on eläneet mua enemmän ja varmasti pitävät mua ihan kakarana. =D Pidänhän itsekin nykyään niitä 18-vuotiaita ihan kakarana. Syynä juuri se, että sillon koetaan olevansa niiiiin aikuista. Mutta todellisuus onkin sitten jotain ihan muuta. En sano että kaikki, mutta sanon että useimmat.
Ja yliopistoon opiskelemaan menee kyllä äärimmäisen harva 18-vuotiaana esikoisensa tekaissut. Aivan turha väittää muuta.
T. 18-vuotiaana äidiksi ja 20-vuotiaana yliopistoon.
- että nuori äiti ehkä tavanomaistakin herkemmin lukee kommentteja siinä mielessä, että niissä ivataan ja vähätellään. Sillä tokihan elämänkokemusta karttuu niin vuosien kuin tekemistenkin myötä.
Ikävä vain, että monilla nuorilla - etenkin teiniäideillä - on aikamoisia ongelmia elämisen kanssa. Tämähän on ihan tutkittu juttu. Hienoa, että sinulla asiat ovat menneet hyvin.