Lue keskustelun säännöt.
Minä en usko tutkimuksiin, joiden mukaan pienikin ruumiillinen kuritus on haitaksi lapselle.
21.06.2010 |
Kun katsoo esimerkiksi suuria ikäluokkia ja miettii heidän nuoruuttaan, oliko nuoriso silloin tällaista kuin nyt? Ei todellakaan ollut. Oppitunnit ovat pelkkää häiriköintiä (tosin vain muutaman oppilaan toimesta, mutta kuitenkin), mitään ei kunnioiteta, vanhuksille haistatellaan, kaikki rikotaan ja töhritään...
Eiköhän sitä opettajaakin kuunneltu vähän paremmin, kun oli pelko saada karttakepistä?
Itse olen saanut tukkapöllyä ja luunappeja lapsena/nuorena, ja ei, en vihaa vanhempiani, en pelkää heitä, enkä ole heille tippaakaan katkera.
Olen saanut kunnollisen kasvatuksen ja kunnioitan auktoriteetteja ja vanhempia ihmisiä.
En hyväksy lasten hakkaamista/pahoinpitelyä missään tilanteessa, mutta pieni niskavilloista kiinni ottaminen, tai pari läpsäisyä pyllylle ei ole pahoinpitelyä.
Näkeehän sen, millaista pullamössönuoriso on: kaikkea voi tehdä ja mistään ei saa rangaistusta.
Sitten kun ohikulkijat alkavat kasvattaa kurittomia kakaroita, alkavat vanhemmat itkeä pahoinpitelysyytteitä. Naurettavaa.
Kommentit (65)
Tähän vastasin, että mielestäni juuri sellainen ennakoimaton rankaisu on pahinta. Tästä olet varmaan samaa mieltä. Sehän murentaa koko johdonmukaisen, ennakoitavan maailmankuvan rakentumista, jos lapsi joutuu elämään ennalta-arvaamattomien seuraumuksien kanssa.
Ennakoimaton räjähtely on yksi pahimpia juttuja mitä lapselle voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Suomen kasvatuskeskusteluissa sorrutaan liian usein mustavalkoisuuteen. Todetaan, että tämä on oikein ja tuo on väärin ja näin tulee kaikkien toimia. Unohdetaan, että kokonaisuus ratkaisee.
Elän kahden kulttuurin perheessä ja vietän pitkiä aikoja mieheni kotimaassa, Espanjassa. Täällä luunapit ja läpsäisyt ovat usein käytössä rangaistuksina varsinkin tilanteissa, joissa (pieni) lapsi on tehnyt / meinannut tehdä jotakin vaarallista, kuten juosta yksin autotielle. Läpsäisy seuraa välittömästi väärää tekoa, jonka jälkeen todetaan mitä tehtiin väärin ja sitten tilanne on ohi.
"Väkivallan" vastapainona täällä on kulttuuri, jossa koko ympäröivä yhteiskunta huomioi lapset jatkuvasti. Heidät otetaan mukaan erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, heille jutellaan, heidät huomataan ja heitä kohtaan osoitetaan rakkautta ja välittämistä jatkuvasti ja monipuolisesti. Lapset ovat lapsia, joilta ei odoteta itsenäisyyttä samassa määrin kuin suomalaisilta lapsilta.
Suomalaista ja espanjalaista kasvatustapaa verratessa minun silmääni pistää juurikin tuo jonkun mainitsema tunnekylmyys, jota tuntuu Suomessa riittävän. Lapset menevät siinä sivussa, usein jopa vanhemmat vaikuttavat kyllästyneiltä omiin lapsiinsa ja puhuvat heille vähän. Ulkopuolisista puhumattakaan.
Vaikka Suomessa kunnostaudutaan väkivallan välttämisessä, uskon täällä Espanjassa kasvavan terveempiä ja terveemmällä itsetunnolla varustettuja lapsia. Lasten ja aikuisten roolit ovat selvemmät kuin Suomessa ja täällä on sitä kuuluisaa rakkautta ja rajoja. Suomessa tuntuu, että kunhan välttää suurimmat virheet ja mokat ja toimii kirjojen ja sääntöjen mukaisesti, niin kaikki on kutakuinkin ok. Todellinen läsnäolo lapsen kasvatuksessa jää vähäiseksi.
Kaikki tuntemani teinit on jotenkin hirveän fiksuja ikäisekseen, heillä on paljon harrastuksia ja koulu on tärkeää. Myös telkkarissa yms. lehdissä haastateltujen nuorten mielipiteet on jotenkin tosi järkeviä.
Ja eikö tämä ole todettu tutkimuksissakin, suurimmalla osalla menee hyvin ja se pieni osa on niitä huonosti käyttäytyviä ongelmatapauksia?
Itse jos olen joutunut jonkun huutelun kohteeksi tai pelottavaan tilanteeseen niin kyllä se "ongelmatapaus" on yleensä ollut keski-ikää lähestyvä tai sen ylittänyt mies tai nainen.
Tähän vastasin, että mielestäni juuri sellainen ennakoimaton rankaisu on pahinta. Tästä olet varmaan samaa mieltä. Sehän murentaa koko johdonmukaisen, ennakoitavan maailmankuvan rakentumista, jos lapsi joutuu elämään ennalta-arvaamattomien seuraumuksien kanssa.
Ennakoimaton räjähtely on yksi pahimpia juttuja mitä lapselle voi tehdä.
itsekin olen tähän sortunut enkä koskaan enää.Mutta satunnaisista luunapeista ym tukistamisista en aio luopua jos niille on tarvetta.
Karkea ajatusvirhe ihmiseltä, joka on ainakin yhden tutkielman vääntänyt..Olisi kiinnostavaa lukea sun tulkintaa ja johtopäätöksiäsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruumiillisen väkivallan käyttäminen kasvatuskeinona aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä ongelmia, arkuutta ja pelokkuutta. Väkivallan uhka ehkäisee tehokkaasti oppimista, sillä pelokkaassa ilmapiirissä lapsen on vaikea keskittyä opeteltavaan asiaan.
Väkivalta ja sen uhka aiheuttavat lisäksi helposti pysyvää kaunaa ja katkeruutta vanhempia kohtaan, ikäviä muistoja ja sisarusten välisten kahakoiden rangaistuksina käytettäessä myrkyttävät helposti sisarusten välit. Lasten riidellessä on syytä estää heidän keskinainen väkivaltansa, mutta oma väkivalta rangaistuksena vain pahentaa tilannetta ja lisää katkeruutta. Jos käyttäytymistä valvotaan ulkoisen väkivallan uhalla, ei lapsi omaksu sääntöjen noudattamista omaksi tavoitteekseen. Kun rangaistuksen uhka poistuu, hän ei pystykään hallitsemaan käyttäytymistään.
Väkivalloin ei opita kuin väkivaltaa.
Lyöty lapsi on aina loukkaantunut, vihainen ja nöyryytetty. Rangaistus osoittaa lapselle, että hän on tehnyt väärin. Rangaistus ei kuitenkaan kerro lapselle, mikä olisi oikea tapa toimia – eikä hän sitä halua itkuisena ja nöyryytettynä kuullakaan. Muisto rangaistuksesta voi seurata mukana läpi elämän, mutta syyt unohtuvat nopeasti. Siksi rangaistus tuntuu sitäkin epäoikeudenmukaisemmalta.
Katkaise väkivallan kierre: älä kurita.
Väkivallan käyttöä kasvatuksessa puolustavat vetoavat usein siihen, että väkivallan käyttö silloin kun kasvatus muuten on huolehtivaa ja rakastavaa ei olisi haitallista. Se kuitenkin opettaa lapselle, että läheisissä suhteissa käytetty väkivalta olisi jotenkin vähemmän paha kuin muu väkivalta ja lapsi vie tämän mallin helposti mukanaan aikuisuuteen.
Väkivallan käyttö kasvatuksessa opettaa lapselle, että väkivalta on hyväksyttävä konfliktien ratkaisukeino.
Tällöin kasvattaja opettaa lapselle omalla esimerkillään juuri sellaista käytöstä, jota hän ei lapselta hyväksy. Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden aikuisten kasvuaika on usein ollut hyvin väkivaltainen: väkivalta opettaa piittamattomuuteen toisen kärsimyksiä kohtaan.
Harmittomaltakin tuntuvan kurittamisen seuraukset voivat olla yllättävän kauaskantoisia.
Älä varasta lapsesi tulevaisuutta. Älä lyö lasta.
99% ihmisistä, joita lapsena on kuritettu ruumiillisesti sanoo, että se oli hyvä asia, ja eivät ole katkeria vanhemmilleen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukasta olen ottanut kiinni kahta vanhempaa (15 ja 13-vuotiaat) ehkä kolme kertaa heidän elämänsä aikana. Nuorinta ei ole tarvinnut kertaakaan, ainakaan vielä.
Remmillä hakkaaminen on mielestäni jo pahoinpitelyä, enkä sitä hyväksy.
Mutta jos lapsi ei puhetta usko edes 10. sanomisen jälkeen, kyllä otan niskavilloista kiinni. Ja en ole lapsen pahoinpitelijä! -ap
eikä ole kaunoja ketään kohtaan, päinvastoin on ihanat muistot lapsuudesta. Miksiköhän nykyään tosiaan on niin paljon mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia? Olisiko osasyy se, että lapsille ei aseteta rajoja ja sekoavat siitä?
99% ihmisistä, joita lapsena on kuritettu ruumiillisesti sanoo, että se oli hyvä asia, ja eivät ole katkeria vanhemmilleen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ja vaikka se oli aluksi ehkä ns. silmänpalvontaa, monelle siitä hyvästä käytöksestä tuli kuitenkin normi vanhemmalla iällä. Nykyään missään ei vaadita esim. miestä ottamaan hattuaan pois sisätiloissa, niinpä meillä on nyt sukupolvi joka istuu kirkossakin lippis päässä. Käytöstapoja ylipäätään pidetään "turhina", vähänkuin arkea ei muutenkaan eroteta juhlasta.
Minua ei kuritettu lapsena tai nuorena, mutta omaa lastani olen näpäyttänyt kun tämä menee ylikierroksille eikä osaa lopettaa räyhäämistä tai riehumista itse. Tuo näpäytys jotenkin laukaisee tilanteen ja sen jälkeen pyydetään anteeksi molemmat.
tunnen nimitäin 5 ihmistä (+heidän sisaruksiaan) jotka ovat erittäinkin katkeria vanhemmilleen jotka ovat heitä väkivalloin kohdellut. Ja muutamalla on jäänyt ikuiset henkiset traumat. Vaikka eivät ole koskaan saaneet kunnolla turpaan. Piiskaa, luunappeja, tukkapöllyä, läpsäytyksiä. Jos 99% on tyytyväisiä, että heitä on piesty niin kyllä ihmettelen! Mistä tämän tietosi kaivoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole kaunoja ketään kohtaan, päinvastoin on ihanat muistot lapsuudesta. Miksiköhän nykyään tosiaan on niin paljon mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia? Olisiko osasyy se, että lapsille ei aseteta rajoja ja sekoavat siitä?
99% ihmisistä, joita lapsena on kuritettu ruumiillisesti sanoo, että se oli hyvä asia, ja eivät ole katkeria vanhemmilleen. -ap
Jos sen vanhanajan kasvatus oli muka niin haitallista ja kamalaa lapsille, ja ns. päätä joka tilanteessa silittelevä parempi, niin miksi tosiaan on niin paljon lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmia ja huostaanottoja?
Ja suurin osa nuorten huostaanotoista johtuu siitä, että vanhemmat eivät saa nuoriin mitään kontrollia. Ja miten saisivatkaan, kun kaikki rankaiseminen on kiellettyä?
Kotiarestikin on varmaan vapaudenriistoa, tukkapölly pahoinpitelyä...
Jos nuori ei usko puhetta, niin MITÄ hänen kanssaan pitäisi tehdä?
Kyllä tuolla kaupungilla näkee monta nuorta päivässä, joille pieni selkäsauna tekisi vain ja ainoastaan hyvää.
ne ketkä on vahingoittuneet eniten, eivät tunnista koettua vääryyttä.
Eli pahin mahdollinen mitä ruumiillisella kurituksella saadaan aikaan on sen oikeutuksen sisäistyminen lapseen.
Lapsi kasvaa katsomaan maailmaa pakkomoraalin kautta, eikä kykene vanhempanakaan siirtymään moraalikehityksessään korkeammalle: ajattelun kehitys estyy..
Nämä lapset uskoat aikuisena mm. kuolemanrangaistuksiin, eiväktä näe lakien taakse yms.
Vrt. Heinzin dilemma.
Sen ku googletatte, ni paljon selkeemmin käy ilmi mitä änkytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piiskaaminen on musta liikaa, mutta pienet tukkapöllyt ja luunapit voi olla joillekin lapsille ihan tarpeen. Itse en ole niitä antanut, kun ei ole tarvinnut.
tunnen nimitäin 5 ihmistä (+heidän sisaruksiaan) jotka ovat erittäinkin katkeria vanhemmilleen jotka ovat heitä väkivalloin kohdellut. Ja muutamalla on jäänyt ikuiset henkiset traumat. Vaikka eivät ole koskaan saaneet kunnolla turpaan. Piiskaa, luunappeja, tukkapöllyä, läpsäytyksiä. Jos 99% on tyytyväisiä, että heitä on piesty niin kyllä ihmettelen! Mistä tämän tietosi kaivoit?
Jos tuollainen on jokapäiväistä arkea, niin varmasti traumatisoi, en sitä kiellä.
Kaivan tietoni omasta tuttavapiiristä + suvusta, työkavereista jne, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. -ap
Mutta kaikkiin ei myöskään tehoa luunapit! Eli lapsesta riippuen pitäisi uskaltaa kasvattaa kuten itse parhaaksi kokee- joku uhmaa uhmaamistaan vuodesta toiseen eikä usko kuin fyysisiä rajoja, toinen uskoo puhetta heti. Ärsyttää kun nykyään luullaan että jokainen muksu uskoisi puhetta!
Eläimet nappaavat pentujaan niskavilloista aika nopeasti, ihmiset eivät enää uskalla ja siksi ehkä etenkin nuoret pojat ovat aika hakoteillä kun kaipaisivat konkreettisia rajoja mutta eihän niitä kukaan uskalla pitää...
ongelmat johtuvat kansallisvaltioiden rajojen ja merkityksen hajoamisesta.
Ja se kyllä käy järkeen..
On ihan simppeliä..
99% ihmisistä, joita lapsena on kuritettu ruumiillisesti sanoo, että se oli hyvä asia, ja eivät ole katkeria vanhemmilleen. -ap
Täällä av:llakin on ollut pitkiä keskusteluja, joissa todella monikin on maininnut vanhempien kurittamisen jättäneet ikuiset jäljet.
Miksi kukaan haluaa jatkaa väkivallan kierrettä? Minua ei ole kuritettu kotona fyysisesti enkä minäkään voisi ikinä kuvitella satuttavani lapsiani. Minusta ei tullut huligaania vaan fiksu, omilla aivoillaan ajatteleva ja elämäänsä tyytyväinen ihminen. Lapseni ovat myös tasapainoisia, hyvin käyttäytyviä ja kaikin puolin kunnollisia.
Nuorten käytöshäiriöitä ei hoideta lyömällä, tukistamalla tai repimällä eivätkä ne varmasti synny fyysisen kurituksen puutteesta.
minulla on käsitys, että väkivallan määrä on Suomessa viime vuosikymmeninä laskenut melkoisesti. Suuret ikäluokat eivät ole olleet kovin hyväkäytöksisiä tilastojen valossa, mutta 'hyväkäytöksisempiä' kuin vanhemmat ikäluokat. Tosin en tiedä, mikä osuus on ollut kasvatuksella ja mikä esim. sodalla ja muilla kriiseillä.
Joku sanoi aiemmin, että ei kurittamisesta ole hänen mielestään niin haittaa, jos se on satunnaista (eli ei jatkuvaa, säännönmukaista). Tähän vastasin, että mielestäni juuri sellainen ennakoimaton rankaisu on pahinta. Tästä olet varmaan samaa mieltä. Sehän murentaa koko johdonmukaisen, ennakoitavan maailmankuvan rakentumista, jos lapsi joutuu elämään ennalta-arvaamattomien seuraumuksien kanssa.
Ymmärrän pointtisi, mutta en ymmärrä miten se liittyy varsinaisesti tähän aiheeseen, jos et meinaa että rangaistuskäytäntö on sivuseikka, tärkeintä on nähdä yläteemoja ja kyseenalaistaa omaa toimintaa? Miten joku yläteemoja näkevä ja omaa toimintaansa kyseenalaistava, inhimillisyyttä ja oikeudenmukaisuutta korostava voisi arvaamattomaan rankaisuun langeta, tai miten hän voisi ylipäänsä omaksua fyysisen kurittamisen hyväksi kasvatuskeinoksi?