Onko todella itsekästä/huonoa äitiyttä, jos palaa vauvan ollessa 2kk harrastuksen pariin?
Olen tässä välillä ihmetellyt noiden puistotuttujen (lähinnä äitejä, näen heitä vain puistossa) ajatuksia. Meillä on neljä lasta, ennen nuorimman syntymää muutimme uudelle paikkakunnalle, josta en aiemmin ketään tuntenut. Tuli tässä kerran mainittua (nyt meidän nuorin on siis 4kk), että minä olen jokaisen lapsen jälkeen palannut harrastukseni pariin kun vauva ollut n. 2kk ikäinen. Lapsi/lapset siis ovat tuon ajan isänsä kanssa.
En ole koskaan ollut mitään ns. kotiäiti tyyppiä, mutta kun pääsen pari kertaa viikossa pois kotoa niin siten jaksan lastenkin kanssa paremmin.
Osan noiden puistotuttujen mielestä minä olen itsekäs kun en voi edes vuoden ikään olla vain vauvan kanssa vaan pitää jo noin pian päästä harrastuksen pariin. Olin aika yllättynyt tuosta kommentista. Siis kuka oikeasti määrittelee hyvän äitiyden sen perusteella miten tiiviisti on vauvan kanssa? Ja meillä ainakin mies on hoitanut vauvoja mielellään ja osallistunut lasten hoitoon alusta asti. Näin ei tietysti kaikilla ole, sen kyllä käsitän, mutta pitääkö sitten heti haukkua huonoksi äidiksi, jos joku tekee toisin?
Kommentit (15)
Itselläni hevosharrastus jonka olen voinut "keskeyttää" juuri synnärillä olo ajaksi (saanut siis jonkun muun hoitamaan hevoseni).
että onko "puistotutut" todella sanoneet sinua itsekkääkis/huonoksi äidiksi? Vai oletko vain kuitenkin jonkinlaista syyllisyyttä tuntien tulkinnut niin?
jatkaa sitä vauvavuoden aikanakin, aloittaa usein juuri vauvan ollessa n. 2 kk ikäinen. Mitä ihmeen pahaa tässä voi olla?
Toki on pari höynähtänyttä jotka ovat jättäneet omat harrastukset, mutta molemmat heistä ovat myöhemmin katuneet ja naureskelleet itselleen että miksi en muka olisi voinut käydä tunnin lenkilla tms.
nyt vähän liioittelee tai haluaa korottaa itseään ja kuvittelee toisten ajattelevan hänestä, että on huono.
Kyllä tutuistani kaikki melkein ovat jatkaneet harrastustaan ihan samalla tavalla kun lapsia on tullut.
Tai tää on tylsä provoyritys, missä yritetään alkaa haukkua muita "läskejä ja tylsiä puistomammoja kun minä olen parempi"
omaa tanssiharrastustani, kun vauva on noin 3 viikkoa (jos kunto ym. tilanne sallii). En halua jäädä jälkeen muista ja minulle tuo on myös sellainen henkireikä. Vauvan opetan myös osittain pullolle, jos en pysty ottamaan häntä mukaan. Kerran viikossa on tämä harrastus, 2h menee matkoineen.
nämä äidit siellä puistossa ovat vain niin katkeria, kun itsellä ei ole mahdollisuus harrastaa, kun isä ei osallistu vauvan hoitoon.
Isä on vanhempi siinä kuin äitikin. Ja mä en ikinä sano, et vauva on hoidossa, kun on isän kanssa.
Kyllä se mieltä piristää kummasti, kun pääsee hetkeksi pois kotoa, vaikka nauttisikin kotona olemisesta lasten kanssa!
keskustelua lisää.
Vähän väsähtänyt provo
nämä äidit siellä puistossa ovat vain niin katkeria, kun itsellä ei ole mahdollisuus harrastaa, kun isä ei osallistu vauvan hoitoon.
Isä on vanhempi siinä kuin äitikin. Ja mä en ikinä sano, et vauva on hoidossa, kun on isän kanssa.
Kyllä se mieltä piristää kummasti, kun pääsee hetkeksi pois kotoa, vaikka nauttisikin kotona olemisesta lasten kanssa!
etteivät he jättäis edes isälle tuon ikäistä vauvaa, vaikka kyse olisi vain muutamasta tunnista. Nämä ovat kyllä muutenkin hieman erikoisia persoonia, sen mitä heitä oppinut tuntemaan.
Ovat arvostelleet/ihmetelleet, että miten voin niin pienen jättää isälle, heistä äiti on se paras hoitaja vauvalle sen ekan vuoden.
Eihän tuo tietenkään kerro koko totuutta, mutta yllätti, että miten herkästi toiset tuomitsee ja arvostelee, vaikka nämä äidit eivät todellakaan tunne minua niin hyvin kun ystäväni, jotka asuvat edellisellä asuinpaikkakunnallamme.
ap
Outoa. Mulla on 5 lasta ja ollaan asuttu miehen työn vuoksi usealla paikkakunnalla ja en ole tuollaisia puistomammoja tavannut missään.
Jos vaikka hiukan liioittelet?
Anteeksi vain, mutta ei vaikuta kovin uskottavalta.
nämä äidit siellä puistossa ovat vain niin katkeria, kun itsellä ei ole mahdollisuus harrastaa, kun isä ei osallistu vauvan hoitoon.
Isä on vanhempi siinä kuin äitikin. Ja mä en ikinä sano, et vauva on hoidossa, kun on isän kanssa.
Kyllä se mieltä piristää kummasti, kun pääsee hetkeksi pois kotoa, vaikka nauttisikin kotona olemisesta lasten kanssa!
vaikka lapset ovat olleet vauvoina paljon myös isän kanssa. Isä on tehnyt vaunulenkkejä että olen saanut nukkua tai hoitanut vauvaa että olen päässyt shoppailemaan tai lenkille. Eiköhän tämä ole se normaali käytäntö useimmissa perheissä. Sitä paitsi isän ja vauvan kahdenkeskiset hetket lujittavat heidän suhdettaan, kumma jos joku ei tätä tajua.
mä menin ekan kerran "venyttely tunnille" valehtelematta viikon synnytyksestä! Olin sen verran hyvässä kunnossa että halusin mennä ja isä oli isyysvapaalle, joten en nähny mitään syytä miks en voinu mennä.. ja käyn n. 3 - 5 kertaa viikossa salilla / jumpassa, aina siis kun vain pääsen miehen töistä riippuen.. ja hyvin on tuo vauvan kans pärjänny.
Ja silloin jos vauva on nälkäinen ku oon pois niin annetaa pullosta. Kyllä se on aika tärkeää että itteki pääsee huolehtii itestää että jaksaa sit.. meillä ainaki mies iha mielellää on poikien kans kotona sen aikaa ku oon jumpas.
Itse olen suunnilleen samoihin aikoihin aloittanut jumpat. Enhän minä jaksaisi mitään jos kunto ei olisi hyvä! Liikunta on elämän suola. Eikä ole kukaan, ikinä milloinkaan sanonut että olisin huono!