Oivoi, kurja olo. Tuli varmaan taas tehtyä paha kasvatusvirhe.

Olin väsynyt ja meni hermo 7-vuotiaan temppuiluun. Ei hänkään varmaan oikeasti pahalla tarkoittanut, taisi itsekin olla väsynyt ja huono päivä. Osasi vaan vetää niin "oikeista naruista" ja soppa oli valmis.



Sitten tuli huudettua ja äkäiltyä pojalle ja sitten vielä matkin häntä kun hän itki (ärsytti se parkuminen silloin), lopputuloksena poika itki pitkään ihan alistunut ilme kasvoillaan, nukkumaankin meni itkien eikä suostunut sopimaan/kuunnellut selityksiäni tai sovitteluyrityksiä, eikä edes katsonut minuun, vaan oli vaan peittonsa alla. Koitin halata ja toivotin hyvät yöt, mutten saanut kyllä mitään vastakaikua.



Huoh. Mä inhoan välillä olla äiti, inhoan kun epäonnistun näin tärkeissä asioissa ja menetän malttini ja käyttäydyn itsekin kuin kakara.



Tällaiset hetket saa mut katumaan että lapsia koskaan hankinkaan ja päättämään, että lisää en ainakaan tee ikinä. Palvelus itselle ja syntymättömälle lapselle...