Haluan eroon huoltajuudesta.
Tietääkö kukaan miten se on mahdollista? Olen siis huoltaja ja oheishuoltajina toimivat isän puolen sukulaiset, joiden luona lapsi myös asuu. Eikä kannata kysellä ja kertoa kuinka huono äiti jne olen, tilanne vaan silloin oli sellainen mitä oli ja luulin sen olevan paras ratkaisu lapselle.
Nyt kuitenkin lapsesta kasvaa toinen Gary Gilmore ja kohta joko räjäyttää jonkun koulun tai kidnappaa jonkun vauvan peittääkseen lumella. Ihan tosi. Tavataan harvoin (kerran vuodessa) mutta sekin on liikaa.
Haluan oikeasti eroon koko jutusta. Sukulaiset on aina halunneet lapsen täysin itselleen ja käytännössä kasvattaneet ihan vauvasta saakka. Tilanne oli sellainen, että syyttivät minua pahoinpitelyistä (että löisin lasta) enkä jaksanut alkaa taistella asiasta joten "luovutin" lapsen heille.
Nyt siellä on lastensuojelu puuttunut vihdoin asiaan ja lasta ollaan kai laittamassa koulukotiin tai laitokseen. Minusta ei ole mitään apua lapselle, en niin aggressiivista voisi edes kotiin ottaa ja ainoa keino päästä sukulaisista (joiden luona lapsi siis nyt on) eroon on luopua huoltajuudesta kokonaan. Miten toimin???
Kommentit (21)
Jos haluat, että lapset sijoitetaan muualle, ota yhteys sosiaalityöntekijään. Sijoituksen takiakaan huoltajuus ei lakkaa automaattisesti. On aika harvinaista,että huoltajuus otetaan vanhemmalta pois.
ja lapsen kannaltta surulliselle. Jos siis luovutat kokonaan huoltajuuden hylkäät lapsen aina uudeleen. hänhän tarvitsis kakikesta huolimatta jotain pysyvää.. no joo, mutta siis JOS todella olet päättänyt toimia noin niin ehkäpä ne sosiaaliviranomaiset pystyisivät sinua auttamaan.
Osaatko kertoa miksi lapsesta on tullut noin hurja? Tietysti hylkääminen tekee osansa ja toinen osa ympäristö... mutta siltikin...
eroon huoltajuudesta. Sekä lapsesta että sukulaisista joiden luona lapsi asuu.
Olen pääasiallinen huoltaja, sukulaiset oheishuoltajia.
En halua tavata lasta (loppuu katastrofiin joka kerta) enkä olla sukulaisten kanssa tekemisissä.
Huoltajuus sinulla todennäköisesti säilyy, vaikka lapsi sijoitettaisiin muualle.
En tiedä mikä kaiken on aiheuttanut. Tiedän kouluvaikeuksista (ei käy koulussa, on kuukausia poissa) mutta siellä sukulaiset vain hyssyttelevät, kun ensin pojat kiusaa ja sitten tytöt kiusaa ja sitten taivas tippuu jne... Jopa koulu on joutunut tekemään lastensuojeluilmoituksen.
Ja lapsi itse! tavattiin viime kesänä 3 vrk, kaikki meni jees. Mutta eikö tullut lausuntoa perästä miten täällä ollaan häntä puukon kanssa pistelty. Onneksi olin ennakoinut jo asian joten en sekunniksikaan jäänyt lapsen kanssa kahdestaan, aina oli muita aikuisia (puolueettomia, todistajiksi päteviä) paikalla.
Nyt oli käymässä, oli mukavaa nähdä ja.. kunnes kuulin kun hän oli pesuhuoneessa, ikkuna auki huusi kadulle: älä hakkaa!!!!
Lähetin saman tien pois. En halua nähdä, en kuulla, en mitään.
Ja kun lapsi sitten haettiin pois, tuli perästä soitto, että etkö anna suosiolla nyt sitä huoltajutta heille tai he...
Koko ajan olen tiennyt mitä he tällä kaikella hakevat. Mutta olen jotenkin luullut että lapsi itse tajuaa tekojen seuraukset ja syyt.
luvattu kuu taivaalta.. sääli. Minkä ikäinen lapsi on? Onko sukulaiset sinun vai lapsen isän? kuulostaa kyllä kummalliselle sukulaisten toimi?
Kerrot tämän kaiken sossun tädeille ja sanot ettet voi tavata lasta enään, ei ole pakko tavata.
Sossu hoitaa asian, ei av-mammat.
13-v. Ja sukulaiset ovat isän puolen sukulaisia. Siksi lapsi heille niin tärkeä, että heidän oma lapsensa kuoli samana päivänä kun minun lapseni syntyi. Jotenkin he sairaalloisesti kiintyivät minun lapseeni siten, että kutsuivat itseään jo äidiksi ja isäksi hänelle lapsen ollessa ihan vauva...
Kun lapsi oli leikki-ikäinen ja erosin, lapsi oli todella paljon sukulaisillaan hoidossa. Tein raskasta vuorotyötä ja opiskelin samaan aikaan. Lopulta tein päätöksen että lapsi muuttaa heille ja hain oheishuoltajuutta ko sukulaisille.
Käsitän, että manipulointi ja kaikki tämä on aiheuttaneet lapselle vaurioita, mutta en ole nähtävästi ihan käsittänyt kuinka vakavia.
jos sukulaisesi haluaisivat adoptoida hänet. Silloin pääsee eroon kaikista velvotteista lasta kohtaan, toisaalta ei ole myöskään oikeutta tapaamisiin ym
Ellei tämä ole provo. Mutta kuinka oikeasti äiti voisi jättää lapsensa tuollaisten huostaan, jolloin elämä menee noinkin alakanttiin? Olet ihan selvästi luopunut jo toivosta, mutta mikä aiheuttaa lapsen käyttäytymisen sinua kohtaan? Ette ole ilmeisesti koskaan olleet tarpeeksi läheisiä. Lapsi on siis kiintynyt isovanhempiinsa vaikka heillä on surkeat olot. Näinkö? Tekstisi on hieman epäselvä tilanteen suhteen, joten valaisetko lisää?
Jos sulla ei ole lapselle mitään annettavaa, niin miksi olet huoltaja?
Anna huoltajuus sinne, missä lasta rakastetaan.
Eihän se ole oleellinen seikka,vaan se missä lapsi tulee elämään.
olimme siis naimisissa ja isä olisi automaattisesti ollut lapsen huoltaja minun lisäkseni, mutta hän halusi luopua huoltajuudesta kokonaan kun päätti häipyä elämästämme. Avioeropapereiden kanssa sitten lähetin käräjäoikeuteen paperin jossa mies sanoi haluavansa luopua lapsen huoltajuudesta ja allekirjoitus, siinä se. Muita vastaavia tapauksia en onneksi tiedä joten en tiedä kuinka sinun huoltajuudesta luopuminen menisi.
jos otetaan huostaan niin viimeinen niitti voisi olla että äiti luopuu huoltajuudesta. Miten lapsi voi olla noin sekaisin?
hän tarvitsee sinua nyt enemmän kuin koskaan. Miksi et tee hänen hyväkseen mitään nyt kun isän puoli on osoittautunut osaamattomuutensa. Lapsi on todella yksin juuri nyt.
Tämähän on ihan mielenkiintoinen aihe. Keskustelu vaan ei pysy objektiivisena.
Itseäni kiinnostaisi kovasti miten moinen onnistuu ja keneen pitää olla yhteydessä. Onhan tässäkin tilanteessa lapsella "äiti" ja "isä", eivät vaan ole suoraan biologisia (toki välillisesti). Suomen laissa on kaikennäköisiä kukkasia ja porsaanreikiä, mikä aiheuttaa ikävää ihmisille.
Ei tarvitse olla provo, kun on niitä paremmissakin piireissä mennyt sukset ristiin, tullut eroja ja sitten ollaan oltu vaatimassa ties mitä. Ja lopulta kun on todettu, että näin tämä on ja pari vuotta mennyt, ja kun sitten toivoisi tapaavansa lapsiaan vaikka vähemmän, niin ei sekään onnistu.
Pitääkö tässä ruveta toimimaan sopimuksen vastaisesti?
On tämä suomi ihme albaania.
... mutta ihmetyttää miten lähes joka toinen kehottaa hankkiutumaan eroon lapsesta. Missä kritiikki sairasta äitiä kohtaan?
AP, jos olet oikeasti sitä mitä kerrot, menisit hoitoon ja pysyisit siellä. On niin surullista, että lapsia tulee ihmisille, jotka ovat elukoita. Eläin hoitaa lasta hetken ja jättää sitten luonnon armoille, ei ihmiset.
Romanit ku eroo,,mies vie lapset.
Harvoin romanit eroo,koska naiselta leikataan hiukset,pahoinpidellään jne...
Voi voi,tää on elämää...
Onneks ei itsellä moisia ongelmia.
Lapseni asuvat kanssani ja rakastan heitä.
eroon koko paskasta. Voinkohan allekirjoittaa vain jonkun lapun? Minua ei tarvita, lasten asioista päättää kuitenkin isän suku, teen mitä hyvänsä, he soittelevat sitten sossuun. Minä en jaksa. Yhtä hyvin voisin tietty hypätä järveenkin.