Ahdistaa lasten kiduttamisilla mässäilyt /pedojutut, oli sitten nykyaikaa tai mennyttä

mässäilystä nauttiva kaksinaismoralisti.

Itse en jaksa ahdistua juuri mistään, ellen itse näe uhreja livenä. Kiusan ja rääkkäyksen vastustamiseni on siten aika teoreettista, mutta pidän hyvänä, että ihminen kykenee vähemmän kyyniseen lähestymistapaan. Ehkä alat nyt tehdä itsekin jotain asian hyväksi.

Tollasta se on kun saa lapsen. Se pilas multa esim. leffojen katsomisen. Kaikki lapsijutut raastaa ihan liikaa.

kaikki maailman pedofiilit ja muut pahuudet.

nyt kun vauva on syntynyt muutama kuukausi sitten, yrittää tietysti nyt ja erityisesti jatkossa suojella lastaan kaikelta pahalta, mutta ikävä kyllä niin se vaan on että vaikka kuinka parhaansa tekisi niin jotain saattaa silti tapahtua:(

Ihan suosiolla jätänkin nykyään lukematta kaikki sellaiset jutut joiden otsikoista voi jo päätellä että taas on joku lapsi saanut kuvottavan julmaa kohtelua osakseen.

mutta silti ajattelen pitkälti samoin kuin pa. Kunpa olisi keino koota kaikki maailman kärsivät lapset samaan paikkaan, jossa niistä pidettäisiin huolta :(

Ennen en näillä niin mieltäni vaivannut, mutta oman lapsen syntymän jälkeen on herkistynyt kaikille kamalille pedofiili-jutuille. Etenkin tuossa kadonneen Madeleinen ketjussa ihan hirveä kuvaus jostain eteläamerikkalaisesta bordellista, missä lasta rääkätty vuosia ja lopulta tapettu. En voi kestää tällaisia tarinoita, ne piinaavat minua päiviä. Miksi tuollaista tapahtuu, miten ihminen voi olla niin julma, mitä sellaisen ihmisen päässä liikkuu, joka voi tehdä tuollaisia asioita??? Ja miten yleistä (?) se vielä on!!! Noita asioita tapahtuu ihan oikeesti ja hyvä vaan että avoimesti kerrotaan mitä paskaa voi ollakaa olemassa..

Sama juttu entisaikojen lasten kuritus -kertomusten suhteen. Yritän vaan ajatella, että ehkä juttuja on liioiteltu hurjasti, kuten ilmeisesti keskiajan julmuuttakin. Nyt kun on oma ihana lapsi, jonka silkinpehmeä iho vain huokuu suloista viattomuutta, kaikki lasten rääkkääminen ja hakkaaminen tuntuu niin kamalalta. Miten kukaan voisi haluta vahingoittaa tuollaista ihanuutta lyömällä tai muulla karmeudella???

Itkettää... liekö hormonihuuruja vai mitä mutta tuntuu tosi pahalta kuulla mitään ko. juttuja ja jo kuulemani piinaavat päässäni pitkään. MIten te muut kestätte tämän maailman pahuuden???

en ole aikoihin lukenut mitään tuollaisia juttuja, ne on nin ahdistavia. Mutta silti silmiin osuus inhottavia otsikkoja lehtien sivuilta, kuten myös täälläkin palstalla. Eli ei paljon auta ettei kannata lukea juttuja kun jo otsikot "iskevät".

että täällä vaan kauhistellaan ja itketään, mutta asialle ei tehdä mitään. Jos asiat todellakin olisivat niin ahdistavia, niin sitä toimisi. On vaan helpompaa olla norsunluutornissa itkemässä maailman pahuutta ja tuntea ylemmyyttä siitä, että ei itse ole sellainen.

että täällä vaan kauhistellaan ja itketään, mutta asialle ei tehdä mitään. Jos asiat todellakin olisivat niin ahdistavia, niin sitä toimisi. On vaan helpompaa olla norsunluutornissa itkemässä maailman pahuutta ja tuntea ylemmyyttä siitä, että ei itse ole sellainen.

alkaa tukemaan järjestöjä, jotka tekee lastensuojelutyötä. Alkaa vaikka tukiperheeksi. Tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Lähtee aktiivisesti tekemään lakialoitteita lasten oikeuksien parantamiseksi. Antaa rahaa hyväntekeväisyyten jne .jne. jne. Nuo nyt tuli ihan ekana mieleen. Toki tapoja on myös paljon enemmän.

ja parantaa uhrin asemaa. Euroopassa tilanne on hyvä verrattuna ns. kehitysmaihin, joissa väkivaltaa koetaan moninkertaisesti (niin perheväkivaltaa kuin muutakin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä). Eli eipä muuta kuin sopivaa apuväylää etsimään. Yhteisöjen tukeminen esim. Afrikassa on parasta väkivallan ehkäisytyötä, mitä suomalainen voi tehdä. Ai niin, mutta sehän ei käykään, koska se maksaa rahaa.

alkaa tukemaan järjestöjä, jotka tekee lastensuojelutyötä. Alkaa vaikka tukiperheeksi. Tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Lähtee aktiivisesti tekemään lakialoitteita lasten oikeuksien parantamiseksi. Antaa rahaa hyväntekeväisyyten jne .jne. jne. Nuo nyt tuli ihan ekana mieleen. Toki tapoja on myös paljon enemmän.

ettei ap tai muut ketjuun kirjoittaneet noita asioita tee?

mennä töihin jonkun järjestön tai sosiaalipalvelujen piiriin. Opiskella jne. Asialle voi tehdä vaikka mitä, jos haluaa.

häntä tapaamassa. Annan hyväntekeväisyyteen, olen tehnyt vauvakasseja Afganistaniin, vanhin lapsi lahjoittaa Unicefille kerran kuussa rahaa omasta auttamisen halustaan.

jolla parantaa maailmaa vaan kauhistelivat vaan maailman pahuutta ja sitä, kuinka sulkevat siltä silmänsä, kun eivät kestä. Ei oikein vaikuta ihmisiltä, jotka tekevät asian eteen suuria ponnisteluja.

häntä tapaamassa. Annan hyväntekeväisyyteen, olen tehnyt vauvakasseja Afganistaniin, vanhin lapsi lahjoittaa Unicefille kerran kuussa rahaa omasta auttamisen halustaan.

kerrotaan mitä ongelmalle tehdään. Hyvä!!! On hienoa, että kunnollisiakin ihmisiä löytyy!!

että täällä vaan kauhistellaan ja itketään, mutta asialle ei tehdä mitään. Jos asiat todellakin olisivat niin ahdistavia, niin sitä toimisi. On vaan helpompaa olla norsunluutornissa itkemässä maailman pahuutta ja tuntea ylemmyyttä siitä, että ei itse ole sellainen.

Mitä suomalainen äiti tarkalleen ottaen voi käytännössä tehdä brasiliassa kidutetuille tuhansille lapsille tai koko maailman lapsille, ilman että hänen oma perheensä siitä kärsisi liikaa?

Eiköhän ap tee jo ihan riittävästi suojellessaan omaa lasta ja puuttuessa tarvittaessa kotimaan naapuruston tapahtumiin.

Minä murehdin ap ihan samoja asioita. Päivittäin. Olen jo ennen lapsen syntymää, lapsesta asti ollut kova murehtimaan maailman pahuutta. Se vaikuttaa minuun kovin, jos kuulen jotain kamaluuksia tapahtuvan. Siihen ei tarvita edes pedofiiliaa tai muita lapsiin kohdistuvia julmuuksia. Sama reaktio tuli esimerkiksi kun kuulin, että jossain eteläamerikassa nainen oli teljetty vankilaan monen miehen kanssa ja oli joutunut julman hyväksikäytön kohteeksi. Itkin ja itkin. Itkin myös sitä, että arabimaissa kidutetaan ja kivitetään ihminen hengiltä. Kuvittelin itseni siihen pussin sisälle maahan haudattuna. Itkin jälleen. Minua on sanottu pessimistiseksi. Olen mielestäni realisti, enkä voi sulkea silmiä tältä pahuudelta. Haluaisin auttaa ja se on ainut syy miksi haluaisin esimerkiksi poliitikoksi. Mutta olen siihen ihan liian kiihkeä. Samasta syystä en voisi olla psykologi. Halu auttaa on kova, mutta otan asiat liian syvästi, en kestäisi.

Maailma on raaka ja julma paikka ja valitettavasti meidän herkimpienkin olisi jaksettava arjessa elää ja välillä silmämme ummistaa, että lapsemme saisi muutakin kuin itkuisen ja murheellisen vanhemman.

Jokainen meistä tosin voi vähentää maailmassa väkivaltaa ihan siinä omassa lähipiirissä. Ja jopa kansainvälisestikin esimerkiksi olemalla tukematta pornoteollisuutta, joka tukee myös muuta rikollisuutta. Keskustelemalla, huomioimalla yksinäistä vanhusta kaupassa vaihtamalla hänen kanssaan sanasen, auttamalla toista avaamalla oven, tarjoamalla läheisilleen lapsenvahtiapua, puuttumalla ikäviin tapahtumiin esimerkiksi lasten leikkipuistossa. Välittämällä myös siitä naapurin lapsesta. Olemalla epäitsekäs. Ap, sinuna tosiaan kannattaa miettiä, että voit vaikuttaa monen ihmisen arkeen ja tehdä hyviä tekoja ihan pienillä asioilla. Teit jo hyvän teon, kun tulit kertomaan tänne huolesi. Sekin saa muut ajattelemaan asioita. Meistä ei kukaan saisi sulkea silmiään, se ei poista ongelmaa, ei myöskään näistä ongelmista puhumattomuus, vaikka emme voisi kaikkeen itse vaikuttaakaan.

ja kerorin etten lue sellaisia juttuja missä otsikostakin näkee että ketoo jostain julmasti kohdellusta lapsesta.

Maksan joka kuukausi tukea sekä Unicefille että Pelastakaa lapset ry:lle, minulla on kummilapsi Afrikassa ja toimin myös MLL:ssa. Ne vaan eivät minusta olleet olennaisia tietoja tämän ketjun aiheelle, joten en ketonut.

Älä hutki ennen kuin tutkit.

jolla parantaa maailmaa vaan kauhistelivat vaan maailman pahuutta ja sitä, kuinka sulkevat siltä silmänsä, kun eivät kestä. Ei oikein vaikuta ihmisiltä, jotka tekevät asian eteen suuria ponnisteluja.

Teit jo hyvän teon, kun tulit kertomaan tänne huolesi. Sekin saa muut ajattelemaan asioita. Meistä ei kukaan saisi sulkea silmiään, se ei poista ongelmaa, ei myöskään näistä ongelmista puhumattomuus, vaikka emme voisi kaikkeen itse vaikuttaakaan.

Niin ja ap, sinun ansiostasi täällä joku kertoi, miten käytännössä auttavat hädässä olevia. Ja muut voivat ottaa tästä esimerkkiä ;)