Urasuunnittelusta (OV)

Mä olisin ihan hirveesti halunnut joko lääkintäjumppariksi tai sairaanhoitajaksi, mutta mua ei huolittu sisään oppilaitokseen. Käytännöllisesti katsoen olin kai alalle soveltumaton, soveltuvuuskokeen pisteet tosi huonot.



Kaks kertaa hain hoitoalan koulutukseen. Sitten siihen kyllästyneenä päätin, että perkele, mennään sitten kokeilemaan yliopistoon että loppuu ainakin vanhempien natkutus "kunnon koulutuksesta". Valitsin alan, jossa ei tarvitsisi lukea yhtään mitään lisää mitä olin lukiossa oppinut eli päädyin historiaan.



Ihme sattuman kaupalla pääsin ensi yrittämällä sinne sisälle, mut en vaan keksiny mitä musta tulis, koska periatteessa ala ei kiinnostanut paskaakaan ja opettajankoulutus vielä vähemmän. No, sillon oli vielä mahdollista venkoilla pääaine ja sivuaineopintojen kanssa ja rupesin suorittamaan enemmän opintoja yhteiskuntatieteellisessä tdk:ssa ja sain kuin sainkin siirrettyä opinto-oikeuden sinne.



Suoritin tutkinnon ajallaan, mutta koskaan en ole työskennellyt sillä alalla. Olen nimittäin nyt henkilöstöpäällikkö ja tähän olen päätynyt työn ohella tehdyn täydennyskoulutuksen kautta.



Tää koko tarina on esimerkki siitä, miten kohtalo ohjaa ja ihminen ajelehtii ja voi silti olla tyytyväinen.