Olen vähän jälkijunassa, mutta luin nyt vasta Juoppuhullun päiväkirjaa..

Ja olen sentään kirjallisuustieteen opiskelija. Hihitin pissit housussa, kun niitä iltaisin selasin.



Eilenhän Vuorinen teilattiin täällä ihan paskakirjailijaksi ketjussa, jossa ylistettiin Anna-Leena Härköstä. Mielestäni samantyyppisiä kirjailijoita: kirjoittavat viihdettä massoille, i taiteellista arvoa, myyvät hyvin. Varmaan niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, jotka elävät kirjoittamisella.

niitä juoppohullun päiväkirjoja lukiessani.

Ihansama mitä av-raati sanoo,mutta minusta ne on ihan huippu hyviä kirjoja :D.

Tarkoitus oli tietenkin sanoa: EI taiteellista arvoa.

Mutta sitäkin hauskempaa tekstiä!!! :D

olen itse lukenut häräntappoaseen kuudennella. Nyt mulla on itselläni 13v lukihäiriöinen poika, ja ensimmäinen kirja, johon hän tarttuu pakottamatta on Kristianin siviilipalvelusvuodet. En oo itse lukenut, mies on sitä mieltä, että ei sovi noin nuorelle? Mä taas mietin että ihan sama sopiiko vai ei, jos se lukis jotain vapaaehtoisesti?

13 v on kyllä melkoisen nuori lukemaan noita, jutut liikkuu navan alla ehkä 90 % ajasta...

Ymmärrän tietysti, että on huippuhienoa, kun poika lukee. Löytyiskö joku kompromissiratkaisu, sarjakuvat vaikkapa?

En myöskään luetuttaisi Härätappoasetta ehkä noin nuorella, mutta saatan olla tiukkis.

Oon kyllä onnellinen, että sain ihan itse hakea kirjat kirjastosta, eivätkä vanhemmat kontrolloineet mun lukemista. Mä luin esim. Akvaariorakkauden 6. luokalla...

Ihan uskomatonta shaibaa se suoltaa. Miten sellasta voi jaksaa lukea?

mut mun mielestäni ne eivät ole ihansama kuin oikean kirjan lukeminen. Muistelen kyllä, että munkin äitini vähän räpytteli silmiään sen häräntappoaseen kohdalla aikanaan, mutta oikeastaan se oli aika kevyttä kamaa sen rinnalla, mitä olin jo aikaisemmin lukenut (hirveät kasat kioskitosoista hömppäkirjallisuutta, victoria holtia ja nora robertsia ja vastaavia). Tuosta lähtökohdasta olen nyt vähän päälle kolmikymppisenä päätynyt maailmakirjallisuuden klassikoiden lukemiseen alkukielillä, joten tuskin se minua tuhosi. Myös mun mieheni, joka nämä Vuoriset on meille kotiin tuonut, on koko lapsuutensa vältellyt lukemista ja vasta kun minä seurustelumme alkuvaiheessa tutustutin hänet "huonoon kirjallisuuteen" (Silloin esim Harold RObbins, Robin Cook, Dick Francis) hän löysi lukemisen. TÄltä pohjalta minä näkisin että ihan sama, mitä se lukee, kunhan jotain. Mutta, kuten sanottu, ne Vuoriset ei kuulu omaan kokemuspiiriini. Kuinka paljon huonompaa luettavaa ne ovat kuin häräntappoase, victoriaholtit tai harlekiini 1980-luvulla? Navan allahan niissäkin liikuttiin?

Häräntappoasehan on sinällään ok, että siinä nimen omaan käsitellään heräävää seksuaalisuutta.

Vuorisissa taas on suoraan sanottuna rivot jutut: rumia nimiä sukupuolielimille, inhorealistisia kuvauksia enemmän tai vähemmän pieleen menneistä akteista yms.



Mutta toki olet oikeassa siinä, että kunhan lukee jotain. Jos on pitänyt ekasta kirjasta, niin varmaan pojan huumori siihen sitten riittää.