Mä olen jäänyt leskeksi 32vuotiaana. Kysyttävää?

Millasta se terapia on? Mäkin jäin leskeksi 5 v sitten. Odotin meidän ensimmäistä lasta. Mies vaihtui vauvaan. En ole ehtinyt/jaksanut mennä mihinkään terapiaan, mutta nyt kun lapsi on jo vähän isompi, on käynyt mielessä pitäisikö nyt yrittää? Vai onkohan jo liian myöhäistä?

sekä perheneuvolassa että koulupsykiatrilla.

Millasta se terapia on? Mäkin jäin leskeksi 5 v sitten. Odotin meidän ensimmäistä lasta. Mies vaihtui vauvaan. En ole ehtinyt/jaksanut mennä mihinkään terapiaan, mutta nyt kun lapsi on jo vähän isompi, on käynyt mielessä pitäisikö nyt yrittää? Vai onkohan jo liian myöhäistä?

Eihän terapia oo koskaan liian myöhäistä. Se vaan pitää Suomen maassa hommata itse. Kukaan ei tullu meille tarjoamaan mitään. Onneks meillä oli silloin järkevä tukiverkko, joka väkisin hommasi apua.

Ota selvää miten sun kunnassa on tällaiset asiat hoidettu ja hakeudu ammattilaisten juttusille. Ei se pahaa tee!

-ap-

olis ollu hienoo, jos mies olis kuollut silloin, kun olin vielä 30-v

Osanottoni haluaisin sinulle lähettää.

Mitä hienoo tossa on?

Miehen kuolemasta on jo yli viisi vuotta ja tässä sitä porskutetaan. Lapset piti aluksi hengissä ja hyvä terapia.



-ap-

nro 2 tuossa näkee? Mutta osanottoni ap:lle. Lapset ovat monelle tuollaisessa tilanteessa pelastus.

Ei nukuta, oon yksin kotona ja tekis mieli jutella :)



-ap-

Miten lapset selvisivät surusta? Onko jo pahin helpottanut?

Mitä teit ensimmäiseksi kun kuulit/näit/koit miehesi kuolleen?



Olitko hysteerinen, lysähditkö kasaan vai toimitko kylmän rationaalisesti?



Olen joskus miettinyt miten itse toimisin. Olin paikalla kun isoisäni kuoli ja tuntuu oudolta miten rauhallisesti asian otti siinä tilanteessa, miten rauhallisesti kaikki asianosaiset toimivat, vaikka asia oli lamaannuttavan surullinen meille kaikille paikalla olleille.

Kaveri jäi leskeksi viime syksynä ja olen sanonut että koska vaan tuntuu siltä että tarvii esim vapaan viikonlopun lapset on tervetulleita meille, niin saa tehdä ihan rauhassa mitä tykkää kotona. tuota tarvetta ei toistaiseksi ole tullut ,enkä tiedä millaista apua tyrkyttäisin.

jutella sulle asiasta?

Vai oletko itse puhunut jotain.



Ajattelin vaan että jos tapaisin sut, vaikka lapset käsiv samaa tarhaa ja alettaisiin lapsia tuomaan leikkimään ja siinä tulisi puheeksi miehesi kuolema niin jäisikö ilmaan vaan tyhjää vai oletko itse kertonut jotain?



Mahdoitko ymmärtää sanaakaan tuosta? ;)



4

Silloin 7 ja 9. Lapset on käyneet koko ajan terapiassa, nykyään tosin jo harvemmin. Mutta ollaan sovittu terapian kestävän murrosiän "paremmalle puolelle".



Pahin on jo ohi. Miehen kuolema oli yllätys, kauhea yllätys. Vuosi meni täysin sumussa, ilman siskoani me ei oltais enää elossa mekään. Ulkoisesti lapset selvis ehkä nopeammin. Musta tuntuu, että viimeiset kaksi vuotta on ollu vasta "normaaleja".

No siis mää ny heitän lusikan soppaan, mutta käviskö jos sää vaan ilmottaisit kaverillesi että olette menossa vaikka lintsille ja tulisko ne mukaan tai lähtiskö lapset hopploppiin?



Siis se että se ehdotus tulee suoraan: mennään X- paikkaan ja tuletteko mukaan tai haluaako lapset jäädä yöksi?



11

Mitä teit ensimmäiseksi kun kuulit/näit/koit miehesi kuolleen?

Olitko hysteerinen, lysähditkö kasaan vai toimitko kylmän rationaalisesti?

Olen joskus miettinyt miten itse toimisin. Olin paikalla kun isoisäni kuoli ja tuntuu oudolta miten rauhallisesti asian otti siinä tilanteessa, miten rauhallisesti kaikki asianosaiset toimivat, vaikka asia oli lamaannuttavan surullinen meille kaikille paikalla olleille.

Olin toiminut täysin rauhallisesti. Tarjonnut poliiseille ja papille kahvia, soittanut omaan kouluuni poissaolostani jne.. Mun sisko ja miehensä tuli sitten parin-kolmen tunnin päästä ja siskon miehen nähdessäni olin romahtanut ja pyytänyt sen pitämään huota meistä.

Kaveri jäi leskeksi viime syksynä ja olen sanonut että koska vaan tuntuu siltä että tarvii esim vapaan viikonlopun lapset on tervetulleita meille, niin saa tehdä ihan rauhassa mitä tykkää kotona. tuota tarvetta ei toistaiseksi ole tullut ,enkä tiedä millaista apua tyrkyttäisin.

Kolmeen vuoteen en käynyt opiskeluja/työtä lukuunottamatta missän yksin. Halusin olla lähellä lapsia.

jutella sulle asiasta?

Vai oletko itse puhunut jotain.

Ajattelin vaan että jos tapaisin sut, vaikka lapset käsiv samaa tarhaa ja alettaisiin lapsia tuomaan leikkimään ja siinä tulisi puheeksi miehesi kuolema niin jäisikö ilmaan vaan tyhjää vai oletko itse kertonut jotain?

Mahdoitko ymmärtää sanaakaan tuosta? ;)

4

Mutta olen kyllä kertonut asioiden oikean laidan silloin, kun se on ollut "sopivaa". En halua peitellä miehen kuolemaa, se kuitenkin on osa meidän elämää.

Kuoliko miehesi onnettomuudessa?

Vähän samanlainen tilanne kuin jos taksikuski tapettas ryöstön yhteydessä. Mun mieheni ei kuitenkaan ollut taksikuski.

-ap-

(multa on noi ap:t jäänyt noista edellisistä viesteistä pois, kun pikaisesti olen kirjoittanut...)

Paljonko saat rahaa miehesi kuoltua? Tuletko nyt paremmin toimeen kuin silloin kun miehesi eli? Miksi olisi ollut parempi et olisi kuollut kun olit 30v?

Vai miksi niin monen vuoden terapia on tarpeellinen?