Myönnän, etten synnyttäisi down-lasta jos sen etukäteen saisin tietää.

Oli elämäni tuskaisin kokemus, päätös oli helppo.

Myönnän, etten synnyttäisi down-lasta jos sen etukäteen saisin tietää.

Varmasti tulisin rakastamaan häntä suunnattomasti jos yllärinä tulisi.

Oli elämäni tuskaisin kokemus, päätös oli helppo.

myös täällä. :(

ylläri-downin antaisin rakastavaan lastenkotiin.

sukulaisella yksi down-lapsi, niitä vaikeampia tapauksia. Ja vaikka tiedän että useimmat ovat parempikuntoisia kuin tuo tuntemani, pelkäisin liikaa että meille tulisi yhtä vaikea tapaus :(

vaikka tietäsin. Mutta toisaalta en tietäisi, joten oikeastaan ei tarvitse sanoa mitään.

Voin kuvitella, että on elämän vaikein päätös. Osa downlapsista on kuitekin aika ok, kaikki eivät. En usko, että kukaan etukäteen pystyy varmasti sanomaan minkä ratkaisun tekisi. Itselläni ratkaisu todennäköisesti riippuisi paljon miehen mielipiteestä. Ilman miehen tukea en downlasta synnyttäisi. Jos mies tukisi, niin ok. Tosin arvaan jo etukäteen mitä mieheni ajattelisi

Varmasti sitäkin ajan kanssa oppisi rakastamaan.

Ei haluttu eläkkeellä vaihtaa mahdollisia vaippoja jne.

Ja itse olen joutunut asiaa miettimään, kun kuopuksella on niskaturvotusta reilusti. Vaikea päätös se olisi ollut, mutta ajattelin omaa jaksamistani ja muita lapsiani.

Mutta meidän kuopuksella turvotus oli "väärä hälytys".

Varmasti tulisin rakastamaan häntä suunnattomasti jos yllärinä tulisi.