G: Onko miehesi käyttänyt väkivaltaa sinua kohtaan?

henkistä ja fyysistä kumpaakin. Nyt on sit ero vireillä, liian pitkään siedin kumminkin mutta onneks saan pian tälle pisteen.

mm. kiskoi hiuksista kun en antanut lukea sähköpostejani tarkistaakseen onko siellä miehiltä kirjeitä. Mitään aihetta mustasukkaisuudelle ei olisi ollut mutta kuvitelmat oli hänellä suuret. Joo ja ihan kotimaisesta yksilöstä kyse...

Ja tarpeekseni olen saanut, vielä kun keksis miten sen sais täältä pihalle...

Tämä vastaus kaikille samassa tilanteessa eläville.

Eli työpäivän tai harrastuksessa käynnin aikana pakkaa kamat valmiiksi ja laita ulos, vaihdata lukot (tilaa valmiiksi niin osuu samaan ajankohtaan) ja jos siltä tuntuu niin avioerohakemus (vaikka kopia tms.) kamojen päälle.

Itse poistut kotoa ennen kuin mies tulee takaisin, vaikka ihan muutamaksi päiväksi. Ja kotiinpaluu kananttaa tehdä jonkun läheisen kanssa.

Onneksi ei. Sellaiseen en ikinä alistuisi.

ja nimittely alkoi, vanhemmiten vain pahentunut.

siedätte väkivaltaa. Ette rakasta itseänne ettekä lastanne. Läheisriippuvuus on sairaus. Älkää alistuko vaan hakekaa apua tilanteeseen. Rohkeasti! Aina ei tarvitse erota - hyviä kokemuksia on monilla parisuhdeterapiasta.

kännissä. ei tosin myönnä sitä. hän ei naisia hakkais ikinä... ja niin vain sain kunnon lyönnit takaraivoon ja selkään...

suuttui niin että satutti ja minä idiootti sotin poliisit.

nyt lastensuojelu vainoaa meitä oikeastaan ihan turhasta ts pienestä.

jos olisin tämän arvannut olisin hoitanut tilanteen toisin, vituttaa saatanasti ne niin ymmärtäväiset ämmät

ja vaikea mielenterveysongelma.



Mua ei ole koskaa rakastettu, enkä ole ollut hyväksytty.



Siksi mulla vaikea, tyhmä ja väkivaltainen mies. En koe olevani niin arvokas, että voisin saada muuta.



Kunhan lapset ovat hiukan vanhempia, teen itsemurhan.

ja vaikea mielenterveysongelma.

Mua ei ole koskaa rakastettu, enkä ole ollut hyväksytty.

Siksi mulla vaikea, tyhmä ja väkivaltainen mies. En koe olevani niin arvokas, että voisin saada muuta.

Kunhan lapset ovat hiukan vanhempia, teen itsemurhan.

Exä kyllä.

suuttui niin että satutti ja minä idiootti sotin poliisit.

nyt lastensuojelu vainoaa meitä oikeastaan ihan turhasta ts pienestä.

jos olisin tämän arvannut olisin hoitanut tilanteen toisin, vituttaa saatanasti ne niin ymmärtäväiset ämmät

niin lyö toisekin. Meillä se pitää paikansa.

käytti henkistä todella tehokkaasti.

Olen lapsuuteni ajan pelännyt, milloin humalainen isäni tappaa äitini (löi, potki, kuristi, hakkasi päätä lattiaan jne.) ja olen päättänyt, että itse lähden heti, jos ensimmäinenkään lyönti tulee.



Mun on kyllä todella vaikea kuvitella, että mieheni ikinä kävisi muhun käsiksi.

ja tuskin kovin moni tieten tahtoen sellaisen kanssa elämää lähtee rakentamaankaan, jonka tietää heittelevän seinille

On tainnut kerran elämässään, joskus lukio-iässä, vetää jotakuta (poikaa) turpaan. Riidoissa olemme molemmat sanoneet pahastikin, mutta se kuuluu riitaan, en laske henkiseksi väkivallaksi. Exä oli väkivaltainen, joten sellainenkin parisuhde on nähty.

että mä olin 4-vuotiaana vannonut painokkaasti, että koskaan en mene naimisiin. Lapsen logiikalla ajateltuna kaikki miehet hakkaisivat vaimojaan kuitenkin enkä voinut ymmärtää, että miksi naiset haluavat naimisiin, kun kuitenkin saavat turpaansa. Joissain tapauksissa ihmetyttää vieläkin.

Exä kylläkin.. Sai minut tuntemaan itseni maailman mitättömimmäksi ihmiseksi ja pari kertaa tönäisi yms.. Onneksi pääsin siitä eroon.

Isäni oli väkivaltainen äitiäni kohtaan, enkä katselisi sitä hetkeäkään omassa parisuhteessani.

Kerran voisin antaa anteeksi, toisesta lyönnistä lentää pihalle.