Lapsiperheet ilman autoa?!

Kauppaankin niillä pääsee. Juu ja pääkaupungissa asutaan.

Kyllähän Helsingissä oma auto on lähinnä rasite. Me kuljetaan julkisilla arkena ja sitten jos me tarvitaan pitemmille matkoille autoa, me vuokrataan. Useimmiten kyllä pitemmät matkatkin hoidetaan julkisilla, paljon lepposampaa on matkanteko.

kun asuttiin Helsingin keskustassa. Kaikki palvelut neuvoloista kampaamoihin, ruokakaupoista harrastuksiin, lastenvaateliikkeet, ihan kaikki oli kilometrin säteellä.



Kuljettiin harvoin edes Stockmannia pohjoisemmaksi, kun kaikki mitä ikinä tarvitsi, oli sillä eteläisellä niemellä.



No, muutettiin rivitaloasuntoon kaupungin laidalle ja sinniteltiin vuosi ilman autoa. Oli ihan pakko ostaa. Täältä ei pääse mihinkään ilman autoa, kaikki on kaukana. Lähin kauppa 1km päässä ja sekin Siwa, josta ei viisihenkisen perheen kaikkia talousostoksia todellakaan osteta.



Harrastukset kaukana, kaikki palvelut joko todella huonojen kulkuyhteyksien päässä tai vain tosi kaukana.



Ei sitä edes tajunnut miten hankalaa on asua paikassa, jossa ei ole palveluita. Kaipaan takaisin keskustaan. Möisin auton heti pois.

ja Oulussa asutaan. Julkiset kulkee ihan mukavasti ja kaikilla on terveet jalat joten kävelykin onnistuu.Lapsia tosin vain yksi, vois olla että kahden kanssa ois hankalampaa - tai sitten ei. :) Mä suosin muutenkin lähikauppaa ja lähipalveluita, joissa käy nopeasti samalla kun lenkittää koiraa, käy kirjastossa ym.

1,8km päässä ilman autoa kolmen lapsen kanssa. Rattaisssa kulki ostokset ja kävellen mentiin joka paikkaan, ja julkisilla kauemmas, esim joskus jonnekin markettiin/kylään.

Lähin kauppa 200 m, iso ja tosi hyvä kauppa 1 km päässä = sujuu hyvin ilman autoakin.



Bussit, junat ja ratikat vie kylään ja tarvittaessa taksi tuo pois (esim. jouluna). Ja julkiset vie myös harrastuksiin.

Ollaan tosin kahden hengen miniperhe, eli kaupasta ei tarvitse ostaa kerralla niin paljoa kuin isommilla perheillä. Meillä on iso ruokakauppa kävelymatkan päässä, rattaita valitessa huomioitu, että koriin mahtuu kaksi kauppakassia, eli viikon ruokaostokset. Kävellen siis kuljetaan lyhyet matkat ja jos keskustaan on tarve päästä, kuljemme bussilla. Täällä Tampereella pääsee busseilla ilmaiseksi rattaiden kanssa, hyödynnän sitä kyllä niin paljon kun vaan pystyn :)



Itse olen 9-vuotiaasta asti kulkenut itsenäisesti bussilla kouluun ja harrastuksiin, joten en näe mitään ongelmaa, ettei omakin lapsi näin tulisi tekemään, siis sitten kun hän on siinä iässä.



Toisekseen, itsellä budjetti ei tällä hetkellä annan periksi edes haaveilla autosta, vakuutusmaksut ja bensat syövät niin paljon rahaa kuukaudessa, että bussilla kulkeminen tulee kaikin puolin edullisemmaksi. Jos asuttaisiin jossain pienemmällä paikkakunnalla, missä olisi isommat välimatkat ja julkiset kulkisivat harvemmin, niin sitten auto olisi kyllä ihan ehdoton.

työmatkan 6km/suunta poljen pyörällä tai lenkkeilen kävellen aamulla, talvipakkasella paikallisliikenne vie. Kuopuksen kuskaan rattailla/pyörällä/kävellen pväkotiin 1km päähän, viikolla käydään pienemmässä lähikaupassa ja vkonloppuna isommassa, rattailla saa tuotua 1 ison kassin+vessapaprut ja repussa sitten painavimmat kamat.



10v esikoinen auttaa hakemalla maitotäydennystä tarvittaessa :)



10v kulkenut yksin 7v saakka bussilla harrastuksiin yksin, sitä ennen vein bussilla ja lenkkeilin kotiin, tuli yksin kotiin.



Kaikkeen tottuu ja sopeutuu, minulla (olen YH) ei ole koskaan ollut autoa.

autottomuuteen sopeutuu. Auton kanssa laiskistuu...