Miten olette toimineet, kun anoppi mustasukkainen toisille isovanhemmille?

tulee joku vastaus takaisin, eikö?

Voit joko vastata anopillesi pitkäsanaisen selittelevän vastauksen, johon hän vastaa taas oman yhtä pitkän, tai sitten voit kuitata hänen viestintä lyheysti, että olet pahoillasi että hän on sinusta ja sinun vanhemmistasi tuota mieltä, mutta että sinä et anna sen vaikuttaa väleihinne, jotka toivot omalta puoleltasi pysyvän hyvinä.



Kun tyhmä tulee vastaan, viisaampi väistää.

"tulee joku vastaus takaisin, eikö? Voit joko vastata anopillesi pitkäsanaisen selittelevän vastauksen, johon hän vastaa taas oman yhtä pitkän, tai sitten voit kuitata hänen viestintä lyheysti, että olet pahoillasi että hän on sinusta ja"



Juu, vastaus oli ihan toivottu, tosin oletin jotain hieman asiassa pysyvämpää. Toisaalta, jos anoppini tosiaan on tuota mieltä, niin on parempi, että tiedän sen. Jos kertoisin anopilleni suoraan, mitä hänestä ajattelen, olisi se tuon kirjeen jälkeen jotakuinkin "katkera ja kateellinen kääpä, joka potee kroonista alemmuudentinnetta ja haluaa olla aina paikalla ollessaan keskipiste. Pakkonaimisiin nuorena joutunut katkeroinut eukko, joka ei kestä sitä, että ei saanut rikasta miestä, omakotitaloa ja mitä vielä". Moralisti, joka paheksuu kaikkea, joka ei istu hänen tekohyveelliseen maailmankatsomukseensa." Mut hei, ei tulisi mieleenikään tätä kaikkea sanoa, koska joku roti pitää olla. Onneksi on keskustelupalstat...

pohtia sukupuolirooleja ja uskontoa, jos kerran olette olleet "lujilla"?

tai sitten voit kuitata hänen viestintä lyheysti, että olet pahoillasi että hän on sinusta ja sinun vanhemmistasi tuota mieltä, mutta että sinä et anna sen vaikuttaa väleihinne, jotka toivot omalta puoleltasi pysyvän hyvinä. Kun tyhmä tulee vastaan, viisaampi väistää.

Et voi tilannetta enää muuttaa ja lastesi takia on tärkeää kuitenkin pitää välit kunnossa, joten tu aikaisemman kirjoittajan neuvo on viisas.

Lapsille voi opettaa, että on erilaisia näkemyksiä, että meillä on näin ja isovanhemmilla taas toisella tapaa. Et voi lähteä muuttamaan toisten elämää ja toimintatapoja, vaikka ne sinua ärsyttävät.



Minäkään en pidä mieheni vanhempieni sukupuolirooleista, mutta en lähde sitä heille osoittelemaan.

ja sitten vedät herneen nokkaan kun sieltä tulee samanlainen takaisin?

:=DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

lähteä arvostelemaan toisen uskonnollisuutta jne. Ja ei kai ne satunnaisesti lastanne tapaavat isovanhemmat voi sukupuoliroolejaankaan lapsen päähän väkisin ajaa.



Ja oikeasti. Avioero on lapsille todella rankka juttu, jossa oksennustaudit yms. jää toiseksi.

Hei taas, vastauksena siihen, miksi alunperin otin nuo kaksi asiaa anopin kanssa esille, on se, etten tahdo lapselleni välitettävän uskontoa tai miesten paremmuutta korostavia sukupuolirooleja. Opetamme tietenkin lapsellemme, että näkemyksiä on monia, mutta harmillisesti appivanhempieni kotona "miehet ovat miehia, naiset naisia, ulkomaalaiset neekereitä ja islaminuskoiset pahoja". Tuota arvomaailmaa ei lapselleni tarjota, ja siksi otin asian esille pitkän harkinnan jälkeen. En vetänyt hernettä nenään siitä, että minulle vastattiin, vaan siitä, että esille vedettiin mm. vanhempani, joita kohtaan anopillani onkin ilmeisesti yllättäen ollut pidempiaikaista kaunaa.

perhepiirissäsi eikä tulla tänne niitä levittelemään

Appeni otti asian esille mm. häissämme meille pitämässään puheessa, joka minusta on sekin aika käsittämätöntä. En arvostele toisten uskonnollisuutta, vaan sitä, miten sitä lapsellemme tuodaan esille.



Totta kai avioero on pahempi kuin oksennustauti, mutta miten ihmeessä minä olisin vastuussa kälyni avioerosta, hoidan kyllä ensin sängyn pohjalla makaavaa miestäni, joka taudin jälkitautina sai 2 vko kestäneen keuhkokuumeen, kuin riennän matkan päähän aikuista kälyäni ja hänen lähes aikuisia lapsiaan lohduttamaan.

että kun yksiä isovanhempia arvostellaan, toisetkin vedetään mukaan.



Ja aika paljon sen lapsesi tarvitsee anoppilassa notkua, että sieltä oppii mitään sinusta sopimatonta. Eri paikoissa on eri käsitykset, tai sitten sinä joudut elämään "miehesi" ja "tyttäresi" kanssa kuplassa.



Ja kirjallinen käsittelytapa ei ole maailman järkevin, vaan rauhallinen ja ystävällishenkinen rupattelu. Jos asioista on pakko alkaa riidellä.

kun mies oli oksennnuksistaan toennut? Autoitteko sitten kälyä?

heidän elämänkatsomus on sinulle ongelmallinen, eli huonompi, kuin omine vanhempiesi.



Ei lapset pilalle mene, vaikka joku esittelee omaa uskonnollisuuttaan, oppivat vaan, että ihmisillä on monenlaisia näkemyksiä. Älä aliarvioi lapsiasi.

Kälyni on mieheni sisko, ei minun. Olen vuosien varrella useasti (varsinkin alussa) ehdottunut erilaista yhteydenpitoa hänen perheensä kanssa, mutta mies on todennut, ettei pidä siskostaan. Syynä mm. se, että sisko on viimeiset 25 vuotta käyttänyt veljiään "työreservinÄ" milloin missäkin asiassa (lastenhoito, kodin korjaustyöt yms.). Mieheni on sitä mieltä, että on tehnyt osansa kälyn lasten ollessa pieniä ja hoitaa nyt omiakin asioitaan. Mieheni hoiti mm. muutamia ositukseen liittyviä asioita eron yhteydessä ja käytti siihen paljonkin omaa aikaansa, mutta ei halua ryhtyä "kädestä pitelijäksi" siskolleen, josta ei pidä.

kun mies oli oksennnuksistaan toennut? Autoitteko sitten kälyä?

sai jälkitautina keuhkokuumeen.

Eli kaksi viikkoa poti. Mitä ap ja miehensä sen jälkeen teki?

9 no loogista on,

että kun yksiä isovanhempia arvostellaan, toisetkin vedetään mukaan.

Lapsellista se on, ei mitään muuta.

Muuten olen samaa mieltä siitä, että tuollaisista asioista pitäisi puhella, kirjeiden aika on vasta sitten, jos puhuminen ei kerta kaikkiaan onnistu.

sähköposteineen, kirjakielineen ja ahdasmielisine ja itsekeskeisine omanapanäkemyksineen.



Sitä saa sitten samanlaista takaisin. Semmoinen tämä maailma on.

Että oikein sait "hate letterin" anopilta - kun olit itse lähettänyt ensin sellaisen hänelle.



Tosiaan tuo ajankäyttösi herättää ajatuksia. Kerrot, ettei teillä ole ollut aikaa toisten ongelmiin, mutta kuitenkin sinulla on aikaa pähkäillä niitä piirteitä anopissa ja hänen suvussaan, joista et pidä, ja ennenkaikkea kirjoittaa niitä koskeva kirje hänelle. Saman ajan olisit voinut käyttää rakentavalla tavalla hoitaen välejä sukulaisiin.



On sitä oksennustauteja ja tauteja muissakin lapsiperheissä (käsittääkseni kaikissa), ette ole ainoita. On myös isompia murheita, ja on totta, ettei aina ehditä olla aktiivisesti yhteydessä muihin. Mutta tuo, että itse lähetät anopillesi erittäin henkilökohtaisella tasolla hänen elämäänsä puuttuvan kirjeen, on varmasti asia, joka saa myös omat vikasi muistumaan hänen silmissään siinä määrin, ettei hänkään halua niistä vaieta. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.



Kiva, ettei miehesi ole kiinnostunut sisaruksistaan. Kiva, että näette anoppia peräti muutaman kerran vuodessa. Kiva, että silti sinua jaksaa häiritä hänen uskontonsa, sinä kun olet ateistisesta perheestä ja saanut miehesikin eroamaan uskonnollisuudestaan. Oletko ajatellut, että anoppiasi saattaa loukata ja ahdistaa, että miehesi on luopunut niin isosta asiasta sinun vaikutuksesi vuoksi? Asiasta, joka todennäköisesti tuottaa anopillesi suurinta lohtua ja turvaa maailmassa ja jota hän toivoisi myös pojalleen.



Että kivat sulle ja lähettelehän lisää arvostelukirjeitä - saat kyllä välit ihmisiin solmuun niillä ja ehkä he eivät enää halua tavata sinua kirjeiden jälkeen.

vaan hän on (syystäkin) loukkaantunut sulle. Tulkitsit lievästi väärin hänen palautteensa.