Lue keskustelun säännöt.
Nyt tuntuu siltä, etten enää jaksa yhtään päivää enempää.
06.07.2006 |
Olen yrittänyt jaksaa ja jatkaa elämää, miettiä positiivisia asioita, mitä kaikkea minulla on mistä olla kiitollinen, mutta jokainen päivä tuntuu aina vain vaikeammalta ja jaksaminen alkaa ihan oikeasti loppua.
Taloudellinen ahdinko, miehen pettäminen ja oman terveyden pettäminen, kaikki yhtä aikaa, sai minut syöksymään raiteilta. Olen tämmöinen ikuinen suorittaja ja tässäkin tilanteessa, jossa vetelen aivan viimeisiäni, niin pakko on kuitenkin pitää kulisseja yllä ja näyttää reippaalta.
Tuntuu siltä, että olen epäonnistunut totaalisesti, koska eihän tällaista voi tapahtua minulle. En kehtaa, uskalla kenellekään myöntää, että elämäni on aivan yössä.
Olen hakenut jo ammattiapuakin, mutta huvittavinta on se, että suodatan puheitani tälle terapeutillekin. En siis voi hänellekään myöntää, miten järkyttävä olo minulla on. Hän onkin sitä mieltä, että tämä on vain pieni kupru ja minä siitä selviän kyllä, jos halua on.
Kommentit (6)
Tiedän tunteen.
Etkö voisi vain kertoa terapeutille, mitä todella tunnet? Eihän sinulle ole enempää menetettävää. Tai kirjoita vaikka paperille kirje ja anna se seuraavan kerran terapeutille. Jos niin on helpmpaa, kuin kertominen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari kertaa teinkin itsetuhoisia juttuja, en kuitenkaan varsinaisesti yrittänyt itsaria. No hain sitten ammattiapua ihan psykiatrian tohtorilta ja suodatin myös tälle lekurille ongelmani eli loppujen lopuksi hän määräsi lääkkeitä lievään uupumiseen kun oikea diagnoosi olisi ollut enemmänkin vaikea masennus. Keskusteluapua en kuulema tarvinnut eli ihan lääkkeillä pelattiin.
Kumma kyllä selvisin siitä jotenkin ja kun tajusin erota miehestäni, paranin lopullisesti ja kiitän siitä Jumalaa joka päivä!
Hain apua myös mielenterveystoimistosta jossa keski-ikäinen nainen kauhisteli kerran viikossa kuinka kestän ja jaksan, voi voi.
Että mitään apua en koskaan saanut. Uskon että Jeesus on ainut jolta voi saada apua, ihmisiltä ei.
Rukoilen että tilanteesi selviää ja saat juuri sellaista apua jota tarvitset.
T: Saman kokenut
sanottua asioiden todellista laitaa. Nyt olo on jotenkin helpottanut, että olen päättänyt luovuttaa tämän avioliiton suhteen. En yksinkertaisesti pysty antamaan anteeksi niitä muita naisia. Mutta miten tästä etenen, niin se onkin jo vaikeampaa. Ja niitä todella synkkiä hetkiä on jo liian usein, kun en jaksaisi edes yrittää enää. ap
Voisit myös puhua äidillesi tai jollekin tuttavallesi, joka on läheinen. Kerro miehellesi tai kirjoita hänellekin kirje mitä tunnet. Helpompi monesti käsitellä asioita kun kirjoittaa ne ja juttelee niistä sitten.
Tsemppiä kovasti, yritä jaksaa jos teillä on lapsia niin edes niiden tähden.
Ehkä voisit muuttaa myös erilleen puolisostasi koska ollut uskoton sinulle.
Voimia todella paljon.
Tuota lähtemistä, miehen jättämistä vaikeuttaa ihan todella tämä taloudellinen ahdinko.
Olen niin stressaantunut koko ajan, että minulla on jatkuva kuvottava olo. Tuntuu siltä, että olen niin täynnä tätä kaikkea, että räjähdän kohta. Mutta vielä olen pärjännyt tällä mielettömällä itsehillinnällä. ap
Tuttu tunne....
Etkö voisi laksea kulisseja edes sille terpaeutille? Auttaisi näet.