Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ne joista kotona on helpompaa kuin töissä ovat tyhmiä
05.04.2010 |
ellei puhuta jostakin aivan ihmeellisen stressaavasta ja vaikeasta ja epämiellyttävästä työstä.
Sellaiset aikuiset, joiden mielestä on RENTOUTTAVAA touhuta pienten lasten kanssa aamusta iltaan ja hoitaa kotia päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, ovat minusta henkisesti hieman alhaisella tasolla. Omalla tavallaan antoisaa ja kivaa se on, mutta älykkäälle naiselle se on vaikeaa.
Kommentit (19)
että kotona on mukavampi olla, ei ole kovin suuri stressi. Ei tartte aamulla raahata kiukuttelevia lapsia hoitoon yms. Mutta, kotona ollessa järjestin kyllä kaikenlaisia tapahtumia, kutsuin paljon vieraita, kävimme kyläilemässä, kävimme kerhoissa yms. Olisin mielummin kotona, jos taloudellinen tilanne sen sallisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikos tämä sun tieteellinen teksti kvalitatiivinen vai kvantitatiivinen?
tyhmyyden ja kyvyttömyyden merkki, jos ei onnistu elämän pienistä perusasioista selviytymään ilman huimaa stressiä? Kertoo myös huonosta itse- ja omanarvontunnosta: en ole tärkeä, jos en tee omaa pilipalihommaani jonain account managerina hienolla tittelilläni jakkupuvussa jäkittäen...
Vaihtoehtona voi myös olla asperger-tyyppinen oirehtiminen: kapea-alaisesti onnistuu jokin homma, mutta normaalit sosiaaliset kuviot on täysin mahdottomia, saati monen asian yhtä aikaa handlaaminen.
ja sitä ei voi paljon saada, jos elämä on pelkkää matolla leikkimistä, mammojen kanssa kuulumisten vaihtamista hiekkalaatikolla, vaippojen vaihtamista ja kotitöiden tekoa. Kyllä sitä älyllistä virikettä sitten kaipaa, jos on vuosikausia ollut kotiäiti. Ei millään pahalla, mutta näin se on. En ole mikään superälykäs, mutta sen verran älykäs, että kärsin siitä etten saa käyttää aivojani. Ja tämä tietellinen teksti oli kvalitatiivinen. ap
No olipa yksioikoinen mielipide.
Tässä ihan yhtä yksioikoinen minun mielipiteeni.
Kotona lasten kanssa olo on rentouttavaa ja helppoa. Ei tarvitse juosta kello kädessä palaverista toiseen, lukea silmä kovana sivu tolkulla materiaalia, kommentoida ja olla vastuussa sanomisistaan (ihan joka käänteessä). Ja mihin ne kotityötkään häviää, kun töihin palaa?
Itse olen lakimies, eikä mulla ole koskaan ollut niin stressitöntä aikaa kuin vuodet lasten kanssa kotona. Nautin niistä jo silloin ja nautin edelleen niiden vuosien ajattelemisesta. Siitä ei ole niin kauan aikaa, että aika olisi erityisesti "kullannut" muistot.
Ehkä vielä joskus lasten kanssa kotiin... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...on silkkaa kyvyttömyyttä jos kotona ollessaan ei pysty sisältämään elämäänsä myös niitä asioita joista nauttii....sinä kutsut itseäsi älykkääksi joten kumma ettet pysty organisoimaan elämääsi niin,että löydät vastapainon ns.arkeen.
Kai sinulla kumppanikin on joka myös huolehtii lapsista.
Tai mihin ovat kadonneet ystäväsi joiden kanssa voit jakaa älykkyyttäsi...huvittavaa
Olen ollut kotona viisi vuotta.Kolmen lapsen äitinä,valtiotieteiden sekä filosofian maisterina olen nauttinut jokaisesta päivästä.
Minulla vaan sattuu olemaan organisointikykyä ja halua tehdä elämästäni mielyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on niin kova stressi ja kiire koko ajan että vaihtaisin kotihommiksi milloin vaan, jos se olisi mahdollista.
Se on ihan työn vaativuudesta kiinni kummassa haluaa olla. Itse olen esimies ja olisin ikionnellinen jos saisin olla "esimies" vain lapselleni kuin 20:lle aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskalta, huuda ja heittele jugurttipurkkeja pitkin lattioita ja seiniä, seuraa sua vessaan ja yritä repiä sulta puhelinta kädestä ja hakata tietokonetta?
paskalta, huuda ja heittele jugurttipurkkeja pitkin lattioita ja seiniä, seuraa sua vessaan ja yritä repiä sulta puhelinta kädestä ja hakata tietokonetta?
ja siksi lapsen kanssa onkin niin helppoa kun minua ei p:n haju häiritse, koska se kuuluu vaippaikään, lapseni ei heittele enää muuta kuin palloa; tuo pitää opettaa, lapsi seuraa vessaan...mitä haittaa? ei hakkaa tietokonetta kun niin ei saa tehdä. Kuulostaa siltä, että sinä et ole laittanut rajoja lapsellesi, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paskalta, huuda ja heittele jugurttipurkkeja pitkin lattioita ja seiniä, seuraa sua vessaan ja yritä repiä sulta puhelinta kädestä ja hakata tietokonetta?
miksi teit lapsia jos et jaksa opettaa niitä?
Koska ei ne kotityöt ole minnekään kadonnut, ja lisäksi pitää tehdä työpäivä muualla. Tosin viihdyn työssäni ja mielelläni sinne palasin, kun sen aika tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millä tavalla laitetaan sellaiset rajat, että 1-2 v lapset eivät aiheuta sotkua ja ääntä ja heittele muutakin kuin palloa? Kerro ihmeessä mikä on se taikatemppu, en ole sellaisesta kuullutkaan.
Olen ollut kotona hoitamassa kahta jatkuvasti sairastelevaa infektiokierteistä lasta ja elämä EI todellakaan ollut helppoa! Arki oli täyttä puurtamista, kotityöt painoi jatkuvasti päälle, omat unet olivat huonot, minnekään emme voineet mennä kun aina olivat lapset sairaita.. me elettiin tällaista elämää 3 vuotta. Kun vein lapset hoitoon ja menin tekemään raskasta hoitotyötä, tunsin olevani ihan oikeasti tärkeä ihminen ja vielä NAUTIN työnteosta vaikka sai painaa aivan hiki hatussa! Olin töissä iloinen ja ahkera, työkaverit jopa siitä kateellisia :)
Arvostan itse kotiäitiyttä paljon, näen sen olevan enemmänkin elämäntehtävä kuin työtehtävä jossa kuitenkin työmäärä on oikeasti suuri. Mutta itse väsyin kun ei normaalia arkea juurikaan ollut.
En menisi vertailemaan kotityötä ja palkkatyötä. Arvostus lähtee aina itsestään ja siinä ei toisille tarvitse perustella mielestäni mitään. Jos jonkun arki on tosissaan helppoa niin se on vain hyvä asia, silloin kaiketi kotonaolo voikin olla leppoisaa. Tietyllä tavalla kotona oleva jää paitsi asioista, mutta samoinhan se on töissäolevakin. Arvoasioita ei voi verrata.
Terveen lapsen kanssa arjen luulisi kuitenkin olevan helpompaa. Toinen lapsistani on vielä erityislapsi, joten arki ei meillä koskaan tule olemaan helppoa. Haastava kotielämä kasvattaa kuitenkin omaakin sietokykyä ja on antanut ainakin itselleni valtavasti motivaatiota esim. oman työn suhteen. Töihin menen siis edelleen "lepäämään" vaikka raskasta siellä todellakin on.. en vain pidä fyysistä raskautta minään henkisiin verrattuna. Mutta se on oma kokemus.
millä tavalla laitetaan sellaiset rajat, että 1-2 v lapset eivät aiheuta sotkua ja ääntä ja heittele muutakin kuin palloa? Kerro ihmeessä mikä on se taikatemppu, en ole sellaisesta kuullutkaan.
vaan pitkää pinnaa ja päättäväisyyttä ja sitten se kiitos tulee myöhemmin.
Asennoidu niin että ei ole helppoa, älä odota pääseväsi helpolla niinkuin teiniaikaan. Lapsen hoito on täyttä työtä, mutta ihanaa koska on omasta lapsesta kysymys. Ja kehittymisen näkee piankin.
Olen ollut kotona hoitamassa kahta jatkuvasti sairastelevaa infektiokierteistä lasta ja elämä EI todellakaan ollut helppoa! Arki oli täyttä puurtamista, kotityöt painoi jatkuvasti päälle, omat unet olivat huonot, minnekään emme voineet mennä kun aina olivat lapset sairaita.. me elettiin tällaista elämää 3 vuotta. Kun vein lapset hoitoon ja menin tekemään raskasta hoitotyötä, tunsin olevani ihan oikeasti tärkeä ihminen ja vielä NAUTIN työnteosta vaikka sai painaa aivan hiki hatussa! Olin töissä iloinen ja ahkera, työkaverit jopa siitä kateellisia :) Arvostan itse kotiäitiyttä paljon, näen sen olevan enemmänkin elämäntehtävä kuin työtehtävä jossa kuitenkin työmäärä on oikeasti suuri. Mutta itse väsyin kun ei normaalia arkea juurikaan ollut. En menisi vertailemaan kotityötä ja palkkatyötä. Arvostus lähtee aina itsestään ja siinä ei toisille tarvitse perustella mielestäni mitään. Jos jonkun arki on tosissaan helppoa niin se on vain hyvä asia, silloin kaiketi kotonaolo voikin olla leppoisaa. Tietyllä tavalla kotona oleva jää paitsi asioista, mutta samoinhan se on töissäolevakin. Arvoasioita ei voi verrata. Terveen lapsen kanssa arjen luulisi kuitenkin olevan helpompaa. Toinen lapsistani on vielä erityislapsi, joten arki ei meillä koskaan tule olemaan helppoa. Haastava kotielämä kasvattaa kuitenkin omaakin sietokykyä ja on antanut ainakin itselleni valtavasti motivaatiota esim. oman työn suhteen. Töihin menen siis edelleen "lepäämään" vaikka raskasta siellä todellakin on.. en vain pidä fyysistä raskautta minään henkisiin verrattuna. Mutta se on oma kokemus.
pitää vaan ottaa huomioon mistä palkkatyöstä on kyse ja kuinka paljon lapsilla on poikkeavia "ongelmia" esim. vammaisen lapsen hoito on VARMASTI rankkaa. Kyllä palkkatyöstäkin löytyy rankkoja töitä, se on siitä vastuusta kiinni tai sitten työn fyysisestä rankkuudesta.
Vertailla voi kun ei tuijota vain yhtä näkökulmaa.
Ovat siis kotona ja lapset saa olla kotona äidin kanssa.
Ymmärrätkö?
Alue: Aihe vapaa
ja stressaavat, huomaavat kuinka paljon helpompaa on kotona. kotona stressin aiheet ja määrä on aika paljon pienempi. Jonkun ne stresssaavat, vaikeat ja epämiellyttävät työt on tehtävä, vaaralliset työt tekevät yleensä miehet.